null Gurun opissa: Opettele pyhää huolettomuutta

Kuva: Matti Pikkujämsä

Kuva: Matti Pikkujämsä

Gurun opissa: Opettele pyhää huolettomuutta

Munkki Bessarion löysi vapauden ja luottamuksen vaeltaessaan Egyptin erämaissa.

Kesän aikana tein vaellusretkiä Kainuun vanhoissa metsissä itärajan lähellä, harjumailla ja särkillä, soilla ja luonnonniityillä. Sain kulkea hetken ikiaikaisessa rauhassa ja kuunnella luonnonääniä, ihmetellä valtavia muurahaiskekoja, nuuhkia suon tuoksuja ja tutkailla karhun raapimajälkiä ikipetäjän kaarnassa.

300-luvulla Egyptin erämaihin lähtenee munkit etsivät elämää vailla turhaa huolehtimista. He tahtoivat elää todeksi Jeesuksen vuorisaarnan opetuksen, jossa hän kehotti oppilaitaan olemaan murehtimatta huomista ja hakemaan esimerkkiä taivaan linnuista ja kedon kukista ja luottamaan Jumalan huolenpitoon. Nämä munkit vetivät puoleensa toisia etsijöitä, jotka tulivat hakemaan heiltä neuvoa elämänsä murheisiin.

Yksi näistä etsijöistä oli Bessarion. Hän ei lähtenyt erämaahan viettääkseen romanttista reppureissaajan elämää, vaan hän joutui lähtemään sinne pakosta.

Tarinan mukaan Bessarioin saapui eräänä päivänä erämaaluostarin portille. Hän asettui portin ulkopuolelle kuin kuka tahansa köyhä kerjäläinen, joka itki kohtaloaan. Yksi luostarin veljistä sääli häntä ja pyysi tulemaan sisään ja istumaan toisten seuraan pöytään. Bessarion sanoi: "En voi elää katon alla ennen kuin olen saanut takaisin menettämäni talon ja sen rikkaudet."

Hän kertoi kärsineensä vararikon, menettäneensä kunniansa ja asemansa ja joutuneensa lainasuojattomien joukkoon. Munkki toi hänelle leipää ja lohdutti, että Jumala vielä palauttaa Bessariolle sen, mitä hän oli menettänyt. Bessarion huokasi, että hänen täytyy jatkaa vaeltamista, kunnes pääsee tiensä päähän ja löytää etsimänsä.
 

Jumala on tässä, Jumala on kaikkialla.


Bessarion löysi, mitä etsi: pyhän läsnäolon ja luottamuksen. Hänen oppilaansa todistivat hänestä, että hän oli vapaa kuin taivaan linnut, vesien kalat tai maan päällä liikkuvat eläimet. Hän ei enää halunnut omistaa taloja eikä kirjoja. Hän eli kulkurin lailla auringon paahteessa, sateessa ja kylmässä, aina yhtä kärsivällisenä, luottaen Jumalan huolenpitoon.

Kerran hän kulki oppilaansa Doulaksen kanssa merenrannalla. Doulaksella tuli jano. Bessarion rukoili ja kehotti oppilastaan juomaan merivettä. Doulas joi ja havaitsi veden makeaksi. Hän täytti myös nahkaleilinsä vedellä. Bessarion ihmetteli syytä siihen. Doulas vastasi nolostuen: "Anna minulle anteeksi. Pelkäsin, että tulen myöhemmin janoiseksi." Bessarion vastasi: "Jumala on tässä, Jumala on kaikkialla." Tien päältä kotinsa löytäneen kokemuksella hän luotti siihen, että Jumala pitää tarvitsevasta huolen.

Elämänsä lopussa Bessarion tiivisti erämassa oppimansa yhteen lauseeseen: ”Munkin pitää olla kuin kerubi tai serafi: pelkkää silmää. ”Paratiisikertomuksessa kerubit vartioivat elämän puulle johtavaa tietä. Kerubit ja serafit ovat Jumalan pyhän läsnäolon vartijoita. Munkin piti oppia elämään tietoisena pyhän läsnäolosta kaikessa.

Paratiisin portti avautuu luottamuksen voimasta. Mitä enemmän opimme laskemaan asiamme ja elämämme Jumalan käsiin, sitä enemmän pyhän salaisuus raottuu meille.

Luottamusharjoitus

Varaa puoli tuntia aikaa kävelylle. Kulje rauhassa, hae levollinen kävelyrytmi. Hengitä sisään ja ulos askeltesi rytmissä.

Joka askeleella, jokaisella hengityksellä, jätät jotakin taaksesi. Päästä tietoisesti irti siitä, mistä huolehdit, mihin takerrut ja mikä puristaa sinua. Opettele luottamaan joka askeleella, jokaisella hengityksellä.

Joka askeleella lasket jalkasi maahan, joka kantaa sinua. Askeleesi kantavat salaisuutta: "Jumala on tässä, Jumala on kaikkialla."

Ohjaajana Bessarion

Egyptissä syntyneen ja eläneen isä Bessarionin elämänvaiheista ei tiedetä paljon. Hänen syntymä- ja kuolinvuottaan emme tiedä. Hänen kerrotaan olleen vuonna 356 kuolleen Egyptin kuuluisimman erämaaisän Antonioksen oppilas.

Bessarion joutui lähtemään erämaahan sosiaalisesta pakosta menetettyään kaiken, mitä omisti. Vuosien saatossa hän löysi sieltä kuitenkin syvemmän merkityksen elämälleen. Hänestä tuli vaeltava munkki.

Bessarion vaelsi erämaassa vailla pysyvää asuinpaikkaa kuolemaansa asti.

Jaa tämä artikkeli: