”Leivoimme kakkuja ja tanssimme kokkihatut päässä” – Tällaisia ovat K&k:n kummikyselyn vastaukset
Heidi Koponen (keskellä) ja Tiia Klavert ovat lapsiensa Lennin ja Minean kanssa keinumassa Katrinebergin kartanon pihalla. Kartanossa voi tutustua Kummipäivänä 2.6. muun muassa kotieläimiin ja taidenäyttelyyn.

Heidi Koponen (keskellä) ja Tiia Klavert ovat lapsiensa Lennin ja Minean kanssa keinumassa Katrinebergin kartanon pihalla. Kartanossa voi tutustua Kummipäivänä 2.6. muun muassa kotieläimiin ja taidenäyttelyyn.

”Leivoimme kakkuja ja tanssimme kokkihatut päässä” – Tällaisia ovat K&k:n kummikyselyn vastaukset

Turvallisia aikuisia ei ole koskaan liikaa. Kirkko ja kaupungin lukijat kertovat, että he ovat oppineet kummeiltaan elämänviisautta ja käytännön taitoja. Kummin kanssa on syöty eväitä, lakattu varpaankynsiä ja pelattu katukiekkoa.

”Tärkeintä oli ehkä se, että kummieni perheessä sain käsityksen siitä, kuinka normaalia elämää eletään. Että on pysyvyyttä ja rutiineja, akvaario ja penkkiurheilua.” Mies, 42

Kirkko ja kaupunki kysyi huhtikuussa, millainen suhde sinulla on kummiisi ja mitä olet oppinut kummiltasi. Lisäksi kyselyssä pyydettiin kertomaan kummiin liittyvän muiston.
Vastauksia tuli yli 170 vastausta. Monelle kyselyyn vastanneelle suhde kummiin oli tärkeä ja läheinen.

”Muistan kummitätini kauniina, persoonallisena, itsestään huolehtivana naisena. Hän oli minulle esikuva.” Nainen, 61

”Kummini soitti usein juuri, kun oli huono päivä. On se ihme, että hän osasi sanoa oikeat sanat. Upea ihminen.” Mies, 39

”Nyt aikuisena kummisedästäni on tullut todella tärkeä henkilö ja iso osa elämääni, melkein kuin toinen isä.” Nainen, 27

Lukijoiden kummimuistot ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lämpimiä. On myös muistoja, joissa kummi on ollut etäinen tai ei ole pitänyt mitään yhteyttä. Nämä tilanteet surettavat ja aiheuttavat jopa katkeruutta.

Toisaalta etäinenkin kummisuhde on voinut olla merkittävä.

”Kummisetäni lähetti aina joulukortin. Se tuli joka joulu ekana. Kun kummisetä kuoli, minua itketti kaikkien saapuneiden korttien äärellä. Vuosia jatkunut joulumuistaminen tuntui hyvältä ja tärkeältä, vaikka muuten tapasimme aika harvakseltaan.” Nainen, 40

Nyt aikuisena kummisedästäni on tullut todella tärkeä henkilö ja iso osa elämääni.
– nainen, 27

Kun yhteys kummiin on ollut hyvä, häneltä on voinut oppia monenlaista.

”Olen oppinut kummiltani, että kannattaa olla oma itsensä. Kummini ei ole mikään hienohelma vaan rempseä hurjapäinen nainen.” Nainen, 23

”Kummiudessa ei ole kyse lahjoista tai materiasta, vaan ihan pienistä asioista, sellaisesta, että on kiinnostunut toisen ihmisen elämästä sen eri vaiheissa. Kummiltani opin, että välittäminen voi jatkua läpi vuosikymmenten. ” Nainen, 47

Kummit ovat opettaneet myös käytännön asioita, kuten kengännauhojen sitomista, ruoanlaittoa, marjastamista ja kauneudenhoitoa.

”Olen oppinut kummiltani, miten pitkä tukka pestään kunnolla ulkosaunassa ja miten koiran kanssa ylitetään suojatie. Olen oppinut myös, kuinka ihana on nauraa keskellä kauppaa vedet silmissä. Olen oppinut, miten rakastaa ja olla rakastettu, ja miten antaa anteeksi.” Nainen, 29

Kyläily ja yhdessä vietetty aika. Niistä monet lukijat kumminsa muistavat.

”Sain kummiltani joululahjaksi jääkiekkomaalin, jonka hän oli itse tehnyt. Sillä pelattiin meinaan joka kesä katukiekkoo.” Mies, 29

”Olin 5-vuotias, kun kummini oli saanut työpaikaltaan liput Serenan vesipuistoon. Olisimme päässeet lipuilla myös ravintolaan syömään, mutta äitini oli laittanut meille voileivät evääksi. Kummini ehdottaessa ravintolaa vastasin, että meillähän on eväät. Söimme sitten eväät ulkona. Oli ihana aurinkoinen päivä ja meillä oli kivaa.” Nainen, 33

”Yksi mieleenpainuvimmista muistoista on yhteinen Lontoon-matkamme. Kummini oli itse vasta tullut täysi-ikäiseksi ja halusi viedä siskoni ja minut matkalle synttärilahjana. Jälkikäteen ihmettelen kummini rohkeutta lähteä kahden kymmenvuotiaan kanssa yksin reissuun. Tuosta reissusta on muistona albumi täynnä kuvia sekä kaksi valtavaa pehmokoiraa.” Nainen, 26

On hienoa saada seurata kummilasten kasvua.
– Heidi Koponen

”Kun kävin kummini ja serkkujeni luona, kummini tarjosi aina keittiön pöydän ääressä matalista Ruska-kupeista tuoksuvaa teetä. Usein tarjolla oli myös voipullia. Lieden alla asusti laatikossaan kilpikonna Pietu.” Nainen, 61

”Kun olin pieni tyttö, kävimme usein mummon ja vaarin luona. Yksi kerta oli erilainen, kun Afrikassa asunut kummitätini oli tullut Suomeen. Hän kertoi opettavansa siellä ihmisiä rakentamaan kaivoja. Hän kertoi myös, että joutui siellä aina kolistelemaan kengät, ettei niissä ollut käärmettä tai hämähäkkejä.” Nainen, 37

Kummin kanssa on myös ollut turvallista ja hauskaa kasvaa.

”Kun olin noin kolmivuotias, ihailin suunnattomasti nuorta ja mielestäni niin kaunista kummitätiäni. Muistan, kun kerran katselin ihaillen hänen punaisia varpaankynsiään. Silloin hän lakkasi minunkin varpaankynteni samanvärisiksi, ja ihailuni vaan kasvoi.” Nainen, 62

”Kummitäti oli huomannut, että minulla oli alkamassa teini-ikä, mutta koska en tohtinut pyytää äidiltäni teinijuttuja, minulla ei ollut bikinejä. Kun kummitäti tuli 13-vuotissynttäreilleni, hänellä oli minulle 13 pientä pakettia. Niissä oli muun muassa ne himoitut bikinit ja meikkejä ja kaikkea naiseksi kasvamiseen liittyvää. Tuntui siltä, että hän arvosti minua jo nuorena ihmisenä eikä pitänyt enää pienenä lapsena.” Nainen, 26

”Nuorena tyttönä asuin yhden vuoden kummitätini luona, kun aloitin opiskelut lähikaupungissa. Se vuosi oli minulle tärkeä, turvallisuutta tuovaa aikaa.” Nainen, 61 ”Kummitätini tuli auttamaan rippijuhlieni järjestämisessä. Kuuntelimme yhdessä tangomusiikkia, leivoimme kakkuja ja tanssimme kokkihatut päässä.” Tyttö, 17

Kummius on kunniatehtävä

Heidi Koponen ja Tiia Klavert ovat ystävyksiä ja toistensa lasten kummeja. Kun vantaalainen Heidi Koponen sai yhdeksän vuotta sitten esikoisensa Lennin, hän halusi lapsen yhdeksi kummiksi hyvän ystävänsä ja työkaverinsa Tiia Klavertin.

– Ajattelin Tiian olevan hyvää kummimateriaalia, ja miehenikin hyväksyi valinnan, Koponen kertoo.

Klavert oli otettu kummin tehtävästään. Kun hän joitakin vuosia myöhemmin itse odotti esikoistaan, hänelle oli itsestään selvää pyytää kummiksi Koposta. Nyt Koposen kummityttö Minea on kaksivuotias.

Oman vivahteensa ystävysten kummiuteen on tuonut se, että Lenni ja Minea ovat kehitysvammaisia.

– Lasten erityisyys on osa meidän perheidemme arkea. Se rajoittaa jonkin verran elämää, mutta pyrimme silti tekemään heidän kanssaan samoja asioita kuin muidenkin lasten kanssa. Olemme käyneet HopLopissa ja muissa lasten paikoissa, Klavert selvittää.

Ystävykset tapaavat perheineen melko usein. Samalla he pitävät toisistaan huolta tavallista vaativammassa elämäntilanteessa.

– Annamme toisillemme vertaistukea monin tavoin, Koponen sanoo.

Kumpikin kokee kummiuden kunniatehtävänä. Heidi Koposesta tuntui aikoinaan sydäntä lämmittävältä, kun häntä pyydettiin lyhyessä ajassa kolmen lapsen kummiksi.

– On hienoa saada seurata kummilasten kasvua. Olen jo huomannut, että pikkuinen Minea on melkoinen persoona, ja haluan tutustua häneen entistä paremmin.

Tiia Klavertin mielestä kummiuteen liittyy tietynlainen vastuu. Kummilapsesta on pidettävä huolta, jos vaikka tämän vanhemmille sattuisi jotain ikävää.

– On jännää ajatella, että pian vietetään ensimmäisen kummilapseni konfirmaatiota.

– Lennikin käy ehkä riparin jossakin vaiheessa. Saattaa olla, että erityislapsen kanssa kummiyhteys jatkuu tiiviinä tavallista pidempään. Ehkä hänen kanssaan vietetään kakkukekkereitä vielä aikuisiässä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi