Gurun opissa: Tuntuuko rukoileminen kuivalta ja junnaavalta? – Ota mallia lapsesta

Gurun opissa: Tuntuuko rukoileminen kuivalta ja junnaavalta? – Ota mallia lapsesta

Munkki Matteus Köyhä löysi syvimmän rukouksen lapsuudestaan.

Kymmenet munkit kuuntelevat keskittyneesti mestarinsa opetusta. Valkopartainen ohjaajamunkki puhuu heille siitä, missä ja miten hän on löytänyt yksinkertaisen mutta syvän rukouksen.

Tällainen rukous ei nouse vain huulilta vaan ihmisen sydämestä ja sielusta. Rukous, josta tämä syväulottuvuus puuttuu, on kuivaa, yksitoikkoista ja paikallaan junnaavaa, munkki huokaa.

Toisin on, kun ihminen antautuu rukoukseen koko sydämellään ja sielullaan.

”Sellainen rukous nousee esteettä, kunnes se saavuttaa päämääränsä: Jumalan sydämen”, munkki sanoo.

Hänen sanoissaan kuuluu vuosikymmenten kokemus.

Munkki on nimeltään Matta el Meskeen eli Matteus Köyhä. Eletään vuotta 1975. Matteus on toiminut viisi vuotta Pyhän Makarios Suuren luostarin johtajana eli apottina. Sinä aikana hän on nostanut tämän vanhan egyptiläisen luostarin uuteen elämään.

Hän oli ollut menestynyt apteekkari, joka oli kaivannut elämäänsä jotakin muuta kuin bisnestä.

Aina ei Matteuksella ollut mennyt yhtä hyvin. Päinvastoin, häntä oli kohdeltu kaltoin.

Samoihin aikoihin, kun Matteus aloitti luostarin johtajana, Egyptin koptilaisen kirkon patriarkka Kyrillos polvistui Kairossa hänen eteensä ja pyysi anteeksi kaikkea sitä huonoa kohtelua, jota hän oli kirkossaan kokenut.

Matteus oli ollut rankan kateuden kohteena, ja häntä vastaan oli käynnistetty vuosia kestänyt ajojahti. Matteus oli muuttanut syrjäiseen erämaahan ja asunut siellä muutamien ystäviensä kanssa vuoren rinteelle kaivetuissa kammioissa hengellisenä henkipattona.

Myöhemmin Matteus piti noita vuosia elämänsä parhaina. Olihan hän saanut elää esikuviensa, 300-luvulla Egyptin erämaissa eläneitä munk­kien, tavoin rukoillen ja mietiskellen kaukana kaikesta hälystä ja kiistoista.

Erämaa oli Matteukselle entuudestaan tuttu paikka. Ensimmäisen kerran hän oli lähtenyt sinne jo 29-vuotiaana. Hän oli ollut menestynyt apteekkari, joka oli kaivannut elämäänsä jotakin muuta kuin bisnestä. Niinpä hän oli myynyt talonsa, autonsa ja apteekkinsa ja lähtenyt etsimään toisenlaista tapaa elää.

Vanhemmat olivat panneet pojan kädet jauhosäkin päälle ja piirtäneet niillä ristinmerkin.

Erämaassa ja luostarissa Matteus väitti löytäneensä yhä uudestaan vain sen, minkä oli jo lapsena oppinut.

Hänen lapsuudenkotinsa oli ollut köyhä. Kun viljaa oli ollut, jyvät oli viety myllyyn jauhettaviksi. Myllystä jauhosäkit oli tuotu kotiin. Ennen niiden leipomoon viemistä perhe oli rukoillut.

Pieni poika oli rukoillut vanhempiensa perässä. Hän ei tiennyt, mistä oli kyse, mutta hän oli tuntenut, että perheellä oli jokin huoli. Vanhemmat olivat panneet pojan kädet jauhosäkin päälle ja piirtäneet niillä ristinmerkin.

Jauhosäkki oli tuntunut pienissä käsissä lämpimältä. Koko pienen pojan pieni sydän oli rukoillut, ja jotenkin hän oli ymmärtänyt, että kaikki oli Jumalan kädessä.

Aikuisesta tuntuu usein vaikealta se, mikä lapselle on helppoa. Huomiomme on kiinni niin monessa asiassa ja tekemisessä, ettei Jumalalle jää edes pientä ajatusta. Siitä kaikesta on vaikea päästää irti ja rukoilla kuin lapsi.

Rukouksessa opettelemme sitä, mihin sydämestämme luotamme.

”On mahdotonta rukoilla Jumalaa koko sydämestään ja mielestään ja voimastaan, ellei tule sydämeltään lapseksi”, Matteus muistuttaa.

Rukous huolten keskellä

Varaa viisitoista minuuttia. Istuudu hetkeksi rauhalliseen paikkaan ja sano itsellesi: Mikään ei kaadu, vaikka istun tässä hetken.
Istu sitten
vain paikallasi rauhallisesti hengitellen ja sano jokaisen mieleesi tulevan huolen kohdalla:
Istun tässä
hetken, ja se on nyt tärkeämpää kuin mikään huoleni.
Istun tässä
hetken, ja maailma jatkaa kulkuaan.
Istun tässä
hetken, ja lasken kaiken sinun käsiisi, Jumala.
Istun tässä,
Jumala, ja sinussa kaikki rauhoittuu.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi