Ihmiset tarvitsevat enkeleitä, ja siksi pääkaupunkiseudun kirkot ovat niitä täynnä
Paavalinkirkossa voi sytyttää kynttilän suojelusenkelin eteen ja Korson kirkon muistolehtoon on tuotu yli sata enkelikoristetta. Ihminen etsii yhteyttä taivaaseen ja toivoo, ettei kaikki lopu kuolemaan. Toimittaja kävi tutustumassa pääkaupunkiseudun enkeleihin.
Maalari kastaa siveltimensä väriin. Veto vedolta kirkon rapattuun holviin alkaa hahmottua enkeli. Työn kestäessä niitä syntyy lisää. Maalattavat kuvat eivät ole vain koristuksia. Niillä opetetaan lukutaidottomalle kansalle Raamatun kertomuksia ja kristinoppia – ja enkeleillä on monissa Raamatun käännekohdissa tärkeä viestintuojan rooli. Maalari maalaa tyhjän haudan ja sen ääreen kolme kyynelehtivää naisihmistä. Ja sitten enkelin, jolla on asiaa: Jeesus on noussut kuolleista. Maalari ei odottele inspiraatiota. Hän on käsityöläinen, joka kopioi kuva-aiheensa mallikirjoista.
Vuoden 1510 paikkeilla työskennelleestä maalarista ei tiedetä nimeä, ei edes kotimaata, mutta hänen enkelinsä Espoon tuomiokirkossa ovat säilyneet. Ikiaikaisten tarinoiden ohella maalaukset kertovat nykykatsojalle myös siitä, kuinka eri puolilla Eurooppaa elettiin samaan aikaan ihan eri aikaa: meillä keskiaikaa, etelämpänä renessanssia.
Espoon tuomiokirkon enkeleitä.
Espoon tuomiokirkon keskiaikaiset maalaukset ovat hellyttävän kömpelöitä, mutta silti niistä on helppo tunnistaa kuva-aiheita, joita myös italialaiset renessanssitaiteen suuruudet maalasivat. Kirkon kuoriholveissa on kuvattuna esimerkiksi viimeinen tuomio, jossa enkelit puhaltavat pasuunaan. Jollekin on käynyt tuomiolla hyvin, sillä enkeli näyttää hilaavan häntä kohti taivasta. Toinen on töpännyt, sillä hän on paholaisen kanssa matkalla alaspäin.
Ja tuon täytyy olla Marian ilmestys: enkeli Gabriel kertoo Marialle, että tämä on synnyttävä Jumalan pojan. Maailman ehkä tunnetuin, monen mielestä myös kaunein, maalaus samasta aiheesta on Fra Angelicon tekemä. Se on maalattu jo 70 vuotta aikaisemmin kuin Espoon versio, joskus vuoden 1440 tietämillä. Leonardo da Vincin versio, kuuluisa sekin, on 1470-luvulta. Renessanssitaiteilijoista esimerkiksi Botticelli on ollut Espoon tuntemattoman maalarin aikalainen. Hänen Marian ilmestyksensä on valmistunut samoihin aikoihin kuin Espoon tuomiokirkko, 1400-luvun viimeisellä vuosikymmenellä.
Enkeleitä on kuvattu kristillisen taiteen historiassa kauan, ja enkelihahmo on käynyt läpi useitakin muodonmuutoksia. Esimerkiksi loisteliaan kirjavat siipisulat ovat pelkistyneet valkoisiksi. Se, millaisiksi enkelit nykyisin usein ajatellaan ja miten niitä kuvataan, juontaa juurensa 1400-luvun Italiaan.
– Renessanssin myötä tietyt antiikin kuva-aiheet vyöryivät voimalla taiteeseen. Mukaan tuli kehollisuutta ja aistillisuutta, joka Bysantin ja keskiajan taiteessa oli paljolti abstrahoitu pois. Lisäksi antiikin taiteessa kuvattu siivekäs voitonjumalatar Nike ja erilaiset siivekkäät hengettäret todennäköisesti vaikuttivat siihen, että enkeleitä alettiin kuvata naisina. Varhaisemmassa kristillisessä taiteessa enkelit olivat androgyynejä hahmoja, kertoo Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian yliopistonlehtori Johan Bastubacka.
– Enkeleiden myötä uskonnolliseen taiteeseen tuli voimakkaasti feminiininen elementti. Jo aiemmin Neitsyt Maria oli noussut tärkeäksi.
Siivet ja pitkä puku. Enkelin muoto on niin iskostunut kulttuuriseen kuva-arkistoon, että meidän on helppo tunnistaa hyvinkin pelkistetyt ja tyylitellyt enkelihahmot, kuten vaikka Timo Suvannon veistämä kolmesta graniittipaadesta muodostuva enkeli Tapiolan kirkon pihassa.
