Gurun opissa: Ilma, jota hengität, on lahja

Gurun opissa: Ilma, jota hengität, on lahja

Me kysymme, miksi olemme täällä. Siihen ei ole lopullista vastausta. Meidän pitäisi ennemmin kysyä, missä me olemme, opettaa Sallie McFague.

Sallie McFague havahtui ensimmäisen kerran elämän ainutlaatuisuuteen ja katoavuuteen seitsenvuotiaana. Yhtenä syksyisenä päivänä, kun hän oli palaamassa koulusta kotiin, hänen mieleensä tuli ajatus, että hän ei ole täällä aina.

Hän ei ehkä olisi täällä joulupäivänä, ja mikä vielä pelottavampaa, hän ei olisi ehkä täällä, kun hänen syntymäpäivänsä tulee toukokuussa. Samalla hän tajusi, että hän oli täällä juuri nyt, ja se oli ihme.

Tätä ihmettä amerikkalainen teologi ja hengellinen opettaja Sallie McFague sanoo miettivänsä nyt yli 80-vuotiaana päivittäin, kun hän kävelee kotinsa lähellä olevassa puistossa. Pieni kävely herättää tietoisuuden siitä ihmeestä, että on saanut ja saa yhä elää ja että elämä on lahjaa. Mitä vähemmän päiviä on edessä, sitä enemmän elämää rakastaa, McFague on huomannut.

Kun heräämme elämän kauneuteen ja haurauteen, sen syntyyn ja häviämiseen, kysymme, miksi olemme täällä. Siihen meillä ei kuitenkaan ole lopullista vastausta. Meidän pitäisikin ennemmin kysyä, missä olemme, McFague muistuttaa monessa kirjassaan.

Elämme nyt nopeasti etenevän ilmastonmuutoksen keskellä. ”Pohdintojemme tulisi koskea enemmän sitä, miten elämme tällä Maa-nimisellä planeetalla ja otamme huomioon sen meille asettamat rajat, kuin sitä, miksi elämme täällä”, McFague sanoo.

Mitä vähemmän päiviä on edessä, sitä enemmän elämää rakastaa.

Miten sitten oppisimme elämään sopusoinnussa toistemme ja koko luomakunnan kanssa? Vastaukseemme vaikuttaa se, mitä uskomme Jumalasta, ihmisestä ja elämästä.

Sallie McFague uskoo, että Jeesuksesta – hänen elämästään ja kuolemastaan – näemme, millainen Jumala on. Jumala laskeutuu alas maailmaan jatkuvasti. Luomisesta lähtien hän on ollut läsnä kaikessa, mikä on. Maailma on hänen läsnäolonsa sakramentti.

McFague käyttää kielikuvaa ”maailma on Jumalan ruumis”. Aivan kuten ehtoollisessa Kristus on läsnä leivässä ja viinissä, Jumala on läsnä tässä maailmassa läpäisten kaiken.

Tämä on metaforista puhetta, jonka tarkoitus on sanoa, että Jumala on kaikessa mukana. Hän on kaiken olemisen lähde, jossa kaikki syntyy ja uudistuu.

Kun kysymme, miten me ihmiset ja kaikki muut luodut oppisimme elämään yhdessä tässä Jumalan luomassa maailmassa, McFague kehottaa meitä meitä kääntämään katseemme lähelle ja kohtaamaan Jumalan kaikessa nyt eikä myöhemmin taivaassa.

Ihminen ei ole luomakunnan huippu, jota varten kaikki on tehty.

Luomiskertomuksissa Aadamille ja Eevalle annettiin tehtäväksi viljellä ja varjella maata. Heitä muistutettiin myös, miten hyvää kaikki on. Kunkin luomisteon jälkeen kuuluu kuin kaikuna: ”Jumala näki, että niin oli hyvä.” Lopuksi Jumala vielä katsoi kaikkea ja ”kaikki oli hyvää”.

”Jumala ei sanonut, että kaikki oli hyvää ihmiselle tai Jumalalle, vaan yksinkertaisesti hyvää”, Sallie McFague toteaa.

Ihminen ei ole luomakunnan huippu, jota varten kaikki on tehty. Olemme riippuvaisia toisistamme ja maasta, joka on kaikkien täällä elävien koti.

Eläimet vaistoavat, ja ihminen myös tuntee ja tietää, kun asiat eivät mene niin kuin pitäisi. Voimme herätä näkemään, missä olemme, ja kysymään, mistä löydämme voimaa ja rohkeutta pysähtyä ja katsoa, miten jatkaa matkaa.

7.11. kello 12.40 korjattu Sallie McFaguen sukunimi oikeaksi.

Läsnäolon kävely

Kun lähdet seuraavan kerran kävelylenkille, päätä tehdä se kaikessa rauhassa. Suuntaa hiljaisille kaduille tai poluille.

Kävele puoli tuntia niin, että keskityt askeliisi. Kiitä samalla siitä, että saat kävellä.

Voit ajatella, että jokainen askel, jonka otat, on lahja. Tämä päivä ja hetki on lahjaa. Koko elämäsi on lahjaa. Kukaan ei omista sitä. Maa, jonka päällä kuljet, on lahjaa. Ilma, jota hengität, on ihmeellinen lahja.

Jokainen askeleesi kertoo siitä, että et ole yksin tässä maailmassa.

Lausu hiljaa mielessäsi: ”Jumala, sinussa me elämme, liikumme ja olemme.”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi