Arkkipiispa Tapio Luoma kiersi lukemassa ääneen, minkä eurooppalaisen arvon kukin ehdokas on kirjoittanut paperille. Kuvassa Ville Niinistö ojentaa oman paperinsa Mauri Peltokankaan odottaessa vuoroaan.
Enemmän vai vähemmän Eurooppaa? – tätä kysyttiin kirkon vaalitentissä, johon nuoret saivat lähettää omia kysymyksiään
Kirkon järjestämä EU-vaalikeskustelu nosti esiin sota-ajan herättämää samanmielisyyttä, mutta myös poliittisia eroja.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan yhdisti Euroopan, ja Euroopan unioni on nyt yhtenäisempi kuin kertaakaan aikaisemmin. Tämä ajatus kuultiin useaan kertaan eri sanoin, kun kahdeksan tulevien EU-vaalien ehdokasta keskusteli Temppeliaukion kirkossa Euroopan unionista ja eurooppalaisista arvoista.
Kirkkohallituksen ja Helsingin seurakuntien järjestämän keskustelun juonsivat arkkipiispa Tapio Luoma ja opiskelija Nella Salminen. Mukana olivat jatkokaudelle Euroopan parlamenttiin pyrkivät Henna Virkkunen (Kokoomus), Eero Heinäluoma (SDP) ja Ville Niinistö (Vihreät), aikaisemmin europarlamentaarikkona toiminut Eija-Riitta Korhola (KD) sekä ensimmäistä kertaa ehdolle asettuvat Mauri Peltokangas (Perussuomalaiset), Li Andersson (Vasemmistoliitto), Mika Lintilä (Keskusta) ja Eva Biaudet (Rkp).
EU:n uusi yhtenäisyys nousi esiin muun muassa kysyttäessä Venäjän aloittaman sodan vaikutuksesta Euroopan sieluun.
– Aiemmin EU:n ulkopolitiikkaan on ollut vaikea löytää yhteistä linjaa, koska eri mailla on erilaiset historiat ja kulttuurit, ja sen vuoksi uhkat ja riskit koetaan hyvin eri tavoin. Jatkossa on tärkeää, että ulkopoliittisia päätöksiä voidaan tehdä määräenemmistöpäätöksillä, Virkkunen sanoi.
– Suurissa asioissa EU on ollut yllättävän hyvä. Koronapandemian aikana saimme yhteisellä panostuksella rokotteet ja ne jaettiin tasa-arvoisesti kaikille, myös pienille maille. Ukrainan sota on saanut EU:n liittymään yhteen, ja kansalaisten luottamus unioniin on kasvanut. Enää emme kuule poliitikkojen puhuvan EU-erosta, Heinäluoma jatkoi.
– Venäjän hyökkäyssodan alettua EU:n tuki Ukrainalle on ollut paljon yhtenäisempi kuin odotin. Jos EU:ta ei olisi, se pitäisi nyt keksiä. Ennen Euroopan unionia suurvallat jakoivat toistuvasti Euroopan ja pienet maat jäivät jalkoihin. Yhteisöllisyys on nyt löytynyt ja sen päälle kannattaa rakentaa lisää, Niinistö linjasi.
– EU on nyt yhtenäisempi kuin koskaan aikaisemmin. Samalla koronapandemia ja Venäjän aloittama sota muistuttavat, että tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Kumpikin kriisi on tapahtunut vain neljän vuoden sisällä, Lintilä sanoi.
– EU on osoittanut odottamatontakin voimaa. Tämä on näkynyt myös oikeusvaltiomekanismien käytössä, kun Unkari on pyrkinyt edistämään omia tavoitteitaan Ukrainan tilanteen varjolla, jatkoi Biaudet.
Li Andersson jakoi ajatuksen EU:n uudesta yhtenäisyydestä, mutta nosti esiin myös uhkakuvan, jossa keskittyminen kovan turvallisuuden kysymyksiin voi viedä tilaa ilmastokriisin ja luontokadon torjumiselta. Mauri Peltokangas korosti unionin sijasta yksittäisten maiden Ukraina-tuen merkitystä ja antoi EU:n yhteisille toimille arvosanaksi 7+.
Yläasteiden ja lukioiden oppilaita, opiskelijoita ja opettajia oli kutsuttu seuraamaan vaalikeskustelua, ja nuorilla oli myös mahdollisuus lähettää kysymyksiä vaalipaneelia varten etukäteen.
Pitäisikö EU:n integraatiota syventää?
Kysymys eurooppalaisten arvojen toteuttamisesta EU:n integraatiota syventämällä nosti esiin poliittisia eroja.
– ”Enemmän Eurooppaa” on minulle tosi myönteinen lause. EU-maiden pitäisi haluta tehdä enemmän asioita yhdessä ja määräenemmistöpäätöksiä tulisi käyttää laajemmin, jotta EU pystyy toimimaan nykyistä vahvemmin, Eva Biaudet sanoi.
– Integraation syventämistä tarvitaan niissä asioissa, joissa jäsenmaat eivät voi vaikuttaa maailman suuntaan yksin yhtä hyvin kuin toimimalla yhdessä. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmastokriisi, kansainväliseen verovälttelyyn puuttuminen, teollisuuspolitiikka ja koronapandemian esiin nostamat huoltovarmuuskysymykset, Ville Niinistö sanoi.
– Kansallisvaltioiden päätösvallan nakertaminen ja yhteisten velkavastuiden lisääminen on huolestuttavaa kehitystä. Näitä pitäisi vähentää, koska sillä tavalla voimme lisätä EU:n hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä. Emme tarvitse enemmän, vaan parempaa Eurooppaa, Mauri Peltokangas vastasi.
– Kannatan enemmän Eurooppaa mutta vähemmän Brysseliä eli sellaista politiikkaa, jossa rikotaan päätöksenteon läheisyysperiaatetta. Viime vuosina komissio on kahminut itselleen jäsenmaille kuuluvaa valtaa esimerkiksi metsäpolitiikassa. En syventäisi integraatiota, koska minulla ei ole uskoa keskittyvän vallan suurempaan viisauteen, Eija-Riitta Korhola sanoi.
– Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan enemmän EU:ta, ja näissä kysymyksissä voidaan siirtyä määräenemmistöpäätöksiin. Sen sijaan metsänhoito on pidettävä jäsenmaiden omana asiana, Eero Heinäluoma linjasi.
– EU:n pitää olla isoissa asioissa iso ja pienissä pieni. Integraatiota tarvitaan asioissa, joissa yhdessä toimimalla saavutetaan enemmän hyötyä, kuten taloudessa, turvallisuudessa, kauppapolitiikassa sekä ilmasto- ja energiapolitiikassa. Siellä missä jäsenmaiden välillä on isoja eroja, mikromanageerausta ei tarvita, Virkkunen sanoi.
Henna Virkkusen mielestä EU:n pitää olla isoissa asioissa iso, mutta pienissä pieni.
Eero Heinäluoma nosti koronarokotteiden hankkimisen ja tasapuolisen jakamisen EU:n tärkeäksi onnistumiseksi.
Li Anderssonin mielestä EU:n tulisi asettaa jäsenmaille sitovia tavoitteita myös köyhyyden vähentämisessä.
Mika Lintilä puhui eurooppalaisten arvojen pitkästä historiasta ja nopeasti muuttuvista tilanteista.
Mauri Peltokangas ei halua syvenevää integraatiota, jossa jäsenmaiden oma päätösvalta kapenee.
Eija-Riitta Korholan mielestä Brysselin pitäisi noudattaa läheisyysperiaatetta eikä kahmia itselleen jäsenmaille kuuluvaa valtaa.
Eva Biaudetin mielestä EU:n pitäisi tehdä enemmän jäsenmaissa asuvien romanivähemmistöjen ja paperittomien hyväksi.
Onko ilmastopolitiikka parasta vai huonointa ikinä?
Keskustelu Euroopan unionin ilmastopolitiikasta nosti esiin jyrkempiäkin linjaeroja. Henna Virkkusen mukaan EU on ottanut ilmastonmuutoksen torjumisessa johtavan roolin, ja ilman unionin määrätietoisuutta kahtasataa maata ei olisi saatu sitoutumaan hiilineutraaliuden tavoitteluun. Virkkunen lisäsi kuitenkin, että ympäristönäkökulman rinnalla täytyy painottaa taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä, jotta ihmiset pärjäävät muutoksessa.
