F eli Fanni Sjöholm ajattelee, että monet uskonnolliset yhteisöt ovat osanneet pitää kiinni muualla hukatusta yhteisöllisyydestä.
F heräsi levynteon aikana oman navan tuijotteluun: ”Suremme usein sitä, että hukkaamme itsemme, vaikka traagisempaa on hukata toiset”
Muusikko Fanni Sjöholm eli F käsittelee uudella levyllään sisaruutta, maailmantilannetta ja Jumalaa.
Viime kesänä suruvaippoja oli kaikkialla. Ne jäivät usein lepattelemaan artisti ja musiikintekijä Fanni Sjöholmin eli F:n ympärille. Siltä hänestä ainakin tuntui.
Perhoset toivat mieleen niitä keräilleen vaarin.
– Suruvaippa oli hänen mielestään kaikkein hienoin perhoslaji. Niitä hän aina jahtasi.
Vaari oli ollut Sjöholmin mielessä usein jo aiemmin keväällä. Tuolloin hän valmisteli viidettä albumiaan ja sen ensimmäistä singlejulkaisua Jumala. Laulun ensimmäisen version Sjöholm kirjoitti vaarinsa kuoleman jälkeen viitisen vuotta sitten.
Kappaleella Sjöholm laulaa: ”Joku jossain siellä, on tai ei, en mä tiedä. Mä en oo nähny koskaan merkkei siit, et se oliskin niin. Et on joku, joka säät täällä säätää ja meidän puolesta kaikesta päättää. Mä katon ylös, lähetän sinne terveisii, mut kuuleeko kukaan niit.”
– En usko Jumalaan perinteisellä tavalla, mutta surun keskellä huomasin pelkääväni, että kertomukset Jumalan olemassaolosta eivät olisikaan totta. Ymmärsin alitajuisesti ajatelleeni, että kyllä siellä jossain joku tai jokin on.
Aamut levytysstudiossa ja illat pikkusiskon luona sairaalassa
Tuore Isosisko-albumi ilmestyi lokakuun puolivälissä. Se on tehty yhteistyössä F:n ohjelmatoimiston All Dayn kanssa.
– Minulla oli täysin vapaat kädet tehdä tämä levy. Vaikka se on aiheiltaan aika heavy, tekoprosessi oli hauskempi kuin minkään aiemman albumin kanssa.
Levyn vastaanotto on ylittänyt kaikki Fanni Sjöholmin toiveet ja odotukset: Helsingin Sanomat antoi albumille viisi tähteä, levynjulkistuskeikka Helsingissä Tavastialla myi loppuun kuukautta ennen keikkapäivää ja albumin vinyyliversiosta on jo tehty toinen painos.
Isosisko on Sjöholmin levyistä henkilökohtaisin. Levyn nimikappale käsittelee isosiskona olemista ja siihen liittyviä hankaliakin tunteita.
Sjöholmin pikkusisko sairastui anoreksiaan ja masennukseen, kun Sjöholm oli teini-ikäinen.
– Olimme pahimmat ajat kahdestaan Helsingissä, ja olen ikään kuin omaishoitanut häntä. Tein tämän levyni niin, että olin aamuisin levytysstudiossa ja illat istuin sisareni sängyn vierellä sairaalassa.
Sjöholmin mukaan isosiskous on asia, joka on määrittänyt häntä eniten. Hänen siskonsa Eevi Sjöholm on nyt toipunut sairaudesta ja kirjoittanut kokemuksestaan kirjan Vahva (Into 2025).
Mitä Jeesus ajattelisi maailmanmenosta?
Jossain vaiheessa levyntekoprosessia Fanni Sjöholm havahtui toteuttavansa ”individualistista oman navan tuijottelua”. Siksi albumin teemat laajenivat tutkimaan ihmissuhteita laajemmin.
– Suremme usein sitä, että hukkaamme itsemme, vaikka traagisempaa on hukata toiset. Monet voisivat olla onnellisempia, jos eivät ihan koko ajan miettisi niin helvetisti sitä, kuka minä olen ja mitä minä ajattelen ja tunnen.
Sjöholm ajattelee, että monet uskonnolliset yhteisöt ovat osanneet pitää kiinni asioista, kuten yhteisöllisyydestä, jotka maallisessa elämässä on hukattu.
Jo pelkästään vuodenaikojen vaihtuminen, sehän on ihme.
Albumin teemoihin liittyvät pohdinnat ovat vaikuttaneet Sjöholmin arkeen ja siihen, kuinka paljon hän pyrkii viettämään aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa.
Jos Jeesus tulis takas on albumin poliittisin kappale.
Sen lähtökohtana on Israelin valtion Gazassa toteuttama kansanmurha. Kappale kommentoi myös vallitsevaa ympäristökriisiä, elämää jälkikapitalismissa ja varallisuuden epätasaista jakautumista.
Kappaleessa Sjöholm pohtii, mitä Jeesus nykyisestä maailmantilanteesta ajattelisi.
– Ainakaan se Jeesus, jonka Raamatusta tunnen, ei olisi sitä mieltä, että asiat ovat menneet oikein.
Kappaleen Jeesus on niin epätoivoinen vallitsevista oloista, että sanoo: ”Isä ota mut takas.”
Omannäköinen hengellisyys löytyi jo lapsena
”Mä rukoilen montaa jumalaa”, räppää Fanni Sjöholm kappaleessa Sokea piste. Näin teki myös alakoululainen Fanni: hän osoitti rukouksensa kaikille jumalille ja jumaluuksille, joista oli kuullut koulun uskonnontunneilla.
– Ehkä ajattelin, että ottamalla haltuun koko uskontojen spektrin varmistan, että hyvä toteutuu.
Myös tietyt liikkeet olivat osa rukoilua. Ensin hän laskeutui polvilleen ja kumarsi maahan saakka. Sen jälkeen hän risti kädet ja lopuksi liitti kämmenet rinnan kohdalla yhteen kumartaen kevyesti.
– Jotenkin hauskasti tuo kaikki kertoo siitä, miten edelleen koen henkisyyden. Se on kaunis asia, joka on elämässäni läsnä omilla säännöilläni.
Nykyään Sjöholm ei enää rukoile. Hän kokee yhteyttä pyhään liikkuessaan luonnossa ja esimerkiksi vaarista muistuttavia suruvaippoja kohdatessaan.
Sjöholm liikuttuu.
– Jo pelkästään vuodenaikojen vaihtuminen, sehän on ihme.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Laulaja-lauluntekijä Rebekka Holi pelkäsi kuolemaa parikymppisenä niin paljon, että palasi toisinaan yöksi äitinsä viereen – nyt hän suhtautuu kuolevaisuuteen eri tavalla
Hyvä elämäElämän lyhyyden ajatteleminen saa 30-vuotiaan Holin huomaamaan, miltä ilma tuoksuu ja peruna tuntuu suussa. Kuolema kulkee lauluissa mukana.
