null Hanna Lehtipuun elämässä kummi Inka Kaakinen on ollut läsnä, vaikka he ovat asuneet kaukana toisistaan

”Haluaisin olla jonkun lapsen elämässä mukana ihan pienestä pitäen. Että olisin enemmän kuin vain täti tai perhetuttu”, sanoo Hanna Lehtipuu. Kuva: Sirpa Päivinen

”Haluaisin olla jonkun lapsen elämässä mukana ihan pienestä pitäen. Että olisin enemmän kuin vain täti tai perhetuttu”, sanoo Hanna Lehtipuu. Kuva: Sirpa Päivinen

Hyvä elämä

Hanna Lehtipuun elämässä kummi Inka Kaakinen on ollut läsnä, vaikka he ovat asuneet kaukana toisistaan

Hanna Lehtipuu muistaa yhteiset leikit, leipomisen ja tärkeät hetket kumminsa kanssa. Kummipäivänä 31.5. juhlitaan kummeja ja kummilapsia.

Joulun alla vuonna 2008 isovanhempien luo Nurmijärven Rajamäelle on kokoontunut joukko perheenjäseniä ja kummeja viettämään Hanna Lehtipuun kastejuhlaa. Tunnelma on iloinen. Lapsen sylikummina toimii hänen äitinsä sisko Inka Kaakinen.

Kaakinen asui Meksikossa, kun Hanna syntyi.

– Muistan, miten läpeensä onnellinen olin uutisesta. Meni vielä kuukausi ennen kuin pääsin näkemään Hannan, Kaakinen kertoo.

Hanna oli lähipiirin ensimmäinen vauva, ja Kaakisen silmissä niin pieni ja hauras.

– Kun pitelin Hannaa sylissäni, pelkäsin pyörtyväni ja rikkovani hänet. Kastehetkestä valokuviin ikuistui ylpeä täti tosi tukevassa haara-asennossa.

Lehtipuun ensimmäiset vuodet Kaakinen asui pääasiassa ulkomailla, mutta hän soitteli kuulumisia ja kyläili siskon perheen luona aina kun pystyi.

Inka Kaakinen toimi Hanna Lehtipuun sylikummina joulun alla 2008. Kuvassa oikealla on kastepappi Anne-Maria Ranta-aho. Kuva: Hanna Lehtipuun kotialbumi.

Inka Kaakinen toimi Hanna Lehtipuun sylikummina joulun alla 2008. Kuvassa oikealla on kastepappi Anne-Maria Ranta-aho. Kuva: Hanna Lehtipuun kotialbumi.

Hanna Lehtipuu on nykyisin 17-vuotias lukiolainen, joka käy Helsingin kielilukiota. Hän on lukion teatteriryhmän jäsen sekä lukemisen, käsitöiden ja ratsastuksen harrastaja. Suunnitelmissa on aloittaa lukion jälkeen opinnot teologisessa tiedekunnassa.

Lehtipuulla on kaiken kaikkiaan neljä kummia ja hän haluaisi itsekin joskus kummiksi.

Lapsuudesta hän muistaa yhteiset leikit ja leipomisen Inka-kummin kanssa.

Kun Inka Kaakinen sai oman lapsen, kuusivuotias kummilapsi kiipesi kokeilemaan vauvan kantokoppaa. Muisto naurattaa Lehtipuuta edelleen.

Itävallan reissulta Wienistä mieleen on jäänyt Kaakisen kotipihassa ollut trampoliini.

Lehtipuu muistaa kummiensa antaneen vähän enemmän lahjoja kuin muut lähipiirin tärkeät ihmiset.

Kummiudesta puhuttaessa hänelle muistuu mieleen myös koulukummit ala-asteella.

– Olin myöhemmin itsekin koulukummi nuoremmille oppilaille. Kummin tehtävänä oli tukea ja opastaa.

Hanna Lehtipuu muistaa lapsuudesta yhteiset leikit ja leipomiset Inka-kummin kanssa. Kuva: Hanna Lehtipuun kotialbumi.

Hanna Lehtipuu muistaa lapsuudesta yhteiset leikit ja leipomiset Inka-kummin kanssa. Kuva: Hanna Lehtipuun kotialbumi.

Yhteisten leikkien, leipomisen ja ajanvieton rinnalle tuli myöhemmin myös vakavampien asioiden jakaminen. Sellaisiksi Hanna Lehtipuu mieltää keskustelut elämästä, kuulumisista, tai siitä miten koulussa menee.

Omien kummiensa kanssa hän ei ole juurikaan puhunut kristinuskosta, mutta pitää tällaisia keskusteluja tärkeänä osana kummiutta.

Kristinuskoon Lehtipuu pääsi tutustumaan pyhäkoulussa ja seurakunnan iltapäiväkerhossa.

– Ehkä tärkeintä kummiudessa on opettaa kristinuskoa ja tukea lasta uskossa yhdessä vanhempien kanssa. Kummi on mukana lapsen elämässä ja uskonnollisessa kasvatuksessa.

– Jos kyseessä on pieni vauva, kummit tukevat myös vanhempia. Myöhemmin on tärkeää olla läsnä elämässä ja olla kummilapselle turvallinen aikuinen, Lehtipuu pohtii.

Tuki eri elämänvaiheissa tarkoittaa hänen mielestään esimerkiksi kuuntelemista ja läsnä olemista sekä kannustamista ja lohduttamista. Taloudellista tukeakin voi joskus antaa.

Kummilapsen puolesta voi myös rukoilla.

Rukoileminen tarkoittaa sitä, että pitää toista ajatuksissaan.

– Rukoileminen tarkoittaa sitä, että pitää toista ajatuksissaan. Voi vaikka illalla miettiä, että toivottavasti kummilapsella menee hyvin. Ja olisi tärkeää näyttää se myös lapselle – vaikka viestillä tai soitolla. Että kertoo muistavansa ja ajattelevansa, Lehtipuu sanoo.

Inka Kaakinen kertoo halunneensa olla Hannalle sellainen aikuinen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi jakaa juhlahetkiä ja arkea.

– Täydellisessä maailmassa viettäisin enemmän aikaa Hannan kanssa. Käytännössä yhteinen aika on rajallista, mutta onneksi näemme toisiamme silti melko usein, sanoo Tampereella asuva Kaakinen.

Hanna Lehtipuun kummeja ovat Inka Kaakisen lisäksi isän veli ja kaksi vanhempien ystävää. Hannalla on kädessään tumma rannekoru, jonka hän on saanut lahjaksi eräältä kummiltaan.

Hanna Lehtipuun kummeja ovat Inka Kaakisen lisäksi isän veli ja kaksi vanhempien ystävää. Hannalla on kädessään tumma rannekoru, jonka hän on saanut lahjaksi eräältä kummiltaan.

Kasteen jälkeen kummit ovat näyttävämmin esillä konfirmaation yhteydessä. Hanna Lehtipuu pyysi sylikumminsa siunaamaan häntä konfirmaation yhteydessä.

– Silloin ajattelin myös, että nyt kun minut on konfirmoitu, voin itsekin toimia kummina.

Veljelleen hän on jo sanonut, että jos veli joskus saa lapsia, hän haluaisi olla heille kummi.

– Haluaisin olla jonkun lapsen elämässä mukana ihan pienestä pitäen. Että olisin enemmän kuin vain täti tai perhetuttu.

– Olisi hienoa seurata yhden ihmisen kasvua ja olla mukana eri elämänvaiheissa – koulussa, riparilla, valmistumisissa ja aikuisuudessa.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin ilmaisia uutiskirjeitä.