– Ilmastonmuutos on suurin ihmiseen kohdistuva globaali uhka, mutta Suomelle se on samalla iso mahdollisuus investointien kautta. Meillä on teknologian, kemian ja teollisuuden osaamista, joka antaa työkaluja joilla toimia, Mika Lintilä totesi.
– Missään ei ole tehty niin hyvää luonto- ja ilmastopolitiikkaa kuin Euroopan unionissa viimeisten viiden vuoden aikana, arvioi puolestaan Ville Niinistö.
Eija-Riitta Korhola on toista mieltä: hänen mukaansa EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka on perustunut taloudelliseen lukutaidottomuuteen, jonka seurauksena on panostettu tehottomiin energiamuotoihin ja parannettu Kiinan kilpailuetua jäsenmaihin verrattuna.
– Nyt on tehty huonompaa ilmastopolitiikkaa kuin koskaan, Korhola sanoi.
Tämän aiheen tiimoilta järjestettiin Korholan ja Niinistön kahdenvälinen keskustelu, mutta kumpikin sai esittää siinä vain yhden puheenvuoron, eikä aika riittänyt näkemysten syventämiseen ja perustelemiseen.
Syventääkö EU:n ohjaus köyhyyttä jäsenmaissa?
Kysymykseen Euroopan unionin ja kansalaisten välisen etäisyyden kaventamisesta ehdokkaat vastasivat nostamalla esiin asioita, jotka ovat tulleet paremmiksi EU-päätöksenteon myötä.
Tällaisia ovat esimerkiksi naisten ja miesten välisen tasa-arvon lisääntyminen (Eva Biaudet), työntekijän aseman parantuminen (Li Andersson ja Eero Heinäluoma), kuluttajansuojan parantuminen (Heinäluoma), kaukopuheluiden ylihinnoitteluun puuttuminen (Heinäluoma ja Eija-Riitta Korhola) ja sekä vapaan liikkuvuuden tuoma mahdollisuus muun muassa työntekoon ja opiskeluun muissa EU-maissa (Henna Virkkunen).
Ehdokkailta kysyttiin myös nuorten syrjäytymisestä ja korkeista nuorten aikuisten työttömyysluvuista EU-maissa. Näiden asioiden todettiin kuuluvan paremminkin jäsenmaiden hallitusten ja hyvinvointialueiden kuin europarlamentin vastuulle.
– Syrjäytymiskehityksen pysäyttämisessä keskeinen tekijä on EU-alueen taloudellinen kilpailukyky, joka on kärsinyt Kiinaan ja Yhdysvaltoihin verrattuna. Kun teemme näissä asioissa kotiläksymme, saamme sitä kautta ihmisille lisää työpaikkoja, Mika Lintilä lisäsi.
Andersson pitää kilpailukykyä tärkeänä esimerkiksi vihreiden investointien tavoittelussa, mutta hänen mielestään tämä näkökulma syrjäytymiseen ei riitä.
– Kysymys on myös siitä, miten sosiaaliset tavoitteet painottuvat EU:n jäsenmaiden taloudellisessa ohjauksessa: asetetaanko esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vähentämiseen sitovia tavoitteita? Sosiaalisiin tavoitteisiin ohjaavien työkalujen puuttuminen on mielestäni EU:n suurin epäkohta, Andersson sanoi.
– Valtaosa näistä kysymyksistä on jäsenmaiden vastuulla, mutta EU:n tulisi varmistaa, että jäsenmaat ottavat nämä vastuut tosissaan samalla tavalla kuin valtiontalouden velkaantumiselle on tiukat kriteerit. Vastuullisen taloudenhoidon rinnalle tarvitaan sosiaalisten vaatimusten kuten köyhyyden vähentämisen arviointia, Heinäluoma jatkoi.
Ville Niinistön mukaan EU:n taloudelliset vaatimukset ovat aiheuttaneet Etelä-Euroopan maissa korkeaa nuorisotyöttömyyttä ja syrjäytymistä, kun valtiot ovat pyrkineet noudattamaan tiukkoja alijäämätavoitteita.
– Laskusuhdanteessa ei pitäisi leikata niiltä, joilla on jo valmiiksi vaikeaa, vaan tukea heitä, ja talouden tasapainottaminen tulisi tehdä silloin kun on kasvua, Niinistö sanoi.
Eva Biaudet nosti esiin sen, että EU:n pitäisi puuttua nykyistä tehokkaammin vähemmistöjen kuten romanien ja paperittomien kestämättömään ihmisoikeustilanteeseen joissakin jäsenmaissa.
Tapio Luoma ja Nella Salminen nostivat esiin nuorten lähettämiä kysymyksiä.
Miksi nuoren kannattaa äänestää?
Suoria vastauksia saatiin vaalikeskustelun viimeiseen kysymykseen, jossa ehdokkailta pyydettiin perustelemaan, miksi nuorten kannattaisi äänestää EU-vaaleissa.
– Nuorten kannattaa äänestää, koska politiikka on teidän tulevaisuuttanne, Mauri Peltokangas sanoi.
– Tulevaisuuden Eurooppa rakentuu tämän päivän päätöksille, Eero Heinäluoma perusteli.
– Elämme aikaa, joka muuttaa yhteiskuntia ja niiden rakenteita enemmän kuin tiedämmekään. Nuorten kannattaa olla tässä mukana, Mika Lintilä sanoi.
– Jos et käytä omaa ääntäsi, joku toinen käyttää omansa kaksinkertaisena, etkä voi tietää, onko hän sinua viisaampi, Eija-Riitta Korhola sanoi.
– EU:n päätökset vaikuttavat siihen, millainen maailma on tulevaisuudessa vielä enemmän kuin Suomen hallituksen päätökset, Ville Niinistö sanoi.
– Olemme murroksessa, jossa meiltä kysytään, haluammeko Euroopan, jossa jokainen ajattelee vain itseään, vai kannammeko yhteistä vastuuta ilmastosta, nuorista, vähemmistöistä, naisista ja lapsista, Eva Biaudet sanoi.
– Ei ole samantekevää, millaisten arvojen varaan Eurooppa rakennetaan. Valitse päättäjä, joka kannattaa arvoja, joihin sinäkin uskot, Henna Virkkunen sanoi.
– Kaikki päätökset, jotka tehdään tai jätetään tekemättä, vaikuttavat nuoriin, Li Andersson sanoi.
Eurooppalaiset arvot ovat myös kirkkojen arvoja
Keskustelun lähtökohtana olivat Euroopan unionin yhteiset arvot, joita oli selvitetty myös katugallupissa. Kansalaisten mielestä niihin kuuluvat tasa-arvo, vapaa liikkuminen, konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen, yhteisöllisyys, luonnon kunnioittaminen, mielipiteenvapaus, demokratia, vapaakauppa, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus, vapaus ja kristillisyys.
Ehdokkaat nostivat eurooppalaisten arvojen listalle demokratian, ihmisoikeudet, rauhan säilyttämisen ja ihmisarvon.
Nella Salminen listasi Euroopan unionin keskeisiksi arvoiksi ihmisoikeudet, kaikkien ihmisten ihmisarvon, vapauden, kansanvallan, tasa-arvon ja oikeusvaltion. Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan kristinusko ja kristilliset kirkot ovat muokanneet eurooppalaisia arvoja, eikä niitä voi jättää sivuun, kun maanosan kehitystä arvioidaan.
– Euroopan unionin perusarvot ovat myös kristillisten kirkkojen elämää ja toimintaa ohjaavia arvoja, vaikka kirkot sanoittavat niitä eri tavalla. Siksi kirkot haluavat pitää esillä sellaisia arvoja kuin vapaus. demokratia, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja rauha, Luoma totesi.
EU-vaalit järjestetään Suomessa 9. kesäkuuta 2024. Vaaleissa valitaan Suomesta 15 meppiä eli Euroopan parlamentin jäsentä. EU:n lainsäädännössä käsitellään ympäristöä, turvallisuutta, muuttoliikettä, sosiaalipolitiikkaa, kuluttajien oikeuksia, taloutta, oikeusvaltioperiaatetta ja monia muita asioita.
Koko arvokeskustelun voi katsoa Kirkon Youtube-kanavalta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Euroopan kirkot haluavat riisua pankkien valtaa
AjankohtaistaKirkot puolustavat Euroopan integraatiota, mutta peräävät EU:lta kunnianhimoista finanssivalvontaa ja kansalaisten eriarvoisuuden vähentämistä.
