null Filosofi Sami Pihlström: Suurten poliittisten päämäärien sijasta kannattaa tavoitella pieniä askelia, joilla maailma tulee paremmaksi

Filosofi Sami Pihlström vertaa tulevaisuuden hahmottamista vuorikiipeilyyn, jossa uudet mahdollisuudet tulevat näkyviin vähitellen.

Filosofi Sami Pihlström vertaa tulevaisuuden hahmottamista vuorikiipeilyyn, jossa uudet mahdollisuudet tulevat näkyviin vähitellen.

Hyvä elämä

Filosofi Sami Pihlström: Suurten poliittisten päämäärien sijasta kannattaa tavoitella pieniä askelia, joilla maailma tulee paremmaksi

Parhaan mahdollisen tulevaisuuden tavoittelua tärkeämpää on Sami Pihlströmin mielestä pahimman mahdollisen lopputuloksen välttäminen.

Ihminen on olento, jonka toiminta suuntautuu aina kohti tulevaa ja sitä, millainen tulevaisuus voisi ja sen pitäisi olla. Yksi osoitus tästä ovat yhteiskunnalliset utopiat, jotka ovat yhtä vanha ilmiö kuin inhimillinen ajattelu. Näin ajattelee uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström.

– Utopioiden avulla voimme pohtia, millaista tulevaisuutta voisimme tavoitella. Samalla on hyvä muistaa, että niiden kultareunus voi osoittautua pettäväksi. Siksi on hyvä puhua myös dystooppisista tulevaisuuksista ja mahdollisista katastrofeista.

Utopiat ovat kuvitteellisia yhteiskuntamalleja tai tulevaisuuskuvia, joissa toteutuu jokin hyvän elämän ihanne. Dystopia on utopian vastakohta eli kuvitteellinen tilanne, jossa hyvän elämän mahdollisuudet on menetetty. Monissa dystopioissa jokin nykyisen yhteiskunnan kehityskulku on johtanut romahdukseen.

Nykyinen maailma saattaa näyttää vaaralliselta ja omituiselta paikalta, mutta kauempaa katsottuna se olisi näyttänyt puhtaalta utopialta.

Pihlströmin mielestä konkreettisia uudistuksia, päätöksiä ja ratkaisuja ei kannata perustaa utooppisten visioiden varaan, koska niillä on taipumus epäonnistua ja epäonnistuessaan tuottaa katastrofeja.

– Sen sijaan, että asetamme tavoitteeksi parhaan mahdollisen tulevaisuuden, tärkeintä olisi pyrkiä välttämään pahimman mahdollisen lopputuloksen toteutuminen.

Onnistumisesta tai epäonnistumisesta ei ole takeita

Utooppisten päämäärien asettamisen tilalle Sami Pihlström ehdottaa ajattelutapaa, jota filosofit kutsuvat pragmatismiksi. Siinä tulevaisuuden hahmottaminen vertautuu vuorikiipeilyyn, jossa on edettävä pienin ja kussakin tilanteessa järkevin askelin. Näin etenemällä näkyviin tulee vähitellen uusia päämääriä ja mahdollisuuksia.

Pragmatismi on Pihlströmin mukaan tavallista arkista ajattelua. Sen lähtökohtana on velvollisuus pyrkiä tekemään maailmasta parempi ja samalla ymmärrys siitä, että onnistumisesta tai epäonnistumisesta ei ole takeita.

– Kasvatamme lapsia päivä kerrallaan, emmekä niin, että tähtäämme suoraan johonkin suureen päämäärään. Yliopistossa ensimmäisen vuoden opiskelijan ei kannata asettaa päämääräksi sitä, että hänestä tulee professori, vaan edetä opintopolulla askel kerrallaan.

Viime vuosina Pihlström on osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun puheenvuoroilla, jotka kritisoivat liiallista optimismia. Esimerkiksi koronarajoituksia vastustavat ja maskien käytöstä kieltäytyvät ihmiset tekivät hänen mielestään katteettomaan optimismiin perustuvia oletuksia, eivätkä ottaneet covidin leviämiseen liittyviä riskejä riittävän vakavasti.

Pihlström ei ehdota optimismin tilalle pessimismiä, vaan ”jonkinlaista välittävää kantaa”. Sen hahmottamisessa on apua historian tajusta.

– Nykyinen maailma saattaa näyttää vaaralliselta ja omituiselta paikalta, mutta kauempaa katsottuna se olisi näyttänyt puhtaalta utopialta, Pihlström väittää.

Meidän on ehkä hyväksyttävä se, että ihmislaji ei välttämättä säily ikuisesti, vaan ihmisen aika maapallolla on rajallinen.

Hänen mukaansa nykyisen Suomen kaltaisen liberaalin ja demokraattisen valtion elämänmeno näyttää utooppiselta, jos vertaamme sitä 1700-lukuun.

– Jos joku olisi ryhtynyt reilut 200 vuotta sitten tavoittelemaan tämän kaltaista vaurautta, yhdenvertaisuutta ja mahdollisuuksia merkitykselliseen elämään, hän olisi ollut puhdas utopisti. Tällaiseen jamaan on kuitenkin päästy vähitellen pienien yhteiskunnallisten uudistusten avulla.

Ilmastokriisi on väistämätön eksistentiaalinen uhka 

Vuonna 2020 julkaistussa kirjassa Ilmastonmuutos ja filosofia (Gaudeamus) Sami Pihlström pohtii artikkelissaan, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa moderneja yhteiskuntia eteenpäin vievään edistysajatteluun. Pihlström luonnehtii ilmastonmuutosta vakavaksi eksistentiaaliseksi uhaksi, jonka torjuminen vaikuttaa mahdottomalta.

– Eksistentiaalisella uhalla tarkoitan sitä, että ilmastokriisi uhkaa sekä ihmiskunnan olemassaoloa että ihmisen mahdollisuutta kokea olemassaolonsa mielekkääksi.

Valistusajasta, 1700-luvulta lähtien länsimaissa on uskottu jatkuvaan edistykseen, joka saavutetaan tieteen, tekniikan ja taloudellisen kasvun avulla. Tällaisen ajattelutavan mukaan yhteiskunnan tiedollinen, eettinen, poliittinen ja kulttuurinen edistys johtaa ihmisen tilanteen parantumiseen ja onnellistumiseen.

Pihlströmin mukaan olemme hakoteillä, jos kuvittelemme, että ihminen voi edistyksen avulla ratkaista ilmastokriisin ja välttyä lämpenemisen vakavilta seurauksilta. Muutokset ovat jo väistämättömiä, ja niihin sopeutuminen ja niiden hillitseminen edellyttää sukupolvien yli kestäviä toimia.

– Näyttää siltä, että voimme vain yrittää sopeutua maapallon lämpenemiseen ja minimoida haittoja. Meidän on tehtävä parhaamme, jotta välttäisimme pahimpien vaihtoehtojen toteutumisen.

Sami Pihlströmin mielestä konkreettisia päätöksiä ja ratkaisuja ei kannata perustaa utooppisten visioiden varaan.

Sami Pihlströmin mielestä konkreettisia päätöksiä ja ratkaisuja ei kannata perustaa utooppisten visioiden varaan.

Edistys ei ollutkaan vääjäämätöntä – mutta tarvitsemme sitä

Ilmastonmuutos on Sami Pihlströmin mukaan konkreettinen osoitus siitä, että ajatus yhteiskunnallisen edistyksen vääjäämättömyydestä on myytti ja epäonnistunut utopia.

– Pyrkimys edistykseen on välttämätöntä, sillä ilman sitä mistään ei tule mitään. Mutta olisi naiivia uskoa, että hyvä kehitys on vääjäämätöntä. On tärkeää tunnistaa se, että asiat voivat mennä myös huonompaan suuntaan.

– Kuten filosofi Georg Henrik von Wright huomautti, meidän on ehkä hyväksyttävä se, että ihmislaji ei välttämättä säily ikuisesti, vaan ihmisen aika maapallolla on rajallinen.

Toinen ajankohtainen esimerkki, jossa usko edistyksen varmaan etenemiseen on saanut kolauksen, liittyy demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumiseen.

– Länsimaat ovat pyrkineet edistämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia, ja pitkään uskottiin, ettei niiden leviämistä voi pysäyttää. Nyt ne ovat uhattuina monissa maissa, jopa Yhdysvalloissa, Pihlström toteaa.

– Utopian tavoittelun sijasta meidän onkin taisteltava aktiivisesti demokratian puolesta, jotta välttyisimme dystooppisten tulevaisuuskuvien toteutumiselta.

Lue tästä artikkelista, miten voit harjoittaa utooppista ajattelua ja välttää sen sudenkuopat sekä miten tutkijat käyttävät utopioita.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.