null Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski etsi onnellisen yhteiskunnan reseptiä – hän kiersi maailmaa, tutustui bruttokansanonneen ja päätyi Pirkkalaan

Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski Oodin edustalla takanaan eduskuntatalo ja musiikkitalo. Ne edustavat hänen mukaansa toimivia instituutioita, jotka ovat yksi onnellisuuden osatekijä.

Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski Oodin edustalla takanaan eduskuntatalo ja musiikkitalo. Ne edustavat hänen mukaansa toimivia instituutioita, jotka ovat yksi onnellisuuden osatekijä.

Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski etsi onnellisen yhteiskunnan reseptiä – hän kiersi maailmaa, tutustui bruttokansanonneen ja päätyi Pirkkalaan

Koronapandemian vuoksi Heikki Aittokoski oivalsi, että juuri se, miten yhteiskunta toimii kriiseissä, testaa niiden onnellisuuden.

Tammikuussa 2009 lentokapteeni Chesley Sullenbergin toiminta pelasti yli 155 ihmisen hengen. Kun Airbus-matkustajakoneen moottorit sammuivat, hän päätti tehdä pakkolaskun New Yorkin läpi virtaavaan Hudson-jokeen ja onnistui.

Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski muistelee, että toimituksessa pohdittiin ankarasti, onko tapahtumalla uutisarvoa. Syynä oli se, että onnettomuudessa ei kuollut kukaan. Aittokoski oli tuolloin ulkomaantoimituksen esimies.

– Sitten aloimme miettiä, että hetkinen, totta kai se on uutinen, jos kapteeni onnistuu pelastamaan noin paljon ihmisiä, Aittokoski kertoo.

Onnellisuus on kaikkea muuta kuin höttöä ja hattaraa tai kymmenen vinkkiä elämäntaito-oppaassa.

Esimerkki tulee Aittokoskelle mieleen, kun hän pohtii, miksi hän oikeastaan halusi kirjoittaa kirjan, jossa etsitään onnellisen yhteiskunnan aineksia. Aittokoski on tehnyt 25 vuoden ajan uutisia tärkeistä, vaikka enimmäkseen ikävistä aiheista.

Hän on myös kirjoittanut kirjoja. Narrien laivassa Aittokoski matkasi pieleen menneeseen maailmaan. Kuolemantanssissa hän tutki nationalismin nousua. Nyt hän kirjoitti kirjan Onnellisten saari – matka täydelliseen yhteiskuntaan (HS-kirjat 2020). Hän halusi päättää trilogiansa positiiviseen aiheeseen, kertoa maailmasta positiivisessa sävyssä.

Emme huomaa hidasta hyvää kehitystä

Katsominen negatiivisten asioiden sijaan onnellisuuteen lisää Heikki Aittokosken mukaan suhteellisuudentajua. Vaikka korona on kääntänyt pyörää jälleen taaksepäin, yleinen suunta on monessa asiassa ollut hyvä. Asiat ovat paremmin kuin ennen.

– Tämä on yksi kirjani perussanomista. Esimerkiksi täällä Suomessa muistamme kyllä hyvin, mitkä asiat meillä ovat pielessä. En itsekään vähättele sitä, että on paljon parannettavaa ja epäkohtia korjattavana. Niistä huolimatta meidän kannattaa muistaa myös niitä asioita, jotka ovat hyvin ja olla niistä kiitollisia.

Korona punnitsee kaikessa hirvittävyydessään sen, mihin yhteiskunnat pystyvät.

Koronapandemia on Aittokosken mukaan näyttänyt, missä Suomi on vahvoilla. Ne ovat samalla asioita, jotka kuuluvat onnellisen yhteiskunnan kriteereihin. Suomessa on toimiva demokratia ja yhteiskunnan rakenteet, jotka toimivat kansalaisten parasta tavoitellen.

– Korona punnitsee kaikessa hirvittävyydessään sen, mihin yhteiskunnat pystyvät. Vaikka elämä Suomessa on hankaloitunut, kansainvälisesti olemme onnistuneet hyvin, Aittokoski sanoo.

Hyvinvointivaltion olennaiset elementit eli terveydenhuolto ja koulujärjestelmä ovat toimineet ainakin tähän asti myös pandemiaoloissa. Aittokosken mukaan esimerkiksi Saksassa siirtyminen etäopetukseen jätti keväällä monet lapset ja perheet hunningolle.

– Katastrofit ja kriisit huomataan. Sen sijaan ihmiset ovat huonoja havaitsemaan hidasta myönteistä kehitystä. Vaikka liikenneonnettomuuksia yhä on, tosiasia on, että niitä on Suomessa paljon vähemmän kuin aiemmin, Aittokoski mainitsee.

Aittokosken mukaan on mahdollista, että aika 1990-luvulta vuoteen 2020 jää aikakirjoihin aikakautena, jolloin otettiin isoja harppauksia kohti äärimmäisen köyhyyden ja monien tappavien tautien laajamittaista nujertamista. Vaikka korona toi tähän takapakkia, niin miltei millä tahansa mittareilla muutos on ollut positiivinen: lukutaito on lisääntynyt, lapsikuolleisuus vähentynyt ja myös suoranaista nälänhätää on vähemmän.

Onnellisuus kuuluu politiikan kovaan ytimeen

Aittokoski kirjoittaa kirjassaan, että paremman yhteiskunnan tavoittelu on eteenpäin työntävä voima, jota ilman maailma ei liiku. Onko se myös voima, joka saattaa meidät ongelmiin esimerkiksi nyt, kun edistyksen kääntöpuolena ovat ilmastonmuutos ja lajikato?

– Tuo on aikamme suurin ristiriita. Se pitäisi pystyä ratkaisemaan, jotta pysyisimme onnellisuuden polulla. Pandemia on kuitenkin osoittanut sen, että yhteiskunnat kykenevät ratkaisemaan hyvin vaikeita ongelmia, kun niin halutaan.

Miksi ajattelet, että onnellisuuden pitäisi olla politiikan kovassa ytimessä?

– Onnellisuutta tavoittelevat elämässään lähes kaikki, vaikka harva ihminen kokee olevansa pysyvästi onnellisuuden tilassa. Onnellisuus on kaikkea muuta kuin höttöä ja hattaraa tai kymmenen vinkkiä elämäntaito-oppaassa.

Heikki Aittokosken mukaan onnellisuuden kuuluu olla politiikan kovassa ytimessä, sen tärkein päämäärä.

Heikki Aittokosken mukaan onnellisuuden kuuluu olla politiikan kovassa ytimessä, sen tärkein päämäärä.

Aittokosken mukaan jokaisen yhteiskunnan tärkeimmän päämäärä pitäisi olla, että mahdollisimman moni kansalainen voi elämässään mahdollisimman hyvin. Siis niin hyvin kuin se yhteiskunnan keinoin on mahdollista, sillä kukaan ei selviä elämästä ilman murheita. Onnellisuus liittyy hänen mukaansa myös uskontojen sanomaan.

– Vaikka kristinuskossa maksimaalinen onni tulee vasta elämässä kuoleman jälkeen, niin hyvään elämään kuuluu se, että pyrkii täällä auttamaan muita ihmisiä.

Aittokoski siteeraa kirjassaan 1500-luvun Englannissa eläneen Thomas Moren ajatusta: ”Jos yksi kylpee ylellisyydessä ja nautinnossa samalla kun muut ympärillä huokailevat ja valittavat, hän ei ole valtakunnan vaan vankilan vartija”. More oli Utopian kirjoittaja, ja tuota kirjaa voidaan pitää eräänlaisena onnellisen yhteiskunnan etsinnän perusteoksena.

– Lause liittyy minusta siihen, että itsekäs onnellisuudessa kylpeminen ei ole avain onnellisuuteen, vaan päinvastoin se johtaa moniin ongelmiin.

Sopiiko bruttokansanonni onnen mittariksi?

Heikki Aittokoski kävi kirjaansa varten maissa, joita tavalla tai toisella voi arvioida onnellisiksi, ainakin omassa ympäristössään. Jokaisesta hän oppi jotakin.

Yksi maista oli Bhutan, Himalajalla sijaitseva pieni kuningaskunta, jossa yhteiskunnan kehittämisessä on käytössä ihan oma mittari: bruttokansanonni. Kaikki päätökset arvioi siellä bruttokansanonnellisuuskomissio ja päätösten seurauksia tutkii bruttokansanonnen tutkimuskeskus. Muutama vuosi sitten 91,2 prosenttia bhutanilaisista ilmoitti olevansa vähintään niukasti onnellisia.

– Ajatus bruttokansanonnen takana on oikea, sillä onnellisuus on siinä ytimessä. Suomeen en sitä silti ottaisi, koska se on raskas työkalu, joka tuottaa enemmän byrokratiaa kuin lisää onnellisuutta. Mallikelpoista Bhutanissa on, että siellä ajatellaan asioiden pitkän aikavälin vaikutuksia ja luontoa. Esimerkiksi tietä ei rakenneta suorinta reittiä, jos se tuhoaa arvokkaan tiikerien suojelualueen.

Heikki Aittokoski tapasi matkallaan Bhutaniin pienviljelijä Nim Demin. Kuvassa hän on heinänkeruussa kotikylässään Betshassa.

Heikki Aittokoski tapasi matkallaan Bhutaniin pienviljelijä Nim Demin. Kuvassa hän on heinänkeruussa kotikylässään Betshassa.

Yhdysvallat on maa, jonka itsenäisyysjulistukseen on kirjattu kuuluisa lause, jonka mukaan ihmiset on luotu samanarvoisiksi ja heille kuuluu luovuttamattomia oikeuksia. Nämä ovat elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu. Aittokoski kierteli maata ristiin rastiin ja tutki, miten nämä aikanaan vallankumoukselliset arvot toimivat käytännössä.

– Niiden toteutuminen on ollut alusta asti ristiriitaista. Yhdysvallat oli pitkään orjayhteiskunta ja vieläkin se on hyvin eriarvoinen maa. Niille, joilla elämän perusedellytykset ovat olemassa, se on samalla hyvin vapaa maa, jossa on rajattomasti mahdollisuuksia.

Yhdysvalloista voi Aittokosken mukaan oppia yrittämisen, epäonnistumisen ja uudelleen yrittämisen arvokkuuden. Sellaista yrittäjää, joka ei ole kerran tehnyt konkurssia, pidetään epäonnistuneena, koska hän ei ole uskaltanut tavoitella suuria. Vaikka tämä asenne on tehnyt Yhdysvalloista dynaamisen maan, isolle osalla väestöstä maa ei ole onnela.

Philadelphialainen Lawreence Miller käy asunnottomien päivällisillä. Hän ja Sunday Love -järjestön perustaja Margaux Murphy tuntevat toisensa jo pitkältä ajalta. “Tämä on rikkain maa maailmassa, mutta rikkaat eivät välitä köyhistä ihmisistä”, Murphy kertoi Heikki Aittokoskelle. Hänen järjestönsä tarjoaa kodittomille satoja aterioita viikossa.

Philadelphialainen Lawreence Miller käy asunnottomien päivällisillä. Hän ja Sunday Love -järjestön perustaja Margaux Murphy tuntevat toisensa jo pitkältä ajalta. “Tämä on rikkain maa maailmassa, mutta rikkaat eivät välitä köyhistä ihmisistä”, Murphy kertoi Heikki Aittokoskelle. Hänen järjestönsä tarjoaa kodittomille satoja aterioita viikossa.

Ilman rauhaa ja tasa-arvoa ei voi puhua onnesta

Costa Rica on Latinalaisen Amerikan mittapuilla varsin hyvinvoiva maa, joka on vuodesta 1949 selvinnyt ilman armeijaa. Maailman onnellisuusraportissa, jossa Suomi pääsi viimeksi kärkipaikalle, Costa Rica on sijalla 12. Heikki Aittokosken mukaan tämä on hyvä saavutus, sillä Costa Rica ei ole rikas teollisuusmaa kuten Suomi.

– Costa Rica on hoitanut asiansa sekä sisäisesti että naapuriensa kanssa niin, ettei maa tarvitse asevoimia. Valitettavasti en usko, että Suomi voisi toimia näin nykyisessä maailmantilanteessa. Se, että Suomessa on ollut rauhan aika nyt pidempään kuin koskaan historiassaan, on merkittävää. Rauha on onnellisen yhteiskunnan perusedellytys numero yksi, Aittokoski sanoo.

Vaikka mammona ei tuo onnea, kohtuullinen toimeentulo sisältyy onnellisuuteen.

Costa Ricassa Aittokoski tapasi lottovoiton saaneen torikauppiaan, joka oli voittonsa jälkeen samassa tilanteessa kuin ennenkin. Hän nimittäin lahjoitti rahansa pois. Torikauppias oli silti onnellinen, koska hänellä oli mielestään kaikkea, mitä hän tarvitsi.

– Toisaalta, jos ei ole ruokaa perheelle tai varaa maksaa terveydenhoitokuluja, ei onnellisuus ole päällimmäinen tunnetila. Vaikka mammona ei tuo onnea, kohtuullinen toimeentulo sisältyy onnellisuuteen.

Myös mahdollisuuksien tasa-arvo ja erityisesti sukupuolten välinen tasa-arvo kuuluvat Aittokosken mukaan onnellisuuden kriteereihin. Jos naisia ei pidetä yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä, on suorastaan älytöntä puhua yhteiskunnan onnellisuudesta. Tässä on Costa Ricallakin vielä tekemistä.

Jotta rikkaissa maissa voitaisiin olla onnellisia, esimerkiksi Afrikkaa ei voi jättää onnellisuuden ulkopuolelle. Aittokoski kävi tutustumassa Botswanaan, joka on Afrikan mittapuulla hyvin kehittynyt maa. Siellä päättäjät valitaan vaaleilla ja maan luonnonvaroja, kuten timantteja, pyritään käyttämään koko kansan hyväksi. Vaikka moni asia oli menossa hyvään suuntaan, ongelmiakin riittää: eriarvoisuus, san-kansan syrjintä ja hiv esimerkkeinä. Sen Botswana osoitti, että Afrikka ei ole menetetty maanosa.

IT-alalla työskentelevä insinööri Mikko Anttila asuu Pirkkalassa. Hän kertoi Heikki Aittokoskelle pitävänsä Suomea onnellisena maana. Hänen mukaansa onnellisuus ei kuitenkaan ole synonyymi paratiisille.

IT-alalla työskentelevä insinööri Mikko Anttila asuu Pirkkalassa. Hän kertoi Heikki Aittokoskelle pitävänsä Suomea onnellisena maana. Hänen mukaansa onnellisuus ei kuitenkaan ole synonyymi paratiisille.

Hygge, luottamus ja yhteiskunnan perusrakenteet

Pohjoismaista Heikki Aittokoski vieraili Tanskassa ja Suomessa. Pohjoismaat ovat kaikki korkealla erilaisissa onnellisuusmittauksissa, joten erojen löytäminen niiden väliltä on hienosäätöä. Yhteisiä onnellisuuteen liittyviä asioita ovat esimerkiksi demokratia ja sananvapaus. Ilman sananvapautta yhteiskunnasta puuttuu happi.

– Olen aina tykännyt Tanskasta. Heillä on paljon puhuttu hygge, joka pohjimmiltaan tarkoittaa mukavaa eloa ja rattoisaa yhdessäoloa. Tanskassa minua viehättää rentous ja luova ajattelu. He ovat onnistuneet tekemään jopa kaurapuurosta desingtuotteen, Aittokoski nauraa.

Miksi kävit Suomen kaikista kunnista juuri Pirkkalassa?

– Etsin kunnan, joka erilaisilla mittareilla vaikutti toimivalta ja hyvin toimeentulevalta ja jossa asukkaat ovat tyytyväisiä. Pirkkala on sellainen, Aittokoski vastaa.

Luottamus ja toimivat instituutiot ovat keskeisiä avaimia onnellisuuteen, sillä niiden avulla torjutaan yhteiskunnasta onnettomuutta.

Hänen tärkein havaintonsa Pirkkalasta koskee muutakin Suomea.

– Suomessa yhteiskunnan perusrakenteet, kuten koululaitos, terveydenhuolto ja kirjasto, ovat vankalla pohjalla. Täällä viranomaisiin voi luottaa ja kansalaiset voivat yleensä luottaa toisiinsa. Kaikkialla maailmassa ei todellakaan voi. Luottamus ja toimivat instituutiot ovat keskeisiä avaimia onnellisuuteen, sillä niiden avulla torjutaan yhteiskunnasta onnettomuutta, Aittokoski sanoo.

Mitä asioita siis listaisit onnellisen yhteiskunnan kriteereiksi?

– Niihin kuuluvat ainakin rauha, luottamus, toimiva yhteiskuntarakenne, mahdollisuuksien tasa-arvo ja riittävä toimeentulo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi