Ensimmäisen vuosisadan kristityt kokoontuivat kodeissa. Ryhmät olivat pieniä.
Naisilla oli paljon valtaa ensimmäisen vuosisadan seurakunnissa
Naiset tarjosivat varhaisille kristityille kokoontumispaikkoja ja olivat siksi auktoriteetteja yhteisöissään, arvioi teologian tohtori Kaisa-Maria Pihlava.
Uuden testamentin Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Pietari pakeni vankilasta erään Marian taloon, jossa oli paljon väkeä rukoilemassa. Vähän myöhemmin kerrotaan Lyydiasta, joka kastettiin ja sen jälkeen kutsui apostolit vieraikseen. Satunnainen raamatunlukija ei luultavasti kiinnitä näihin kohtiin sen suurempaa huomiota – eikä muutamaan muuhunkaan mainintaan naisista, jotka ovat avanneet kotinsa varhaisille kristityille.
Yllättävämpää on se, ettei näiden naisten toimintaa ja asemaa ole juuri tutkittukaan ennen kuin teologian tohtori Kaisa-Maria Pihlava teki väitöskirjansa aiheesta. Pihlavan mukaan nämä naiset eivät olleet naimisissa, vaan yleensä leskiä tai eronneita, ja siksi perheenpään asemassa. Heidän päätösvaltansa kuitenkin ulottui omaa perhekuntaa laajemmalle, sillä heillä oli johtoasema myös kodeissaan kokoontuneissa yhteisöissä.
– Virat alkoivat kehittyä seurakunnissa vasta ensimmäisen vuosisadan lopulla. Monet seurakunnat kokoontuivat jäsentensä kodeissa ja olivat riippuvaisia jäsentensä tuesta. Siksi heillä, jotka pystyivät tarjoamaan kotinsa kokoontumispaikaksi, oli myös päätösvaltaa, Pihlava kertoo.
Kun Uudessa testamentissa kerrotaan kodeissa kokoontuvista kristityistä, naisia mainitaan enemmän kuin miehiä.
Kodeissa kokoontuneet kristittyjen yhteisöt olivat suhteellisen pieniä, ehkä parinkymmenen hengen porukoita.
– Seurakunnat syntyivät valmiiden verkostojen pohjalle. Ne tuskin olivat kovin avoimia ulkopuolisille, ja samalla paikkakunnalla saattoi olla useampikin tällainen yhteisö. Joka tapauksessa sen, jonka kodissa kokoonnuttiin, ei tarvinnut hyväksyä joukkoon ketään, ketä hän ei halunnut, Pihlava sanoo.
Paitsi yhteisöjen jäsenistä naiset päättivät myös siitä, keitä kiertäviä opettajia kokoontumisiin päästettiin puhumaan. Heillä oli siis myös hengellistä auktoriteettia.
Pihlava pitää todennäköisenä myös sitä, että naiset puhuivat ja opettivat kodeissaan kokoontuvaa seurakuntaa, vaikka siitä ei löydykään tietoa. Varhaisten kristittyjen kokoontumisissa keskeistä oli yhdessä ruokaileminen. Tuolloin ehtoollinen ei ollut vielä muodostunut rituaaliksi vaan se oli ateria – ja silloin kun naiset olivat sen kustantaneet, he luultavasti myös johtivat sitä.
Sen, jonka kodissa kokoonnuttiin, ei tarvinnut hyväksyä joukkoon ketään, ketä hän ei halunnut.
Sitä, kuinka suuri osa varhaisista seurakunnista kokoontui naisten kodeissa, ei tiedetä. Pihlavasta on kuitenkin mielenkiintoista, että kun Uudessa testamentissa kerrotaan kodeissa kokoontuvista kristityistä, naisia mainitaan enemmän kuin miehiä.
Usein kuulee sanottavan, että varhaisten kristittyjen parissa naisia kohdeltiin tasa-arvoisemmin kuin muuten tuohon aikaan. Pihlavan mielestä joidenkin naisten vahvan aseman selittävät pikemminkin käytännölliset syyt kuin uskonnolliset ihanteet.
– Vaikka naisia tuolloin yleisesti pidettiin huonompana sukupuolena, heidän sukupuolensa ei ollut este silloin kun heistä oli hyötyä.
Kun kristityt alkoivat yhä enenevässä määrin kokoontua erillisissä tiloissa ja myöhemmin rakentaa kirkkoja, kodeissaan yhteisöjä johtaneiden naisten vaikutusvalta pyyhkiytyi pois.
– Kun alkoi tulla vaihtoehtoja ja valinnanvaraa, eikä naisten tukea enää välttämättä tarvittu, alettiin mieluummin kokoontua muualla kuin heidän luonaan, Pihlava sanoo.
Kaisa-Maria Pihlava: Forgotten Women Leaders. The Authority of Women Hosts of Early Christian Gatherins in the First and Second Centuries C.E. Suomen Eksegeettinen Seura 2017.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkossa on keskiajalta alkaen ollut naisia, jotka eivät ole tyytyneet vaikenemaan
HengellisyysKirkon naiset ovat joutuneet etsimään porsaanreikiä ja poikkeustiloja saadakseen sanottavansa julki.
