Hapanjuurileipomisessa Kati Pirttimaan apurina toimii kertakäyttöhansikas.
Harras hetki: Leivän leipominen hapanjuuritaikinasta tuo Kati Pirttimaalle juurevan olon
Hapanjuurileivän leipominen voi kestää kolme päivää. Se pakottaa hiljentämään tahtia.
Tarvitaan juuri, vettä, jauhoja ja suolaa, kun Kati Pirttimaa aloittaa leivän teon. Hän leipoo hapanleipää.
Pirttimaa on saanut ystäviltään kaksi leipäjuurta. Toinen on tullut Lohjalta ja toinen Roomasta. Kahden juuren käyttöön ei liity mitään mystiikkaa. Pirttimaa ottaa leivontaan sen, jota ei ole vähään aikaan käyttänyt. Suomalaisesta juuresta tulee hiukan erimakuista leipää kuin italialaisesta. Varsinkin poikkeusoloissa ja pimeänä vuodenaikana hapanjuurileipominen on Pirttimaasta oivallinen keino saada tasoittavaa otetta arkeen.
Leipäjuuriaan Kati Pirttimaa säilyttää purkeissa jääkaapissa. Ryhtyessään leipomaan hänen pitää ensin herätellä juuri. Pirttimaa sekoittaa haarukalla juuren sekaan vettä ja jauhoja. Sen jälkeen hän sulkee purkin kertakäyttöhansikkaalla ja jättää taikinan tekeytymään. Juurta pitää ruokkia vielä muutaman kerran vedellä ja jauhoilla, että se lähtee kunnolla käyntiin. Villihiivat kohottavat taikinaa, ja hansikas kohoaa pystyyn, kun taikina on valmis työstettäväksi.
Sekoittaessaan taikinaa Pirttimaa ottaa pienen osan juurta talteen. Se on emojuuri, joka laitetaan purkkiin ja jääkaappiin odottamaan seuraavaa leivontakertaa. Kun taikina on kohonnut tarpeeksi, Pirttimaa taittelee sitä saadakseen siihen vielä lisää kuohkeutta. Sen jälkeen hän muotoilee leivän pitkulaiseksi tai pyöreäksi ja laittaa sen hetkeksi kohotuskoriin.
Hän tuntee käsissään, missä vaiheessa taikina on.
Juuri ennen uuniin laittoa Pirttimaa viiltää veitsellä leipiensä pintaan viiltoja, jotta valmiin leivän kuori aukeaa nätisti. Leipomishifistelijät tekevät kuvioita leivän pintaan partakoneen terällä, mutta sitä Pirttimaa ei ole vielä kokeillut. Perusviillot riittävät toistaiseksi.
Aloittaakseen leipomisen Kati Pirttimaa tarvitsee henkistä tilaa. Leipoessaan hän tietää, että elämä on aika balanssissa. Mutta hapanjuurileivonta toimii hänellä toisinkin päin: sitä voi käyttää rauhoittumiseen. Kun Pirttimaa tajuaa, että nyt on vähän liian kiire, hapanjuurileivän tekeminen pakottaa hiljentämään tahtia, sillä koko prosessi vie pari–kolme päivää.
Kun Pirttimaa työntää kätensä leipätaikinaan, hänelle tulee juureva olo. Hän pysähtyy rauhassa katsomaan, miten taikina sillä kertaa voi ja käyttäytyy. Hän tuntee käsissään, missä vaiheessa taikina on. Sen oppii tuntemaan sitä paremmin, mitä enemmän leipoo.
Leivän leipomisessa on Pirttimaan mielestä jotain tosi syvää, melkeinpä primitiivistä: leipoa leipää, jolla ruokitaan perhe. Se myös kiinnittää hänet sukupolvien ketjuun. Hapanjuurileivontaan liittyy myös kohtuullisuus, onhan leivässä vain vettä, jauhoja ja suolaa. Joskus, jos taikinan taittelu on unohtunut tai kohotus mennyt liian pitkäksi, Kati Pirttimaa on kauhuissaan ajatellut, että menikö kaikki pilalle. Hän on silti paistanut leivät, ja niistä on tullut hyviä ja syötäviä. Näissä tilanteissa Pirttimaan mielessä häivähtää armollisuus.
Musiikin maisteri, teologian maisteri ja pappi Kati Pirttimaa, 48, työskentelee vielä hetken hengellisen elämän ja jumalanpalveluksen asiantuntijana Espoon tuomiokapitulissa. Joulukuun 1. päivänä hän aloittaa Tuomasyhteisön toiminnanjohtajana.
Pirttimaa on naimisissa ja asuu Espoossa. Kolmesta lapsesta nuorimmainen asuu vielä kotona. Perheeseen kuuluu myös cockerspanieli.
Seuraavan kerran Pirttimaa leipoo hapanjuurileipää ensi viikonloppuna.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pannut kuumaksi ja paastoa kohti – suomalaisten rakastamat tattariblinit ovat monelle venäläiselle tuntemattomia
Hyvä elämäEnnen paaston alkamista on ollut tapana käyttää munat, maidot ja voit. Suomalaiset herkuttelevat paksuilla tattariblineillä, venäläiset hiivalla kohotetuilla ohukaisilla.
