Hakunilan seurakuntaneuvosto valitsi 24. elokuuta kirkkoherraksi Salla Poropudaksen.
Hakunilan uusi kirkkoherra Salla Poropudas on kotiseuturakas seikkailijaluonne, joka tykkää myös kokouksista
Salla Poropudas on katsonut Hakunilan seurakuntaa monesta eri näkökulmasta: jäsenen, työntekijän ja luottamushenkilön.
Hakunilan seurakunnan uudella kirkkoherralla on juuret vahvasti Hakunilassa. Salla Poropudas on kastettu seurakunnan jäseneksi, hän on käynyt siellä rippikoulun ja isoskoulutuksen ja työskennellyt seurakunnassa nuoriso- ja rippikoulutyön pappina.
Vuoden 2023 alussa Poropudas aloitti Hakunilan seurakunnan luottamushenkilönä. Alueen asukkaat saattavat myös tuntea hänet naapurina, äitinä koulun vanhempainyhdistyksestä tai futiskentiltä, joko vanhemman tai pelaajan roolista.
On Poropudas asunut muuallakin, mutta palannut takaisin. Hakunila ja alueen ihmiset ovat hänelle rakkaita. Hakunilassa häntä viehättää myös se, että siellä on kaikkea betonilähiöstä maaseutumaisemiin.
– Hakunilassa näkee elämän moninaisuuden. Tuntuu merkitykselliseltä jakaa ihmisten iloja ja suruja täällä. Seurakunnan slogan ”Ilon ja toivon yhteisö” on tosi hyvä ja siihen on helppo liittyä, Poropudas sanoo.
Kirkon kohtalo ei ole ihmisten käsissä
Niin hakunilalainen kun Salla Poropudas onkin, ei ollut heti selvää, että hän hakee kotiseurakuntansa kirkkoherraksi.
– En minä ihan suin päin syöksynyt hakemaan. Minulla on kokemusta vs. kirkkoherran työstä Siuntiossa ja tiedän, että työ on vaativaa.
– Mietin, mitä annettavaa minulla on. Tiedän Hakunilan ilot ja haasteet, ja toisaalta ihmiset täällä tietävät minun vahvuuteni ja kehittämisalueeni.
Hakunilan seurakunnan alueella kirkkoon kuuluvien osuus on Vantaan pienin, noin 42 prosenttia. Tämä selittyy osittain sillä, että alueella on paljon maahanmuuttajataustaista väestöä ja paljon eri kieliä, kulttuureja ja uskontoja.
Ajattelen kirkkoa globaalina. Me olemme kirkon paikallisyhdistyksen yksi osasto.
Siinä Poropudas näkee paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi koulun vanhempainyhdistyksessä on käynyt ilmi, että elämä eri taustoista tulevien ihmisten kesken on enimmäkseen ihan tavallista ja toimivaa.
Hakunilasta katsottuna kirkon tulevaisuuskin näyttää ihan hyvältä.
– Kirkon kohtalo ei ole ihmisten, vaan Jumalan käsissä. Ajattelen kirkkoa globaalina. Me olemme kirkon paikallisyhdistyksen yksi osasto. Me annamme merkitystä ja olemme läsnä ihmisten elämässä, luomme toivoa, iloa ja yhteyttä Jumalaan. Tuntuisi väärältä lannistua, kun näkee, kuinka Jumala toimii täälläkin ihmisten elämässä.
Salla Poropudas on opiskellut monta tutkintoa ja jatkanut opintoja myös työn ohessa. Uuden oppiminen on hänestä palkitsevaa.
Rakkaus uuden oppimiseen
Työurallaan Salla Poropudas on ehtinyt paljon. Hän on koulutukseltaan kirkon nuorisotyönohjaaja, pappi ja filosofian tohtori. Hän on työskennellyt paitsi pappina, myös teologisten aineiden lehtorina Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja Seurakuntaopistolla. Puolen vuoden pätkän hän teki vs. kirkkoherrana Siuntiossa.
Nyt Poropudas työskentelee hiippakuntasihteerinä Helsingin tuomiokapitulissa, työssä, johon kuuluu esimerkiksi työyhteisöjen konsultointia ja koulutusta. Missä välissä olet ehtinyt tämän kaiken?
– Sitä minäkin välillä ihmettelen. Olen melkein koko ajan opiskellut jotakin työn ohessa. Se kuvaa minua aika hyvin. Rakastan uusien asioiden oppimista ja sitä, kun jokin vanha asia yhdistyy uuteen ja syntyy oivallus.
Talous näyttää tiukalta, mutta asia ei ole ihan yksinkertainen.
Poropudas kuvaa itseään myös seikkailuhenkiseksi. Sitä puolta pääsi toteuttamaan nuorisotyössä, mutta on hän viihtynyt tuomiokapitulissa ja vs. kirkkoherranakin.
– Tykkään kokouksista! Niissä pääsee vaikuttamaan.
– Seurakuntatyössä seikkailuhenkisyyteni näkyy siinä, että pidän erilaisten ja uusien ihmisten kohtaamisesta sekä yllättävistäkin tilanteista esimerkiksi leireillä. Tykkään myös kehittää uutta kokeilukulttuurin hengessä. Silloin matka on vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä.
Jakso Hakunilan seurakunnan luottamushenkilönä on antanut hyvää pohjaa kirkkoherran tehtävään.
– Luottamushenkilönä toimiminen on ollut tosi kivaa. Ilo ja tekemisen meininki sekä seurakunnan vahvuudet ovat näkyneet myös meille luottamushenkilöille.
– Tietysti edessä on haastavia juttuja. Talous näyttää tiukalta, mutta asia ei ole ihan yksinkertainen. Alueelle on tulossa ratikka ja uusia asukkaita, mikä antaa mahdollisuuksia. Tulee uusia ihmisiä, ideoita ja osaamista.
Monipuolisuus on Hakunilan seurakunnan alueen vahvuuksia. Salla Poropudas kuvattiin Håkansbölen kartanon edessä.
Kirkkoherran hyvinvointi vaikuttaa muihinkin
Salla Poropudaksen käsityksen mukaan hallinto kirkkoherran työssä on lisääntynyt. Se voi koetella, kun monilla papeilla on alun perin ollut palo tehdä töitä ihmisten kanssa ja hengellisten asioiden parissa.
– Monet ovat onneksi löytäneet tasapainon. Hallinto sujuu, mutta on myös aikaa kohdata ihmisiä ja olla mukana jumalanpalveluselämässä.
Poropudas ajattelee, että kirkkoherran tehtävä on kuitenkin ”ihmisen kokoinen”. Ei ole arvojen mukaista, jos ihmiset kulutetaan loppuun.
– Asiat valuvat alaspäin. Jos seurakunnan johtaja on hyvävoimainen ja iloinen, se näkyy koko työyhteisössä.
Vastapainoa työlle ovat aika perheen ja liikunnan parissa, kuntofutiksessa tai crossfitissä. Poropudas on myös kova penkkiurheilija.
– Melkein mikä laji tahansa käy. Lapsuuden perheessäni seurattiin erityisesti lätkää ja formulaa, nykyään seurataan paljon myös jalkapalloa. Selostan mukana.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Naiset nousevat valtaan kirkossa – kaikkia se ei miellytä
PuheenvuorotPiispoista kolme on nyt naisia, ja naiset menestyvät hyvin myös kirkkoherranvaaleissa. Osa naisten pappeutta vastustavista hakee pappisvihkimyksensä Inkerin kirkosta.
