Samu Keski-Korpi, Aura Karjalainen ja Juha Isoniemi ohjasivat sateenkaarevan riparin viime kesänä Espoossa.
Espoossa järjestettiin ensimmäistä kertaa sateenkaareva ripari, joka on kaikin puolin turvallinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille
”Valitsin sateenkaarevan riparin samankaltaisten ihmisten takia, ja halusin vihdoin tuntea kuuluvani joukkoon”, kirjoitti eräs riparilainen leirin jälkeen. Tässä jutussa riparista kertovat leirin vetäjät. Nuorten ääni kuuluu kommenteissa, joita he kirjoittivat leirikokemuksestaan.
Espoossa järjestettiin päättyneenä kesänä erityinen rippileiri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville tai asiaa pohtiville nuorille. Pääkaupunkiseudulla sateenkaareva ripari oli lajissaan ensimmäinen. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä vastaava rippikoulu on toteutettu jo kolmena kesänä.
Sateenkaareva ripari oli Espoon seurakuntien yhteinen, ja sen leirijakso toteutettiin heinäkuussa. Seurakuntayhtymän kasvatuksen asiantuntija Johanna Hirsto kertoo riparin olleen osa kokonaisuutta, jossa haluttiin panostaa turvalliseen rippikouluun kaikille nuorille. Kaikki Espoon kirkkoherrat olivat sateenkaarevan riparin järjestämisen takana, Hirsto toteaa.
Seurakunnat järjestävät runsaasti muitakin teema-, pienryhmä- ja erityisen tuen ripareita.
Turvallisen riparikokemuksen takaamiseksi seurakunnissa päätettiin, että media ei voi vierailla sateenkaaririparilla eikä nuorten yhteystietoja välitetä toimittajille. Niinpä tässä jutussa puhuvat leirin työntekijät. Nuorten ääni kuuluu kommenteissa, joita he kirjoittivat leirikokemuksestaan.
Halusimme turvata, ettei nuorten tarvitse lukea medioiden kommenttikentistä mitään, mikä voisi suoraan satuttaa heitä.
– Halusimme turvata, ettei nuorten tarvitse lukea medioiden kommenttikentistä mitään, mikä voisi suoraan satuttaa heitä. Kaikki eivät ole välttämättä tulleet kaapista kotonaankaan, sanoo Olarin seurakunnan yhteisötyöntekijä Juha Isoniemi.
Hänen kanssaan sateenkaarevaa riparia olivat vetämässä pappi Aura Karjalainen, joka työskentelee erityisnuorisotyönohjaajana Leppävaaran seurakunnassa, sekä Samu Keski-Korpi, joka on toiminut erityisnuorisotyössä Espoonlahden seurakunnassa.
Sateenkaarevat nuoret tarvitsevat vertaistukea
Turvallisuus on lähtökohtana kaikissa rippikouluissa, mutta sateenkaareville nuorille haluttiin varmistaa mahdollisuus myös vertaistukeen. Työntekijöiden mukaan joukossa oli leiriläisiä, jotka eivät olisi lähteneet riparille, ellei tarjolla olisi ollut erityistä ryhmää.
– Voimme yrittää varmistaa kaikkien leirien turvallisuutta työntekijöiden ja isosten osalta, mutta halusimme, että tällä riparilla nuoret voivat luottaa myös ryhmäläisten olevan turvallisia, Aura Karjalainen sanoo.
Hän tapaa työssään paljon nuoria muun muassa kouluvierailuilla. Aivan viime vuosina hän on huomannut, että kielteinen suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on jälleen lisääntynyt.
”Jumala ei tuomitse muita, joten älä sinäkään tee niin”, lukee kyltissä, jonka nuoret ovat askarrelleet Espoon seurakuntien sateenkaarevassa nuorisotyössä.
Nuoret ovat kertoneet työntekijöille, että muutama vuosi sitten oli vapaampaa olla oma itsensä. Nyt on taas alettu huudella ja homotella. Samu Keski-Korpi painottaa, että nuoret ovat aiempaa jakautuneempia niihin, jotka ovat vähemmistöasioista hyvin tietoisia, ja niihin, jotka eivät välitä.
Sateenkaarevalla riparilla henki oli hyvä. Ryhmän ensimmäisessä tapaamisessa keväällä nuoret pitivät työntekijöiden mukaan itse huolta siitä, ettei kukaan jäänyt ohjelman ulkopuolellakaan yksin. Osalla leiriläisistä oli aiempia kokemuksia kiusaamisesta ja ulkopuolelle jättämisestä, ja siksi he halusivat varmistaa, ettei ripariryhmässä jouduta kokemaan sellaista.
Leirikeskuksessa oli toimivat olosuhteet
Sateenkaareva ripari oli monin tavoin samanlainen kuin mikä tahansa rippileiri. Joitakin erityisiä asioita riparin työntekijät kuitenkin nostavat esiin.
Leirijakso pidettiin leirikeskuksessa, jossa nuoret majoittuivat suurempien huoneiden sijaan pääsääntöisesti kahden hengen huoneissa. Vessat ja suihkut olivat huoneiden yhteydessä. Se ei ole rippileireillä itsestään selvää, mutta järjestelyllä haluttiin huomioida erityisesti sukupuolivähemmistöön kuuluvia.
– Saunominen tai suihkussa käyminen ison ryhmän edessä ei yleensäkään ole ongelmatonta 15-vuotiaille. Koska tällä leirillä suihkut ja vessat olivat huoneissa, nuorten ei tarvinnut miettiä, minkä sukupuolen mukaiseen suihkuun tai vessaan he menevät, Aura Karjalainen kertoo.
Yhdenvertaisuuden ja rasismin kysymykset kiinnostivat leiriläisiä erityisesti. Kun leirillä käsiteltiin perheasioita, puheissa painottui perheiden moninaisuus. Työntekijät kertovat myös, että nuoret pohtivat innokkaasti Jumalan sukupuolta.
Kun leirin isännät, nuoret aikuiset, vetivät nuorille ja työntekijöille skaban eli leikkimielisen kisan eri vähemmistöjen Pride-lipuista, tulos oli selvä.
– Me työntekijät hävittiin se aika perusteellisesti, vaikka teemme kaikki sateenkaarevaa nuorisotyötä, Karjalainen tunnustaa.
Leiriläisiltä ei kysytty, millä tavalla he ovat sateenkaarevia
Ryhmä oli tavallista rippileiriä pienempi, leiriläisiä oli neljätoista. Silti osa riparilaisista halusi ottaa omaa aikaa ja suorittaa joitakin oppimistuokioita itsenäisesti huoneessaan. Karjalaisen mukaan tämä kertoo siitä, minkä asiantuntijatkin tietävät: sukupuolivähemmistöön kuuluminen ja neuromoninaisuus kulkevat osin käsi kädessä.
Työntekijöille oli positiivinen yllätys, kuinka hyvin nuoret osasivat ennakoida ja sanoittaa kuormitustaan ja oman tilan tarvettaan.
Aura Karjalainen, Juha Isoniemi ja Samu Keski-Korpi painottavat, että sateenkaarevalle riparille sai tulla syytä perustelematta. Osa nuorista kertoili identiteetistään paljon ja avoimesti. Leiriläisiltä ei kuitenkaan missään vaiheessa kysytty, millä tavalla he ovat sateenkaarevia – vai ovatko ylipäänsä.
Sateenkaarevan riparin ryhmä konfirmoitiin elokuun lopulla Olarin kirkossa. Ripari on päätetty järjestää Espoossa myös kahtena tulevana vuonna.
Tämän artikkelin haastattelut ja kuvaukset tehtiin elokuussa ennen Juha Isoniemen syyskuussa tapahtunutta menehtymistä. Hänen läheisensä toivoivat artikkelin julkaisua sellaisenaan kunnianosoituksena Juha Isoniemen tekemälle työlle Espoon seurakunnissa.
Riparilaiset kirjoittivat palautteessaan
”Valitsin lähteä sateenkaarevalle riparille, koska kuulun itse sateenkaarivähemmistöön ja ajattelin, että riparilta löytäisin samankaltaisia ihmisiä.”
”Ripari oli paras viikko elämässäni, ja sain paljon uusia kavereita.”
”Valitsin sateenkaarevan riparin samankaltaisten ihmisten takia, ja halusin vihdoin tuntea kuuluvani joukkoon.”
”Ripari oli mahtava kokemus, sai uusia kavereita ja oli kiva olla samanhenkisten kanssa. Sateenkaariripari oli myös erityinen, koska siellä oli hyvin mietitty, että kaikilla on kiva ja turvallinen olo ja esimerkiksi kutsuttiin sillä nimellä, mitä toivoi.”
”Riparilla oli mahtavaa, superhauskaa ja turvallista. Tunsin oloni itsevarmaksi ja sain olla oma itseni.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rippileirien keskeytymiset nousivat kesän uutisaiheeksi – tällaisista syistä seurakunta voi lähettää nuoren kotiin
AjankohtaistaSeurakunta voi päättää nuoren leirijakson keskeyttämisestä, jos rippileirin fyysinen tai henkinen turvallisuus vaarantuu. Leirin keskeytyminen ei tarkoita sitä, että rippikoulu jää kesken.
