Taiteilijakaksikko tutustui kehitysvammaisten arkeen Euroopassa ja Afrikassa – vammaisten kohtelussa on isoja eroja eri maissa
Jyri Pitkänen kuvasi viisivuotiaan kreikkalaisen Zoen äitinsä kanssa Ateenan uimastadionilla.

Jyri Pitkänen kuvasi viisivuotiaan kreikkalaisen Zoen äitinsä kanssa Ateenan uimastadionilla.

Taiteilijakaksikko tutustui kehitysvammaisten arkeen Euroopassa ja Afrikassa – vammaisten kohtelussa on isoja eroja eri maissa

Valokuvaaja Jyri Pitkäsen ja kirjailija Eveliina Talvitien Erilaiset-näyttely on esillä Kulttuuri­keskus Stoassa Itäkeskuksessa.

– Ensikosketukseni kehitysvammaisiin sain jo lapsuudessa. Isäni oli pappi, ja pappilassa oli avoimet ovet kaikenlaisille ihmisille, kertoo valokuvaaja Jyri Pitkänen.

Hänen valokuviaan kehitysvammaisista lapsista ja heidän perheistään on nyt esillä Kulttuurikeskus Stoan Erilaiset-näyttelyssä. Näyttelyn teksteistä vastaa kirjailija Eveliina Talvitie.

Kaksikon yhteistyö alkoi viitisen vuotta sitten Afrikan Beninissä sijaitsevassa Villa Karon taiteilijaresidenssissä. Näyttelyn idea tuli Pitkäseltä, joka oli aiemmin ohjannut kehitysvammaisten lasten ja nuorten taidepajoja.

– Minua kiinnostavat arki ja ihmisten erilaisuus. Vammaiset ovat helposti syrjään jäävä vähemmistöryhmä. Halusin tuoda heidät esiin itsenäisinä yksilöinä.

Kahdeksanvuotias porilainen Juha äitinsä sylissä.

Kahdeksanvuotias porilainen Juha äitinsä sylissä.

Jyri Pitkänen ja Eveliina Talvitie tutustuivat kehitysvammaisten arkeen 11 maassa Euroopassa ja Afrikassa. He kohtasivat matkoillaan 50 perhettä.

Pitkäsen mukaan eri maissa on isoja eroja kehitysvammaisten kohtelussa. Italia poikkeaa muista Euroopan maista siinä, että siellä määrättiin jo 1970-luvulla lakkautettavaksi kaikki kehitysvammaisten laitokset. Siellä vammaisia pyritään kouluttamaan ja työllistämään siinä missä muitakin kansalaisia.

– Suomessakin pyritään vastaavaan, mutta silti tuntuu, että vammaiset koetaan yhä vain eräänlaisena menoeränä. Kehitysvammaisjärjestöt tekevät kyllä hyvää työtä heidän näkyvyytensä lisäämiseksi, Pitkänen sanoo.

Projektin aikana Pitkäseen ja Talvitiehen teki vaikutuksen se, miten vaatimattomissakin olosuhteissa voitiin tuoda toivoa vammaisen lapsen elämään. Välillä vastaan tuli hätkähdyttäviä tilanteita.

– Beninissä törmäsimme vanhoihin uskomuksiin. Vammaisuus voitiin kokea kylän poppamiehestä riippuen joko siunauksena tai kirouksena, mikä teki vammaisen asemasta turvattoman.

Pitkänen opiskelee parhaillaan Tallinnan yliopistossa dokumenttielokuvien ohjaajaksi. Hän aikoo vastaisuudessakin pysyä teemoissa, jotka liittyvät tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi