Hengellisyys

Gurun opissa: Elä pyhiinvaeltajan asenteella

Kun Ignatius Loyolan jalka ruhjoutui taistelussa, hän vaihtoi ratsastamisen kävelemiseen.

30.03.2017 10:10
Lauri Maarala
Matti Pikkujämsä

Kanuunanlaukaus muutti Iñigo López de Loyolan elämän toukokuussa 1521. Ranskalaisten sotajoukko oli tunkeutunut Espanjaan Navarran kuningaskuntaan ja piiritti Pamplonan kaupunkia. Taistelun alettua tykinkuula murskasi Iñigon jalan.

Paitsi jalka myös miehen koko elämä näytti olevan pirstaleina. Hänet vietiin paareilla kotiseudulleen sukunsa linnaan. Murskautunut jalka operoitiin pariin kertaan, mikä jo yksistään oli kiduttava kokemus. Piinaavien vaiheiden jälkeen hän alkoi kaikkien ihmeeksi toipua. Mutta ritarin elämä hovin palveluksessa oli auttamatta ohi.

Sairasvuoteelle hän sai luettavakseen kaksi kirjaa, joista toinen kuvasi Jeesuksen elämää ja toinen pyhimyksiä. Kuvaukset Jeesuksen ja pyhimysten elämästä tekivät häneen syvän vaikutuksen.

Asiat näyttivät menevän aina toisin kuin Ignatius itse halusi, ja kuitenkin kaikessa oli merkillinen johdatus.

Miehen haaveet maallisesta onnesta ja menestyksestä haalistuivat ja niiden sijaan tulivat toisenlaiset haaveet. Hän halusi elää niin kuin kertomusten pyhimykset olivat eläneet. Pahimmista kivuista toivuttuaan hän halusi kulkea jalkaisin Jerusalemiin Jeesuksen elämän pyhille paikoille ja elää siellä yksinkertaisesti askeettien tapaan.

Ja toden totta, parin vuoden päästä, monenlaisten vaivojen, vastuksien ja seikkailujen jälkeen tuo rampa kolmekymppinen mies seisoi toisten pyhiinvaeltajien kanssa Jerusalemissa. Hänen haaveestaan jäädä Pyhään maahan ei tullut kuitenkaan mitään.

Parin päivän aikana hän ehti käydä salaa Öljyvuorella katsomassa paikkaa, jossa Jeesuksen jalkojen sanottiin painaneen jäljet kallioon siihen kohtaan, mistä hän nousi taivaaseen. Mies olisi halunnut käydä paikalla vielä toisen kerran katsomassa tarkemmin, missä oli oikean jalan ja missä vasemman jalan jälki. Hän ei kuitenkaan saanut lupaa jäädä maahan vaan joutui lähtemään.

Nykyään Iñigo tunnetaan Ignatius de Loyolana, jesuiittaveljestön eli Jeesuksen seuran perustajana. Elämänsä loppupuolella hän tarinoi lähimpien kumppaniensa kehotuksesta elämästään. Ystävät kirjoittivat hänen kertomuksensa muistiin. Näin syntyi Pyhiinvaeltajan kertomus, merkillinen dokumentti entisen ritarin hengellisestä elämästä.

Kun lukee Pyhiinvaeltajan kertomusta, havaitsee, että asiat näyttivät menevän aina toisin kuin Ignatius itse halusi, ja kuitenkin kaikessa oli merkillinen johdatus.

Ignatiuksesta tuli Jeesuksen jalanjäljissä kulkija, vaikka hän ei saanutkaan jäädä Pyhään maahan. Hänestä tuli hengellinen opettaja, vaikka hän itse oli levoton opiskelija. Hänestä tuli hengellinen ohjaaja, joka halusi omien kokemustensa pohjalta auttaa ihmisiä siinä, miten he voisivat monien sisäisten tuntemusten, kutsujen ja houkutusten joukosta tunnistaa sen, mitä itse syvimmin tahtovat ja mihin Jumala kutsuu.

Miten tehdä hyvä valinta?

Yksi Ignatiuksen harjoitus neuvoo, miten tehdä elämässä hyviä valintoja pyhiinvaeltajan asenteella.

Tarvitset kiireettömän ajan ja rauhallisen ympäristön. Levottomuuden ja lohduttomuuden aikana ei pidä tehdä tärkeitä ratkaisuja. Pidä silloin kiinni niistä ratkaisuista, joita teit hyvänä aikana.

Tarvitset kiireettömyyttä ja rauhaa voidaksesi kuunnella avoimesti ja selkeästi mielen liikahduksiasi, pelkojasi ja epäilyjäsi, haaveitasi ja toiveitasi. Hyväksy ne ja nimeä ne itsellesi.

Nimeä sitten selkeästi ne vaihtoehdot, joiden välillä teet valinnan. Mieti, mikä on syvin päämääräsi? Mikä vaihtoehdoista vie päämäärään? Miten Jumala liittyy tähän kaikkeen? Mihin hän kutsuu?

Rukoile ja odota rauhassa. Keskustele luotetun ystävän tai ohjaajan kanssa.

Ohjaajana Ignatius de Loyola

Ignatius se Loyola oli baskisyntyinen aatelismies ja ritari, josta tuli katolisen kirkon kuuluisimman järjestön jesuiittaveljestön eli Jeesuksen seuran (Compãnía de Jesús) luoja. Se sai alkunsa Pariisissa 1530-luvulla opiskelleiden nuorten miesten ryhmästä, joka muodostui Ignatiuksen ympärille. He antoivat lupauksen köyhyydestä, naimattomuudesta ja kuuliaisuudesta ja perustivat seuran vuonna 1534. Paavin hyväksynnän seura sai kirjavien vaiheiden jälkeen Roomassa vuonna 1540. Ignatius toimi seuran johtajana kuolemaansa eli vuoteen 1556 saakka.

Vaikuttavassa omaelämäkerrallisesta teoksessa Pyhiinvaeltajan kertomus Ignatius kertoo ystäviensä kirjaamana elämästään vuoteen 1538 saakka. Omien kokemustensa pohjalta hän laati myöhemmin kirjan nimeltä Hengelliset harjoitukset. Niiden pohjalta kehitettyjä harjoituksia käytetään hengellisessä ohjauksessa myös Suomessa nimellä ignatiaaniset harjoitukset.