Armageddon-esityksessä viimeinen taistelu ei ole teema vaan olosuhde, kertoo Sara Melleri, joka on yksi teoksen kolmesta ohjaajasta.
Espoon kaupunginteatterin Armageddon-esityksessä maailma tuhoutuu, jotta se voisi säilyä
Taiteilijat halusivat tehdä esityksen mahdollisemman isosta aiheesta. Esitys on valmistettu feministisellä prosessimenetelmällä.
Millaista taidetta syntyy, kun kolme feministitaiteilijaa lähtee työskentelemään yhdessä taiteilijaresidenssiin Islannin Reykjavikiin?
Koreografi-ohjaaja Sonya Lindforsin, näyttelijä-ohjaaja Sara Mellerin ja tanssitaiteilija-musiikintekijä Elina Pirisen tapauksessa lopputulos on vauhdikas, kimaltava, nyrjähtänyt ja tarkkoja määrittelyjä pakeneva ”esitys maailmasta, joka ei tuhoutunutkaan”.
Armageddon-esitys sai ensi-iltansa Espoon kaupunginteatterin isolla näyttämöllä maaliskuun puolivälissä.
Armageddon eli viimeinen taistelu löytyy Raamatun viimeisiltä lehdiltä Ilmestyskirjasta. Esitys on kuitenkin hakenut nimensä ja inspiraationsa samannimiseltä Hollywood-toimintaelokuvalta.
– Halusimme mahdollisimman ison aiheen. Tavallisesti miehet kertovat isoista asioista kuten sodasta ja maailmanlopusta, naiset ja vähemmistöt taas puhuvat rasismista tai äitiydestä, Lindfors sanoo.
– Esityksessä käsitellään myös henkilökohtaisia taisteluja, kuten millaista on olla naistaiteilija tässä ajassa, Melleri kertoo.
Viimeinen taistelu ei tarkoita sitä, että maailma loppuu, vaan että se säilyy. Teoksessa tuhoutuva maailma on patriarkaatti.
Elokuvan lisäksi taiteilijoita ovat inspiroineet Danten Jumalainen näytelmä, yksi mies vastaan koko maailma -sankaritarinat sekä cowboy-kulttuuri.
– Esityksessä asioita karnevalisoidaan ja niitä tarkastellaan uudesta näkökulmasta, jolloin asiat alkavat näyttää käsittämättömiltä. Tämä tulee feministisestä näyttämöperinteestä, Lindfors kertoo.
Esityksen ensimmäiset siemenet kylvettiin jo kolme vuotta sitten. Nyt aihe on ajankohtaisempi kuin kukaan saattoi ennustaa.
– Viimeinen taistelu ei tarkoita sitä, että maailma loppuu, vaan että se säilyy. Teoksessa tuhoutuva maailma on patriarkaatti, Melleri sanoo.
Kolmen taiteilijan yhteistyön tavoitteena on ollut löytää uusia tapoja tehdä teatteria. Armageddon on valmistettu feministisellä prosessimenetelmällä eli yhteistyössä koko työryhmän kanssa.
– Näin esityksestä tulee enemmän esiintyjien näköinen. Prosessi mahdollistaa myös moniäänisyyden, Lindfors kertoo.
Tekijät haluavat, että teatterin tasa-arvon ja monimuotoisuuden mahdollistavat käytännöt tulevat yleiseen käyttöön Suomen teatterimaailmassa.
– Tämä esitys on ollut minulle jonkin matkan huipentuma, Melleri sanoo.
Armageddon Espoon kaupunginteatterissa 28.3. saakka.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Naiset kuolevat miehiä 14 kertaa todennäköisemmin ilmastokriisin voimistamiin katastrofeihin – suomalaiset kehityshankkeet edistävät aiempaa huonommin tasa-arvoa
AjankohtaistaPuolet Pohjoismaiden ilmastohankkeista ei huomioi tasa-arvovaikutuksia.
