Pääkirjoitus: Naiset nousevat valtaan kirkossa – kaikkia se ei miellytä
Piispoista kolme on nyt naisia, ja naiset menestyvät hyvin myös kirkkoherranvaaleissa. Osa naisten pappeutta vastustavista hakee pappisvihkimyksensä Inkerin kirkosta.
Piispa Irja Askola raivasi vuosina 2010–2017 tietä, jota oli usein kivikkoista kulkea. Ensimmäisen naispuolisen piispan osa ei ollut helppo, kuten ei ollut myöskään ensimmäisten naispuolisten pappien. Nyt ensimmäisten naisten pappisvihkimyksestä on kulunut jo yli 35 vuotta.
Tällä hetkellä enemmistö papeista on naisia ja ilman heidän työpanostaan kirkko olisi pappispulassa. Pääkaupunkiseudulla on nyt 14 naispuolista kirkkoherraa, ja pian määrä kasvaa yhdellä, kun Hakunilan seurakunnan kirkkoherraksi valittu Salla Poropudas aloittaa työnsä. Helsingin kirkkoherroista naisia on enemmistö. Tässä joukossa on niin tuomiorovasti kuin Suomen kolmanneksi suurimman seurakunnan eli Malmin kirkkoherra.
Naispuolisia piispoja on virassa nyt kolme eli Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka, Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen ja tuoreimpana 3.9. virkaansa vihitty Mikkelin hiippakunnan piispa Mari Parkkinen. Lasikatto on tässä kohdassa kirkossa nyt rikottu.
Naisten pappeutta kannattaa ylivoimainen enemmistö.
Kun asiaa viimeksi vuonna 2015 selvitettiin, kävi ilmi, että naisten pappeutta kannattaa ylivoimainen enemmistö, yli 90 prosenttia seurakuntalaisista ja kirkon työntekijöistä.
Osa kirkon arvokonservatiivisista järjestöistä vastustaa yhä naisten pappeutta. Niiden tiukimmin asiaan suhtautuvat jäsenet eivät katso voivansa tulla vihityiksi papiksi, jos samassa vihkimyksessä on naisia. Kymmenet niiden työntekijät ovat hakeneet pappisvihkimyksensä Inkerin kirkosta.
Viimeisin tällainen vihkimys toimitettiin Pietarissa samana viikonloppuna, kun Parkkinen vihittiin piispaksi Mikkelissä. Ei ihme, että arkkipiispa Tapio Luoma kysyi Radio Dein haastattelussa, onko joidenkin järjestöjen pyrkimys irtaantua kirkosta.
Kyseiset järjestöt perustelevat toimintaansa tarpeella saada pappeja, joita he voivat käyttää omassa toiminnassaan, ja katsovat, ettei niillä ole muuta mahdollisuutta. Minkä arvon ne asettavat kirkon ykseydelle? Parkkisen saarna kannattaisi lukea. Siinä sanottiin näin: ”Jeesus odottaa meiltä, että emme elä itsekeskeisesti omassa kuplassamme, vaan etsimme aktiivisesti yhteyttä, pidämme huolta siitä, että äänenpainot eivät enää kovene, rakennamme yhteistä yhteiskuntaamme ja kirkkoamme. Kirkon ykseys on Kristus, mutta yhteys on myös meidän vastuullamme.”
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja. pauli.juusela@kirkkojakaupunki.fi
Korjattu 14.9. klo 15.40: Malmi on Suomen kolmanneksi suuri seurakunta, ei toiseksi suurin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Piispainkokous: Kansanlähetyksen ja Sleyn pitää jatkossa kelpuuttaa kirkon tavanomaiset pappisvihkimykset – määräaika toukokuun loppuun
AjankohtaistaPiispat ottivat kantaa sopimusrikkomukseen, jonka taustalla ovat Inkerin kirkosta haetut pappisvihkimykset. Hakemalla vihkimyksen itärajan takaa Sleyn ja Kansanlähetyksen työntekijät ovat välttäneet osallistumasta samaan pappisvihkimykseen naisten kanssa.
