Pääkirjoitus: Vain ihmisille merkityksellinen kirkko voi kasvaa
Seurakunnissa on jo pitkään käytännössä alistuttu siihen, että niiden jäsenmäärä laskee. Jeesus ei kehottanut tähän.
Helsingin Agricolan kirkko oli viikko sitten tiistaiaamuna tupaten täynnä. Tällä kertaa se johtui siitä, että paikalla oli noin 800 Helsingin seurakuntien työntekijää pohtimassa uutta yhteistä strategiaansa. Strategioilla on usein taipumus valmistua, ja päätyä sitten unholaan. Mitä jos tällä kertaa kävisikin toisin? Voisivatko kirkon silloin täyttää kaupunkilaiset?
Seurakunnissa on jo pitkään käytännössä alistuttu siihen, että niiden jäsenmäärä laskee. Siihen on järkevän taloudenhoidon nimissä reagoitu vähentämällä rakennuksia ja työntekijöitä. Tulevaisuutta on katsottu varautuen vielä pahempaan ja haluttu turvata se, että tulevilla sukupolvilla olisi kirkossa yhä jonkinlaiset toimintamahdollisuudet. Mutta onnistuuko tämä, jos katse on vain säästöissä ja varautumisessa?
Olisiko koko kristillistä kirkkoa, jos ensimmäiset Jeesuksen seuraajat olisivat ajatelleet samoin? Piilottaneet saamansa talentin sen sijaan, että tarttuivat Jeesuksen tarjoamaan visioon ”menkää ja tehkää”?
Helsingin seurakunnat tähtäävät seuraavan neljän vuoden aikana kasvuun eivätkä näivettymiseen. Ne haluavat olla jäsenilleen ja laajemmin kaupunkilaisille entistä merkityksellisempi kristillinen yhteisö, jossa on tilaa tulla, olla ja toimia. Yhteisö, joka tuo toivoa niin sanoin kuin teoin.
Seurakunnat haluavat rakentaa monikielisiä hengellisiä yhteisöjä. Ne haluavat, että seurakuntien jäsenmäärältään suurin ikäryhmä eli 15–29-vuotiaat tulevat kohdatuiksi, ymmärretyiksi ja apua tarvitessaan myös autetuiksi. Lisäksi ne haluavat tarjota kaupunkilaisille tilaisuuksia osallistua hyvän tekemiseen ja vahvistaa siksi kumppanuusverkostojaan.
Pyyhettä ei ole heitetty kehään eikä pidäkään heittää.
Samantapaisia ajatuksia on myös Espoon, Kauniaisten ja Vantaan seurakuntien tavoitteissa. Pyyhettä ei ole heitetty kehään eikä pidäkään heittää. Nyt tarvitaan sitä, että ryhdytään sanoista tekoihin.
Ei Jeesus kehottanut seuraajiaan pelkäämään pahinta vaan lähtemään ulos maailmaan. Mitä varten? Tuomaan ihmisille toivoa, puolustamaan heikkoja, auttamaan ja tukemaan sekä kertomaan kaikille siitä, että armo ja rakkaus ovat vihaa ja välinpitämättömyyttä suurempia voimia. Jos näin tapahtuu, kirkko on merkityksellinen, ja vain merkityksellinen yhteisö voi kasvaa.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Hiljaisen viikon tapahtumista on 2000 vuotta, mutta ihmisten toiminta on yhä samanlaista
PuheenvuorotRistin miehellä on sanottavaa kaikille meille, jotka olemme tehneet vääriä valintoja.
