Pormestaritenttiin osallistuivat Paavo Arhinmäki, Atte Harjanne, Harry Harkimo, Eveliina Heinäluoma, Terhi Peltokorpi, Marcus Rantala, Wille Rydman ja Daniel Sazonov. Keskustelua vetivät Meri Anttila ja Luka Vikeväinen.
Pormestariehdokkaat pohtivat Temppeliaukion kirkossa nuorten asioita, arvoja ja kotoutumista
Poikkeuksellisen sopuisaa vaalikeskustelua vetivät Töölön seurakunnan nuoret Meri Anttila ja Luka Vikeväinen.
Mikä on sinulle tärkein perusarvo ja miten se näkyy poliittisessa toiminnassasi? Mistä yhteiskunnan pitää vastata ja mikä taas on jokaisen oma asia? Miten demokratia pelastetaan? Puolueittensa Helsingin pormestariehdokkaaksi nostamat kuntavaaliehdokkaat keskustelivat maanantaina 24. maaliskuuta Temppeliaukion kirkossa muun muassa näistä teemoista. Keskustelu oli vaalien alla käydyksi poliittiseksi keskusteluksi varsin sopuisa – ehkä siksi, että se käytiin kirkossa tai siksi, että tällä kertaa ei käsitelty päivänpolttavia kyllä vai ei -kysymyksiä, vaan pohdittiin asioita hieman syvällisemmin.
Helsingin seurakuntayhtymän ja Töölön seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa olivat mukana Paavo Arhinmäki Vasemmistoliitosta, Atte Harjanne Vihreistä, Harry Harkimo Liike Nytistä, Eveliina Heinäluoma SDP:sta, Terhi Peltokorpi Keskustasta, Marcus Rantala RKP:sta, Wille Rydman Perussuomalaisista ja Daniel Sazonov Kokoomuksesta. Tilaisuuden juontajina toimivat Töölön seurakunnan nuoret Luka Vikeväinen ja Meri Anttila.
Lapset tarvitsevat yhteisön ja toivoa
Itselleen tärkeimmäksi perusarvoksi politiikassa Paavo Arhinmäki, Atte Harjanne ja Eveliina Heinäluoma nostivat oikeudenmukaisuuden. Terhi Peltokorpi ja Marcus Rantala nimesivät ihmisarvon. Harry Harkimo valitsi lähimmäisenrakkauden, Wille Rydman isänmaallisuuden, Daniel Sazonov välittämisen.
Ehdokkaat saivat myös pohtia sitä, miten lapsista ja nuorista pidetään huolta tilanteessa, jossa moni helsinkiläinen nuori kokee toivottomuutta, ulkopuolisuutta ja uupumusta. Lasten ja nuorten asioista puhuttaessa ehdokkaat korostivat muun muassa koulujen, nuorisotyön ja turvallisten aikuisten merkitystä sekä harrastusten tärkeyttä.
– Ydin on se, että jokaiselle lapselle pitää löytää merkityksellinen yhteisö ja tekemistä. Se voi löytyä koulusta, harrastuksista, kavereista, nuorisotalolta, mutta tämä on ydin, että on yhteisö, johon kiinnittyä ja merkityksellistä tekemistä, Daniel Sazonov sanoo.
– Nostaisin esiin myös laajemman luottamuksen ja toivon rakentamisen, jossa päättäjät ovat hirveän tärkeitä. Meidän pitää näyttää, että teemme vastuullisia päätöksiä niiden globaalien ja paikallisten haasteitten edessä, joita on. Tämä aika on tosi armotonta. Toivoisin armoa nuorille, varaa tehdä virheitä, oppia, olla oma itsensä, Atte Harjanne sanoi.
Keskustelukulttuuri vaikuttaa haluun osallistua
Temppeliaukion kirkossa puhuttiin myös demokratiasta ja luottamuksesta siihen. Se on ajankohtainen kysymys näin vaalien alla, sillä kuntavaaleissa äänestysprosentti on muutoinkin matala, ja nuorten ehdokkaiden saaminen on ollut vaikeaa.
– Koen itse niin, että politiikalla on iso rooli siinä, kuinka kiinnostavaksi ja kuinka osallistavaksi ja mukaan ottavaksi ihmiset sen kokevat, Terhi Peltokorpi.
Peltokorpi on saanut vaalien alla ihmisiä kohdatessaan paljon viestiä yhdestä asiasta: ihmiset kokevat, ettei heidän äänensä tule kuuluviin päätöksenteossa. Tätä sanovat monenlaiset ihmiset.
– Vakavasti miettisin, mitä keinoja voisimme ottaa mukaan päätöksentekoon, jotta me osallistaisimme ihmisiä enemmän ja he tulisivat kuulluksi muullakin kuin lain vaatimalla minimitasolla.
Harry Harkimo kertoi, että tuhansista soitetuista puheluista huolimatta ehdokkaiden saaminen on tosiaan ollut poikkeuksellisen vaikeaa. Hänen mielestään tähän vaikuttaa yleinen keskustelukulttuuri.
– Ihmiset eivät halua olla mukana politiikassa, kun he lukevat lehdistä ja somesta, millaiseen paskamyrskyyn voi joutua kun sanoo yhden väärän sanan. Se vierauttaa ihmiset kokonaan politiikasta. Tämä koskee vielä enemmän nuoria, vanhemmat ihmiset lähtevät kyllä ehdolle. Veikkaan, että äänestysprosentti tulee nyt olemaan lähempänä 40 prosenttia, Harkimo sanoi.
Marcus Rantala nosti esiin koulujen merkityksen demokratiakasvatuksessa.
– Meidän on panostettava meidän kouluihimme, siihen, että jokainen koulu on hyvä ja haluttu koulu. Siellä tehdään demokratiatyötä ja on oppilaskunta, joka vie asioita eteenpäin.
Keskustelua Temppeliaukion kirkossa pääsi seuraamaan sekä paikan päällä että striimin välityksellä.
Kulttuurien yhteiselo ja kotoutuminen mietityttävät nuoria
Yksi kysymyksistä koski sitä, kuinka eri kulttuurit saadaan sopeutumaan Suomeen, kulttuuriin, joka voi tuntua sisäänpäin kääntyneeltä. Mitkä ovat ne tärkeimmät toimet, joiden avulla kotouttaminen saadaan toimimaan? Entä miten suomalaiset ja muualta tulleet kulttuurit saadaan elämään yhtenäisessä Helsingissä, Luka Vikeväinen kysyi pormestariehdokkailta.
Vastauksissa painottui kielen oppimisen merkitys ja varhaiskasvatus. Myös se näkökulma tuotiin esiin, että ihmisten pitää kokea, että suomalaiseksi ja osaksi yhteiskuntaa voi tulla.
– Oleellista on se, että voi samaan aikaan huolehtia omasta kulttuuritaustastaan ja kielestään sekä oppia suomen tai ruotsin kielen ja oppia tämän kulttuurin. Pitää päästää varhaiskasvatukseen varhaisessa vaiheessa, oppimaan kieltä ja yhdessä toimimista. Myös se on tärkeää, että vanhemmilla on heti mahdollisuus oppia kieltä ja kulttuuria, päästä heti sisään tähän yhteiskuntaan. Eritysesti äidit tarvitsevat tukea ja mahdollisuuksia, Paavo Arhinmäki muistutti.
Wille Rydman toi esiin maahanmuuttopolitiikan ja asunnontuotannon näkökulmat. Hänen mielestään koulutettu, kielitaitoinen maahanmuuttaja pärjää missä vain, varsinkin, jos kulttuurissa on yhdistäviä tekijöitä, mutta jos maahanmuuttajalla on matala koulutustaso, heikko kielitaito ja samasta maasta tulleita on paljon samalla alueella, tilanne on vaikea.
– Jos samasta maasta tulee lyhyen ajanjakson aikana paljon ihmisiä, joilla on samanlainen tausta, kotoutumista ei tapahdu, vaikka ympäröivä yhteiskunta tekisi mitä. Siksi meidän tulee huolehtia siitä, että tämänkaltaiselle maahanmuutolle on selvät ja tiukat rajat. Mitä tulee kaupunkipolitiikkaan, pitää huolehtia siitä, ettemme kaavoita sellaisia lähiöitä, joihin tällainen maahanmuuttajaväestö keskittyy, Rydman sanoi.
Lopuksi puhuttiin kaupunginosien eriytymisestä. Miten kaikki helsinkiläiset voisivat kokea olevansa samanarvoisia helsinkiläisiä, sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta huolimatta? Tämän yhteydessä puhuttiin taas koulujen ja peruspalveluitten merkityksestä, kuten myös asuntorakentamisesta.
– Kyllä se on koko kaupungin etu, että joka koulussa voi saada parhaan mahdollisen oppimispolun ja joka terveysasemalla saa hyvää hoitoa, Eveliina Heinäluoma aloitti.
– Lisäisin tähän, että on Helsingin pormestarin tehtävä vaalia sitä, että kaikki kokevat olonsa turvalliseksi ja kenestäkään ei myöskään puhuta niin, että häntä väheksytään tai hän kokee olevansa ulkopuolinen, oli ihonväri, äidinkieli tai uskontokunta mikä tahansa. Se on pääkaupungin pormestarin yksi suurimpia tehtäviä.
Meri Anttila ja Luka Vikeväinen toimivat ensimmäistä kertaa paneelikeskustelun vetäjinä.
”Pidä nuoret mielessä”
Pormestariehdokkaat selvisivät tentistä ihan hyvin, keskustelun vetäjinä toimineet Luka Vikeväinen ja Meri Anttila arvioivat lopuksi. Keskustelun tunnelmaa he kuvasivat varsin sopuisaksi ja solidaariseksi.
– Koska olin tällaisen keskustelun vetäjänä uusi, niin huomasin, että oli vähän vaikea seurata keskustelua, mutta oli kiva saada kysymyksiin fiksuja vastauksia ja saada omakin kysymys listalle. Se oli se, joka koski kotouttamista ja kulttuurien kohtaamista, Vikeväinen sanoo.
Entä millaisia terveisiä nuoret haluaisivat lähettää tulevalle pormestarille, kuka se sitten onkaan?
– Toivotaan, että hän tekee hyviä päätöksiä ja osaa tehdä hommansa hyvin, Meri Anttila sanoo.
– Pidä nuoret mielessä, Vikeväinen sanoo.
Koko keskustelun voit katsoa Kirkko Helsingissä -tililtä YouTubessa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Enemmän vai vähemmän Eurooppaa? – tätä kysyttiin kirkon vaalitentissä, johon nuoret saivat lähettää omia kysymyksiään
AjankohtaistaKirkon järjestämä EU-vaalikeskustelu nosti esiin sota-ajan herättämää samanmielisyyttä, mutta myös poliittisia eroja.
