Jussi Mankki kuvaamassa kärpästä pöydälle rakennetussa ministudiossa kuvaustaustanaan kuparipannu.
Näkövamma vaikeuttaa valokuvaamista, mutta Jussi Mankkia motivoi näyttämisen halu – ”Otan kaksikymmentä hutia ja saan yhden onnistumaan”
Herttoniemen kirjaston Sokea piste -näyttelyssä on esillä Näkövammaisten valokuvaklubin taideteoksia.
Helsingissä kokoontuvaan Näkövammaisten valokuvaklubiin kuuluu seitsemän eritasoisesti näkövammaista jäsentä. Jokaisella on oma tapansa ottaa kuvia, mutta kaikkia yhdistää kunnianhimoinen kiinnostus valokuvaamiseen.
Valokuvaklubilainen Jussi Mankki, 63, sairastui yhdeksänvuotiaana diabetekseen. Hänen näkökykynsä alkoi heiketä vähitellen.
– Olin näkevien kirjoissa nelikymppiseksi, hän kertoo.
Tällä hetkellä Mankki pystyy vielä liikkumaan itsenäisesti kaupungilla eikä tarvitse saattajaa, valkoista keppiä tai opaskoiraa.
Jussi Mankki kuvaa muun muassa vesipisaroiden putoamiskuvia.
– Näköni on kokonaishämärä, ja yksityiskohdat katoavat. Tämä tarkoittaa sitä, että valokuvatessani menen todella lähelle kohdetta.
– Haasteena on, miten saan kuvan tarkennetuksi. Otan kaksikymmentä hutia ja saan yhden onnistumaan.
Mankin mielestä valokuvaamishaasteet lisäävät luovia ideoita, ja niistä syntyy valokuvaklubissa kokonaishauskaa sekä uudenlaisia näkökulmia, värejä ja muotoja.
– Herttoniemen kirjastossa esillä olevan näyttelymme idea on, että kuvaamme sellaista, mitä kukaan muu ei huomaa.
Näkövammaisten valokuvaklubin ohjaajana toimii valokuvataiteilija Christina Holmlund.
Kuvaamme sellaista, mitä kukaan muu ei huomaa.
Jussi Mankki harrasti valokuvausta jo nuorena. Kuvaaminen loppui, kun näkö alkoi heikentyä. Vuosia myöhemmin Mankin lainattua poikansa järjestelmäkameraa into kuvaamiseen syttyi uudelleen.
– Pojan kamera oli automaattinen, ja yhtäkkiä tajusin, että sillä pystyn kuvaamaan. Kehittyvä tekniikka auttaa valokuvaamisessa paljon.
Mankki hakee valokuviinsa aina jotain erikoisuutta. Hänelle ei pelkkä auringonlasku riitä.
Kukat kuuluvat Jussi Mankin kuvauskohteisiin.
– Olen kuvannut esimerkiksi kukkia, mutta minulle on tärkeää saada siihen mehiläinen mukaan. Kuvaan myös vesipisaroiden putoamiskuvia, jotka ovat teknisesti älyttömän hankalia.
Mankin valokuvaamisharrastuksen ”julma syy” on paremman tekemisen puute ja pahanteosta poissa pysyminen. Mutta oikeasti syy on vaikeassa asiassa onnistumisen ilo ja ehkä myös näyttämisen halu.
– Minulla on puhdas insinööritausta, ja valokuvaamisessa tuon esille taiteellisen puoleni.
Näkövammaisten valokuvaklubin Sokea piste -näyttely 2.–29.11. Herttoniemen kirjastossa, Linnanrakentajantie 2.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Näkövammaiselle käsityöyrittäjälle Markku Jaakolalle tuoreen leivän tuoksu on pyhä asia
Hyvä elämäMarkku Jaakolan punoma hapanjuurileivän kohotuskori on ollut korona-ajan myyntihitti.
