Gurun opissa: Mistä löytäisin luottamuksen yhä epävarmemmalta tuntuvassa maailmassa?
Vihan maailma janoaa armahtavaisuutta ja iloa. Niiden pohjalta syntyy luottamusta, sanoo Taizén veli Roger.
Jo kolmivuotiaana veli Roger sai hämmentävän kokemuksen lähimmäisenrakkaudesta.
Hänen kotinsa sijaitsi Provencessa Sveitsissä lähellä Ranskan rajaa. Ensimmäinen maailmansota oli juuri päättynyt. Yhtenä iltana kotipihaan tuli auto, josta nousi hänen äidinäitinsä.
Ensimmäiseksi isoäiti halasi pikku Rogeria ja sen jälkeen kaikkia muita. Sitten hän pyörtyi ja hänet kannettiin matkahuovalla sänkyyn lepäämään.
Isoäiti pyörtyi uupumuksesta. Hän oli jäänyt asumaan Ranskan puolelle lähelle taistelukenttiä ja tehnyt kodistaan taisteluja pakenevien vanhusten, naisten ja lasten turvapaikan. Hän ei voinut käsittää, miten eri leireihin kuuluvat kristityt saattoivat tappaa toisiaan.
Isoäidin esimerkki inspiroi Rogeria, kun hän vuonna 1940 lähti Sveitsistä ja muutti Ranskaan perustaakseen uudenlaisen rukouksen ja luottamuksen yhteisön.
Sota oli puhjennut. Rajalinja kulki läpi kahtia jaetun Ranskan. Läheltä sitä Roger löysi pienestä Taizén kylästä talon, johon hän perusti turvapaikan pakolaisille. Monet heistä olivat juutalaisia. Sodan lopulla talosta saivat turvan myös saksalaiset sotavangit ja monet sotaorvot.
25-vuotias Roger kirjoitti pienen kirjan yhteisön keskeisistä ajatuksista. Häntä innoitti Jeesuksen Vuorisaarna, jonka hengen hän kiteytti kolmeen sanaan: ilo, yksinkertaisuus ja armahtavaisuus.
Vihan maailma janoaa armahtavaisuutta ja iloa. Ihminen janoaa elämänsä kaaokseen yksinkertaisuutta.
Jumalassa kaikki ovat jo yhtä, Roger painotti. Maailma on yksi ja kirkko on yksi. Tragedia on siinä, että olemme jakaneet maailman ja rikkoneet yhteyden.
”Onko kristityillä riittävän suuri sydän, riittävän avoin mielikuvitus, riittävän palava rakkaus, jotta he löytäisivät tämän tien: elämän sovinnossa?” Roger kysyi.
Jumala kutoo elämäämme kuten kaunista vaatetta anteeksiantonsa langoista.
Taizén pienestä kylästä tuli paikka, jonne sadat tuhannet nuoret ovat vaeltaneet etsimään vastauksia elämänsä kysymyksiin.
Nuoret, jotka tulevat eri maanosista, kysyvät samoja asioita: Miten löydän tarkoituksen elämälleni? Mitä voin tehdä? Mistä löytäisin luottamuksen yhä epävarmemmalta tuntuvassa maailmassa? Mihin minua kutsutaan?
Taizé on paikka, jossa heidän kysymyksilleen annetaan tilaa. ”Haluamme olla nuorille ihmisiä, jotka kuuntelevat, emme hengellisiä mestareita”, kuuluu yhteisön veljien keskeinen toiminta-ajatus.
Luottamusta Jumalaan ei välitetä argumentein. Sitä välittävät rukouslaulut ja hiljaisuus. Puheet ovat lyhyitä ja syviä.
”Missä rakkaus ja laupeus, siellä Jumala”, lauletaan tunnetussa Taizé-laulussa.
”Jumala kutoo elämäämme kuten kaunista vaatetta anteeksiantonsa langoista”, kirjoitti veli Roger.
Kun saamme ja annamme anteeksi, taakkamme kevenevät. Elämämme yksinkertaistuu ja meistä tulee armollisempia toisiamme kohtaan. Syntyy sovintoa, iloa ja rauhaa.
Sydämen rauhoittumisen rukous
Jumala, sinä joka rakastat kaikkia ihmisiä,
kun ymmärrämme, että sinun rakkautesi
on ennen kaikkea anteeksiantoa,
sydämemme rauhoittuu ja muuttuu.
(Taizén veli Roger, suom. Kira Poutanen)
Ohjaajana Taizén Veli Roger
Veli Roger eli Roger Louis Schutz-Marsauche syntyi 12.5.1915 Provencen kylässä Sveitsissä. Hänen isänsä oli kalvinistinen pappi ja hänen äitinsä polveutui ranskalaisesta protestanttisesta suvusta.
Hän perusti vuonna 1940 pienen yhteisön Ranskaan Taizén kylään. Erityisesti 1960-luvulta lähtien siellä on käynyt runsaasti nuoria eri puolilta maailmaa. Taizéssa elää lähes sata naimattomuuteen, yksinkertaiseen elämään ja rukoukseen vihkiytynyttä veljeä, jotka toimivat nuorten sielunhoitajina. Taizén rukouslaulut ovat tuttuja yli kirkkokuntien.
Veli Roger kuoli vuonna 2005 kesken rukoushetken mielenterveydeltään häiriintyneen ihmisen puukotukseen. Hän oli kuollessaan 90-vuotias.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Gurun opissa: Jumala on rajaton rakkaus
HengellisyysKun Jumalan rakkaus pysäyttää, kaikki nimet, joilla häntä kutsumme, tuntuvat köyhiltä ja kliseisiltä. Jäljelle jää vain rajaton rakkaus, sanoo urbaani erämaaisä Lev Gillet.
Gurun opissa: Jumalan rakkaus on kuin meren aava
Hengellisyys
Gurun opissa: Jumalassa ei ole tilaa epätasa-arvolle
Hengellisyys