Espoon seurakunnat haluaa olla merkityksellinen, tunnettu ja läsnä ihmisten elämässä. Kirkkoherra Kalervo Salo oli jouluisissa tunnelmissa Leppävaaran keskustassa vuonna 2019.
Espoon seurakunnat aikovat pysäyttää jäsenkadon – lapset ja nuoret ovat uuden strategian keskiössä
Kirkon halutaan olevan merkityksellinen myös niille, joita se ei nyt kiinnosta.
Espoon seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi keskiviikkona 14. jouluuta seurakuntien uuden strategian, jonka painopisteenä ovat lapset, nuoret ja nuoret aikuiset. Strategiassa asetetaan tavoitteeksi, että seurakunnan jäsenmäärä ei laske.
Uutta strategiaa on valmisteltu pitkään ja hartaasti, elokuusta 2020 lähtien. Vaikka koronalla on ollut oma vaikutuksensa, suurin syy aikataulun venymiseen on se, että strategian takana on mittava taustatyö. Valmistelussa on haluttu kuulla työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja ennen kaikkea espoolaisia.
Kahdentoista suuren kaupungin yhteisen tunnettuustutkimuksen lisäksi strategiaa varten on haastateltu yli 500:aa espoolaista sekä kuultu lapsia, nuoria ja seurakuntien sidosryhmiä. Talous- ja strategiatoimikunnassa ja eri hallintoelimissä on käsitelty monenlaista muuta tutkimusaineistoa ja tilastodataa. Nyt työ on viimein valmis.
– Tärkeää tässä on ollut myös itse prosessi. Strategian valmistelu on jo nyt vaikuttanut siihen, miten työtä tehdään, sanoo strategian valmistelleen työryhmän puheenjohtaja, Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salo.
Millaisessa kirkossa on hauska olla? Siellä on kavereita ja saa leikkiä, omassa kirkossa on kivaa – muun muassa näin sanoivat Espoon strategiatyössä mukana olleet lapset. Kuvassa 6-vuotiaan Iskran piirros aiheesta.
Kirkko on monimuotoinen ja sinne mahtuu mielipiteitä
Toimintaympäristön analyysi kertoo niistä haasteista, joita Espoon seurakunnat vuosina 2023–2030 kohtaavat. Vaikka kaupungin väkiluku kasvaa, seurakuntien jäsenmäärä on ollut laskussa. Vielä enemmän on laskenut prosentuaalinen osuus kaupungin väestöstä, sillä Espoon kasvusta iso osa syntyy maahanmuutosta.
Vaikka Espoo maallistuu ja usko on yhä henkilökohtaisempi asia, espoolaiset arvostavat kirkon auttamistyötä ja toimintaa lasten ja nuorten parissa. Nuoret sukupolvet ovat mahdollisuus ja samalla haaste, sillä heitä kuvaavia ilmiöitä ovat strategian mukaan muun muassa ei-uskonnollisuus, elämyksellisyys, oman identiteetin tärkeys ja itse valitut yhteisöt. Nuoret arvostavat yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Kirkkoa monet pitävät patriarkaalisena ja jähmeänä.
– Haluamme olla yhteisö, jossa on tilaa erilaisille hengellisille tarpeille ja johon nuoret aikuiset haluavat sitoutua ja kastaa lapsensa. Lapset ja nuoret ovat myös kärsineet paljon koronan seurauksista, ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Haluamme olla tukena ja auttaa sekä vahvistaa nuoria, Kalervo Salo sanoo.
Vain mielikuvitus on rajana, kun mietitään kohtaamisen tapoja.
Salon mukaan seurakunnat kehittävät Polku-toimintamallia, jossa lisätään yhteyksiä nuoriin ja lapsiperheisiin. Kyse on esimerkiksi siitä, miten nuoriin säilytetään kontakti rippikoulun jälkeen tai miten otetaan vastaan seurakunnan alueella opintojen tai työn vuoksi muuttavat alle kolmekymppiset. Luontoarvot ovat tärkeitä niin nuorille kuin Espoon seurakunnillekin, joten joten myös tästä voi löytyä yhteyttä.
– Vain mielikuvitus on rajana, kun mietitään kohtaamisen tapoja. Vaikka on totta, että kirkko ei aina näyttäydy edistyksellisenä asioissa, jotka ovat nuorille tärkeitä, kirkko on monimuotoinen ja siihen mahtuu erilaisia mielipiteitä.
Salon mukaan seurakunnissa on tilaa myös maahanmuuttajille, joita Espoossa on runsaasti. Vieraskielisiä on nyt 21 prosenttia ja vuonna 2030 jo 30 prosenttia.
– Olemme monikielinen yhteisö, joka toivottaa tervetulleeksi, Salo sanoo.
Ketä pitää auttaa? Sairasta ystävää, kaatunutta ihmistä tai häntä, joka ei vielä osaa suomea – muun muassa näin sanoivat Espoon strategiatyössä mukana olleet lapset. Kuvassa 5-vuotiaan Roopen piirros aiheesta.
Seurakuntien työntekijöitä rohkaistaan kokeilukulttuuriin
Uuden strategian mukaan kirkon perustehtävä Espoossa on kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen ja rohkaista välittämään lähimmäisistään ja luomakunnasta. Seurakuntien arvot ovat armo, oikeudenmukaisuus ja osallisuus. Seurakunnat haluavat olla heikkojen puolustajia.
– Kirkon hallinto on joissakin asioissa hidas ja raskas, mutta osaamme olla myös ketteriä, kuten korona-aika osoitti. Nyt on tarkoitus rohkaista kokeilukulttuuriin, jossa saa epäonnistua, ottaa oppia ja yrittää uudestaan, Kalervo Salo kiteyttää.
Espoon seurakunnat haluaa olla merkityksellinen, tunnettu ja läsnä ihmisten elämässä jopa niin hyvin, että seurakuntien absoluuttinen jäsenmäärä säilyy ennallaan.
– Tavoite on kunnianhimoinen ja vaatii työtä, mutta se on mahdollinen.
Tavoitteeseen pääsemiseen vaaditaan, että kirkko on läsnä paitsi fyysisesti myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Osansa tässä tekee Kirkko ja kaupunki.
– Se kantaa viestintävastuutaan ansiokkaasti ja on monelle todella merkittävä side seurakuntaan, Salo sanoo.
Jotta kaikki edellä mainittu onnistuu, seurakunnat aikovat pitää taloudestaan huolen: investoinnit pidetään kurissa ja osasta kiinteistöjä luovutaan. Kirkollisvero halutaan pitää yhdessä prosentissa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Leppävaaran seurakunnan kirkkoherran virka tulee haettavaksi keväällä
AjankohtaistaUusi kirkkoherra aloittaa työssään heinäkuussa 2025, jolloin Kalervo Salo jää eläkkeelle.
