Hallamaa: Hyvä maine syntyy hitaasti ja voi kadota hetkessä
Uskottavuuden rapautuminen on erityinen ongelma kirkolle, jonka toiminta perustuu yleviin arvoihin ja moraaliin.
Katolisesta kirkosta on viime vuosina kantautunut erilaisia, kirkon uskottavuutta horjuttavia uutisia lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuneesta laajamittaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Aluksi ilmiö selitettiin paikalliseksi ongelmaksi. Sittemmin on käynyt ilmi, että hyväksikäyttö on ollut laajaa ja pitkäkestoista.
Harva asia kääntyy katastrofiksi äkkiarvaamatta. Ainakin jälkeenpäin tunnistetaan seikkoja, jotka voimistuttuaan romahduttivat ihannekuvan ja siistit rutiinit. Haluttomuus kohdata vaikeita asioita, mukavuudenhalu ja toive välttää ikävyyksiä ohjaavat kääntämään katseen pois epäkohdista. Arvohierarkian yläpäätä suojellaan, uhrit yritetään vaientaa ja ne, jotka vastustuksesta huolimatta uskaltavat puuttua epäkohtiin, leimataan yhteisön vihollisiksi. Voimavaroja ei suunnata epäkohtien korjaamiseen vaan kriitikoiden vaientamiseen.
Merkittävät organisaatiot ovat viime vuosina viritelleet varokeinoja mahdollisten skandaalien varalta. Poikkeustilanteessa tarvitaan kriisiviestintää. Sitä koskevista ohjeistoista käy ilmi, että keskeisenä tavoitteena pidetään mainehaittojen estämistä.
Naapurin tulipalosta ei opi mitään, jos ajattelee, ettei meillä voi tapahtua tuollaista.
Maine on osa uskottavuutta, jota tarvitaan luottamukseen perustuvassa toiminnassa. Se ei synny tyhjästä vaan vahvistuu tai heikentyy tekojen mukaan. Hyvän maineen luominen kestää, mutta sen voi menettää nopeasti. Uskottavuuden rapautuminen on erityinen ongelma kirkolle, jonka toiminta perustuu yleviin arvoihin ja moraaliin. Siksi pelko väärinkäytösten paljastumisesta houkuttelee salaamaan ja selittelemään. Kaunistelevat epätotuudet laajenevat valheiksi ja voimat kuluvat julkikuvan varjelemiseen. Varsinainen tehtävä unohtuu.
Naapurin tulipalosta ei opi mitään, jos ajattelee, ettei meillä voi tapahtua tuollaista. Vaikka synnintunnustus on osa jokaista messua, salailun ja selittelyn syntiä on vaikea vastustaa. Maineen varjelu käy mahdottomaksi, jos ei ole halua rehellisyyteen ja aitoon itsekritiikkiin. Tosiasiain tunnustaminen on viisauden alku myös kriisiviestinnässä.
Kirjoittaja on sosiaalieetikko ja lähiöisoäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hallamaa: Yksin jäämisen kauhu ylittää oikeassa olemisen nautinnon
PuheenvuorotKumpaan suuntaan maapallo pyörii? 11-vuotiaana annettu vastaus tulee mieleen edelleen.