Mutta enkeleilläpä ei ole aina ollutkaan siipiä. Bastubacka kertoo, että varhaiskristillisessä taiteessa enkelit olivat usein ihan tavallisia nuorukaisia ilman erityistuntomerkkejä. Katsojan täytyi kuvan muusta sisällöstä tajuta, milloin kyseessä oli enkeli.
– Vähitellen huomattiin, että siivet ovatkin kätevät: otetaan ihmiskeho ja liitetään siihen siivet eli tehdään ikään kuin hybridiolento. Siivillä osoitetaan, että kyse on henkiolennosta, joka ylittää aineellisen todellisuuden. Ihmisen ja siiven yhdistelmästä tuli niin voimakas kulttuurinen symboli, että se on läpäissyt eri uskontoperinteitä ja populaarikulttuuria vuosisatojen ajan.
Johan Bastubackan lapsuudenkodin seinällä oli suojelusenkeliä esittävä taulu – sama kuin niin monessa muussakin kodissa. Juuri siinä esitetty lempeä, äidillinen naishahmo on monelle protestanttiselle eurooppalaiselle peruskuva enkelistä. Sen suosio kertoo Bastubackan mukaan myös siitä, millaisia uskonnollisia ihanteita on viimeisen parin sadan vuoden aikana pidetty tärkeinä: huolenpitoa, lempeyttä, välittämistä.
– Suojelusenkelitaulussa näkyvät elämän vaarallisuus – pienet heikot ihmiset, jotka eivät ymmärrä, millaiset vaarat heitä ympäröivät – ja suojeleva henkiolento. Enkeli kuvaa asennettamme lapsiin mutta samalla myös sitä, että toivomme ja uskomme, että on jokin korkeampi, hyvä voima, joka suojelee ihmisiä tässä hullussa maailmassa.
Enkelikuva Paavalin kirkossa Helsingissä.
Tutun suojelusenkelin luona voi hiljentyä ja pyytää varjelusta esimerkiksi Paavalinkirkossa. Enkelikuvan edessä sivupöydällä palaa kynttilä, ja halutessaan kirkossakävijä voi sytyttää tuohuksen.
Suojelusenkeli on tuore lisäys Paavalinkirkon sisustukseen, mutta ilman enkeleitä siellä ei ole oltu aiemminkaan. Enkelit nähdäkseen tosin joutuu tihrustamaan, sellaisissa korkeuksissa ne alttarin yläpuolen kattofreskossa ovat. Ne ovat niin ylhäällä, ettei freskon suunnitellut taiteilija Antti Salmenlinna itse korkeanpaikankammoisena pystynyt sitä maalaamaan, vaan työ jäi koristemaalari Ilmari Mannisen tehtäväksi.
Nämä enkelit ovat korkeakirkollisia muutenkin kuin sijaintinsa puolesta. Juhlavina ne kantavat vanhoja kristillisiä symboleita: yhdellä on käsissään palmunlehvä ja kyyhkynen, toisella miekka ja vihkiristi, kolmannella voitonlippu ja Raamattu, neljännellä ehtoollisleipä ja malja.
Oikeastaan kattofreskon enkelit ovat yhtä jäykkiä ja etäisiä kuin luterilaisen kirkon virallinen suhtautuminen enkeleihin. Enkelit ovat jossain korkeuksissa, mutta minkäänlaiseen suorempaan henkilökohtaiseen suhteeseen niiden kanssa ei rohkaista. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa enkeleiltä voidaan pyytää esirukouksia ja suojelusta siinä missä pyhimyksiltäkin. Sivupöydälle tuotu suojelusenkeli viittaa ehkä siihen, että moni kirkossakävijä kokee nykyisin enkelit helpommin lähestyttäviksi kuin Jeesuksen.
– Tämä vie aika perustavien teologisten kysymysten äärelle. Protestanttisessa opetuksessa korostetaan usein yksilön suhdetta Kristukseen. Katolilaiset ja ortodoksit hahmottavat asian toisin. Kirkko on pyhien yhteys ja siinä pelastutaan yhdessä, yhteisönä. Siihen yhteisöön kuuluvat elävät ja kuolleet, ihmiset ja enkelit, kertoo Bastubacka, joka itse on ortodoksi.
Enkelikuvaston valtava suosio ja monien tuntema kiinnostus myös ei-kristilliseen enkelihengellisyyteen voisi hänen mukaansa kertoa jonkinlaisesta tyhjiöstä.
– Onko ihmisellä perususkonnollinen kaipuu siihen, että tässä lähellä olisi Jumalan lähettiläs, joka voisi auttaa? Enkelithän ovat Jumalan voiman ja läsnäolon henkilöitymiä.
Olisivatko nämä pääkaupunkiseudun prameimmat enkelit? Kuvatuimmat ne varmaan ovat, ja tänäänkin moni turisti lähtee Helsingistä enkelinkuva
Tuomiokirkon enkeleitä.
Tuomiokirkolta pääsee metrolla Itä-Helsingin viimeisimmille asemille reilussa kahdessakymmenessä minuutissa. Etäisyys alkaa tuntua paljon pitemmältä, kun sumuisena perjantaiaamuna Itäkeskuksen paikkeilla tulee katsoneeksi tarkemmin kanssamatkustajiaan. Moni istuu tyhjä kassi nyrkkiin puristettuna. He jäävät pois Myllypurossa. On leipäjonopäivä. Ruokaa on pian ilmaiseksi tarjolla myös Vantaan puolella Länsimäen kirkolla, jonne on Mellunmäen metroasemalta muutaman minuutin kävelymatka.
Länsimäessä ollaan suojelusenkeleiden seurassa. Kirkon aulaa pitää silmällä kuvanveistäjä Aimo Talevan lähes neljä metriä korkea puureliefi Varjelus. Tuttu suojelusenkelikuva puolestaan on päässyt lyijylasityöhön, joka roikkuu kirkon ikkunassa. Se ja toiseen ikkunaan ripustettu kolmen enkelin ryhmä ovat lähitaidetta, naapurustossa asuvan Ansa Pennasen tekemiä ja kirkkoon lahjoittamia.
– Olethan huomannut myös nämä meidän arjen enkelit? kysyy diakoni Heli Leskinen.
Arjen enkeleillä on sädekehinä valkoiset paperimyssyt. He ovat eläkeikään ehtineitä naisia, jotka keittävät jokaviikkoisen Puuroperjantain puurot ja kahvit, loihtivat tarjottavat pöytiin ja siivoavat jäljet.
Länsimäestä on kolmisen kilometriä Kontulaan Mikaelinkirkolle. Se on nimetty ylienkeli Mikaelin mukaan, mistä muistuttaa kuvanveistäjä Kari Juvan enkeliveistos katon reunalla. Mikaelilla on ihan pian juhla. Sunnuntai 30.9. on hänen nimikkopäivänsä, mikkelinpäivä. Se on vanha juhla, sillä ensimmäiset tiedot sen viettämisestä ovat 400-luvulta. Myöhemmin siitä on tullut kaikkien enkelien päivä.
Enkeli Mikaelinkirkon katolla Kontulassa.
”Aina kun on tehtävä jotain, mikä vaatii ihmeellistä rohkeutta, lähetetään Mikael”, kirjoitti vuosina 590–604 paavina toiminut Gregorius Suuri. Ylienkeli Mikaelin ajatellaan olevan taivaallisten sotajoukkojen johtaja. Läntisessä kirkkotaiteessa hänet kuvataan tavallisesti taistelemassa pahaa vastaan. Paha puolestaan näyttää usein lohikäärmeeltä tai jonkinlaiselta hirviöltä. Kuva-aiheella on ihan raamatullinen pohja: Uudessa testamentissa Johanneksen ilmestyksessä kerrotaan taivaassa käydystä sodasta, jossa Mikael enkeleineen taisteli lohikäärmeenhahmoista paholaista vastaan ja voitti. Paholainen syöstiin alas maan päälle.
Nimitys ylienkeli tai arkkienkeli kuulostaa maallikosta siltä, että Mikaelin täytyy olla enkelikunnan huipulla. Ehei. Varhaiskirkossa enkeleitä jaoteltiin luokkiin tai hierarkioihin sen mukaan, kuinka lähellä Jumalaa ne ovat. Tunnetuin on Pseudo-Dionysiokseksi kutsutun teologin esittämä yhdeksänluokkainen enkelihierarkia, jossa ylimpinä ovat valtaistuimet, serafit ja kerubit. Mikael ja hänen ylienkelikollegansa ovat hierarkiassa vasta kahdeksansina, tavallisten enkeleiden yläpuolella kuitenkin.
Jonkinlaisen aavistuksen enkelimaailman rikkaudesta ja runsaudesta saa, kun vierailee ortodoksisessa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa Tapiolassa. Kirkossa tuoksuu suitsutus, sillä siellä on juuri vietetty jumalanpalvelusta. Koko kirkko tuntuu havisevan enkelien siiveniskuista. Ikonimaalari Alexander Wikströmin maalaamia enkeleitä on seinillä ja katon korkeuksissa. On kuusisiipisiä serafeja, ylienkelit Gabriel ja Mikael ja monia ihan tavallisia enkeleitä. Jotakin tällaista 300-luvulla elänyt Johannes Krysostomos on voinut tarkoittaa, kun hän kutsui kirkkoa enkelien juhlaksi.
Toisenlainen enkelipaljous tulee vastaan Korson kirkon muistolehdossa. Minne silmä siellä osuukin, se osuu enkeliin. Niitä on 135. Aivan kuin somat pikkuenkelit olisivat jokin itsekseen lisääntyvä, hautausmailla viihtyvä oliolaji, joka pesii nimimuurin lokeroissa.
Hietaniemen hautausmaan vanhalla puolella enkelit ovat ihan toista kokoluokkaa kuin Korsossa. Tyylikin on toinen. Osa on itsessään taideteoksia, niin kuin kuvanveistäjä Walter Runebergin tekemä muistomerkki Valoa kohti kirjailija Zachris Topeliuksen haudalla. Tai Ville Vallgrenin toteuttama diakoniatyön uranuurtajan Aurora Karamzinin hautamuistomerkki.
Johan Bastubacka löytää hautausmaiden enkeleille kaksi selitystä. Niillä voidaan kuvata vanhaa, kristillisen tradition mukaista käsitystä, että enkelit vievät kuolleen sielun taivaaseen. Toisaalta enkelit kertovat myös populaariuskonnollisista kuolemankäsityksistä.
– Jossain vaiheessa populaariin uskonnollisuuteen on juurtunut ajatus, että kuolleiden sielut muuttuvat enkeleiksi ja edesmenneet ovat enkeleinä taivaassa. Se ei ole linjassa perinteisen kristillisen opetuksen kanssa, jonka mukaan enkelit ovat luotuja henkiolentoja, mutta siihen on ollut helppo tarttua, koska se on antanut hahmon toivolle kuolemanjälkeisestä jälleennäkemisestä.
Tällainen toivo näkyy esimerkiksi Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla. Kuori-ikkunassa olevan lasimaalauksen yläreunassa on kaksi enkelilasta pilven päällä. Perimätieto kertoo, että lapset kuvaavat lasimaalauksen lahjoittaneen Maria Ekmanin serkkuja, jotka menehtyivät hukkumalla.
Enkeli Korson kirkon muistolehdossa.
Enkelit ovat sanansaattajia kahden maailman, tämän- ja tuonpuoleisen, välillä. Vantaalla Kivistön kirkossa ne näyttävät laskeutuvan taivaasta pasuunoita soitellen. Pasuunoihin puhaltavat enkelit ovat osa Sakari Marilan maalaamaa alttaritaideteosta.
Jokin viesti kivistöläisille lienee ollut myös nukkea muistuttavalla enkelikoristeella. Se odotteli oven edessä, kun suntio Harri Vehkonen noin vuosi sitten tuli työpaikalleen. Vehkonen päästi enkelin sisälle, ja nyt sillä on paikka kaapin päällä kirkon aulassa.
– Minulle ei ole selvinnyt, kuka enkelin siihen oli jättänyt, Vehkonen kertoo.
Johan Bastubackalle enkelit viestivät myös isosta kulttuurisesta murroksesta. Viimeiset parisataa vuotta jatkunut valistuksen jälkeinen modernin aikakausi on ehkä jotenkin hiipumassa.
– On ajateltu, että jos haluaa ymmärtää maailmaa, se pitää tehdä tieteen välinein. Kaikki henkinen on ollut aika lailla marginaalissa. Olemme luulleet olevamme moderneja, mutta eiväthän uskonnolliset, perustavat kysymykset ole hävinneet mihinkään. Onko enkeleiden suosiossa kyse myös siitä, että ne kuplivat esiin? Bastubacka kysyy.
– Enkelit voivat olla kuvallisia hahmoja ihmisen etsinnälle ja kaipaukselle. Ne konkretisoivat isoja kysymyksiä: onko kuolemanjälkeistä, onko tuonpuoleista? Esimerkiksi kun ihminen kantaa kaulassaan enkeliriipusta, hän kantaa ihollaan kuvaa tuonpuoleisuudesta, jostakin, mikä ylittää aineellisen maailman. On melkoinen juttu, että ihmiset haluavat suorastaan takertua siihen kuvaan.
Jutun kirjoittamisessa on ollut apuna myös Serafim Seppälän kirja Taivaalliset voimat – Enkelit varhaiskristillisyydessä ja juutalaisuudessa (Kirjapaja 2016).
Oletko bongannut enkelin?
Postaa näkemäsi enkelihahmo Instagramiin hashtageilla #bongaaenkeli ja #kirkkojakaupunki. Kokoamme bongattuja enkeleitä Instagram-seinällemme.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Enkelit ovat taipuneet aidspotilaiden tueksi ja romanttisen ihastuksen kohteiksi – ne eivät millään pysy opillisissa rajoissa
HengellisyysIhmisten mielikuvia enkeleistä selvitetään tutkimushankkeella. Kuvittelua siivittävät Hanne Kiiverin valokuvat.
Hyvää pyhää: Enkelit kantavat rukouksiamme
Hengellisyys
