Hannu Aho tuli kesätöihin Hietaniemen hautausmaalle nuorena folkloristiikan ja uskontotieteen opiskelijana. Välillä hän kävi kokeilemassa muutakin työtä, mutta palasi hautausmaalle.
Tiktok-suosikiksi noussut hautausmaan vahtimestari Hannu Aho on nähnyt työssään elämän arvaamattomuuden
Hannu Aho on noin neljässäkymmenessä vuodessa oppinut tuntemaan Hietaniemen hautausmaan läpikotaisin. Pyhäinpäivänä hän vetää siellä pari opastettua kierrosta.
Ennen kuin haastattelu pääse alkamaan, Hietaniemen hautausmaan vahtimestari Hannu Aho tarttuu rikkaharjaan. Hautausmaan vanhan kappelin lattialle on jäänyt muutama hiekanjyvä viikonlopun hautajaisista ja ne pitää lakaista pois. Ominaisuus, joka vahtimestarilla olisi hyvä olla, on tarkkuus.
– Tässä työssä pitää osata katsoa ympärilleen ja olla läsnä. Asiakkaiden kanssa ei saa koskaan hermostua, vaan pitää pysyä työroolissa. Aina pitää antaa rauhallinen yleisvaikutelma. Omaisten suruun ei mennä mukaan, Aho kertoo.
Aho on työskennellyt Hietaniemen hautausmaalla vuodesta 1986 ja tuntee alueen perusteellisesti. Hietaniemi on aivan erityinen hautausmaa, sillä se sijaitsee Helsingin sydämessä ja tänne on haudattu niin tavallisia kansalaisia kuin merkkihenkilöitäkin.
Viime vuosina kiinnostus Hietaniemen hautausmaata kohtaan on jopa kasvanut. Joku tulee sinne tarkkailemaan luontoa, toinen poikkeaa iltalenkillään, kolmas tuo kynttilän omaisensa haudalle. Erilaiset delegaatiot tekevät kunniakäyntejä haudoilla. Aho on saanut tottua siihen, että häntä pysäytellään ja kysytään kaikenlaista.
– Aasialaiset turistit saattavat kysyä vaikka Alvar Aallon tai Tove Janssonin haudan sijaintia, suomalaiset etsivät presidenttien hautoja ja sankarihautoja.
Hugo Simbergin hautamuistomerkki on yksi Hannu Ahon suosikeista Hietaniemessä.
Ei kahta samanlaista päivää
Folkloristiikkaa ja uskontotiedettä opiskellut Hannu Aho tuli Hietaniemeen aluksi kesätöihin isoveljensä innoittamana.
– Olin opiskeluaikana aina kesätöissä täällä. 1993 valmistuin ja menin töihin Suomen Kirjallisuuden seuran äänitearkistoon. Sitten alkoi lama ja viimeksi tulleet saivat ensimmäisenä lähteä. Soitin silloiselle ylipuutarhurille, että olisiko töitä.
Puutarhatyöt vaihtuivat pian kappelityöhön, johon kuului myös surevien omaisten kohtaamisia ja vainajien näyttöjä, joita oli tuolloin nykyistä enemmän.
Tämä on aina yhtä haastavaa työtä eikä mikään päivä ole samanlainen.
– Aluksi ajattelin, että onhan tämä maailmanlopun hommaa. Äkkiä siihen kuitenkin tottui ja työ alkoi tuntua mielekkäältä, Aho kertoo.
Jonkin aikaa Aho työskenteli myös Teatterikorkeakoulun arkistossa, mutta huomasi pian, ettei niin yksinäinen työ sovi hänelle. Kun ylipuutarhuri soitti, että Hietaniemessä on vakipaikka auki, Ahon ei tarvinnut kauaa miettiä.
– Tulin takaisin ja voin sanoa, etten ole katunut. Tämä on aina yhtä haastavaa työtä eikä mikään päivä ole samanlainen.
Hautausmaan vahtimestari ei höpötä
Hautajaisissa vahtimestarin tehtävä on valmistella tilaisuus, tuoda oikea arkku oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Hän vastaa myös kappelin siisteydestä.
– Kun kaikki on valmista, avaamme kappelin ovet ja toivotamme saattoväen tervetulleeksi. Siinä ei ole kuitenkaan tarkoitus höpöttää. Ollaan hiljaa ja kun kysytään, niin vastataan.
Toisinaan hautajaisissa suvun vanhimmat laskevat leikkiä siitä, että seuraavaksi taitaa olla minun vuoroni. Hannu Aho on kuitenkin työssään oppinut, että elämä on arvaamatonta. Kukaan ei tiedä päiviensä määrää, eikä täältä välttämättä lähdetä pois tietyssä järjestyksessä. Asia on tullut Aholle selväksi henkilökohtaisessa elämässäkin: kun hän oli vasta 5-vuotias, äiti menehtyi rintasyöpään.
– Siunaustilaisuus oli Honkanummella. Isän äiti kysyi silloiselta tuomiorovastilta Ensio Kuulalta, että voiko näin pieni lapsi tulla hautajaisiin. Hän oli vastannut, että kuulkaa rouva, nämä eivät ole lasten juhlia. Minulla on sellainen käsitys, että hautajaispäivänä minut vietiin sitten Korkeasaareen, mutta seitsemän vuotta vanhempi veli oli hautajaisissa. Se oli sitä aikaa, nykyään on toisin.
Luonto ja ihmisen kädenjälki elävät rinta rinnan Hietaniemen hautausmaalla. Suuri puu on kasvanut kiinni vanhaan, pieneen hautamuistomerkkiin.
Paikan vaihtelu on virkistänyt
Noin neljänkymmenen vuoden aikana työ hautausmaalla on muuttunut monella tapaa. Hautojen kaivaminen on nykyään koneellista työtä ja tekniikka on tullut avuksi monessa muussakin asiassa, vainajien sijainninkin voi tarkistaa tietojärjestelmästä.
– Perustyö on silti aika samanlaista. Arkut ja uurnat lasketaan hautaan, tuhkat sirotellaan.
Muutama vuosi sitten hautaustoimessa tehty organisaatiouudistus tarkoitti Hannu Ahon kohdalla sitä, että hän ei työskentele enää pelkästään Hietaniemessä, vaan myös Malmin hautausmaalla ja Vantaan ja Helsingin seurakuntien yhteisellä hautausmaalla, Honkanummella.
– Olen nuortunut 20 vuotta henkisesti ja fyysisesti. On ollut jännää nähdä eri paikkoja. Työ on samaa, mutta yksityiskohdat vaihtelevat.
Kuolema tulee lähemmäs ja lähemmäs kun ikää tulee. En sitä kauheasti mieti.
Tänä vuonna Hannu Aho on saanut kokea työssään jotakin ihan uutta: somesuosion Tiktokissa. Helsingin seurakuntien Holy Hel -tilillä julkaistuilla videoilla Aho kertoo työstään ja Hietaniemen hautausmaasta. Eri-ikäiset katsojat ovat antaneet positiivista palautetta ja toivoneet lisää ”Hauta-Hannun” videoita.
– En oikein osaa sanoa, mistä suosio johtuu. Se on ihan perusjuttua mielestäni, minä kerron jostakin lapiomallista, Aho ihmettelee.
Entä mikä on Hauta-Hannun oma suhde kuolemaan kaikkien näiden hautausmaalla vietettyjen vuosien jälkeen?
– Kuolema tulee lähemmäs ja lähemmäs kun ikää tulee. En sitä kauheasti mieti. Meillä on sukuhauta Honkanummella ja kun olen siellä töissä, mietin, että tähän minä sitten varmaan päädyn. Pyrin nauttimaan elämästä. Se on sinällään arvokasta ja siitä pitää olla kiitollinen.
Hannu Ahon mielestä hautausmaan vahtimestarin on aina annettava rauhallinen yleisvaikutelma. Ihmisten suruun tai tunteenpurkauksiin ei pidä mennä mukaan.
Hannu Aho tutustuttaa Taiteilijamäkeen
Hannu Ahon vetämät hautausmaakierrokset Hietaniemen hautausmaalla pyhäinpäivänä la 1.11. klo 16.30 ja 17.30. Lähtö Taiteilijamäeltä, kesto noin 30 min.
Ensimmäinen kierros lähetetään TikTokissa noin klo 16.30, toinen Instagramissa @kirkkohelsingissä -tilillä noin klo 17.30 lähtien.
Lue lisää muusta ohjelmasta Helsingin hautausmailla pyhäinpäivänä Helsingin seurakuntien verkkosivuilta.
Kolme kiinnostavaa hautaa Hietaniemessä – Hannu Ahon tärpit
1. Hugo Simbergin hauta. Taidemaalari Simberg (1873–1917) muistetaan Haavoittuneesta enkelistä, mutta myös teoksista, joissa näkyivät pirut, enkelit ja luurangot. Simbergin haudalla on Kuolema kolkuttaa -niminen veistos, joka on tehty hänen grafiikanlehdestään. Hauta on Hietaniemen hautausmaan vanha puoli, V3-1-12.
Kuolema kolkuttaa pienveistoksessa taiteilija Hugo Simbergin ja hänen Anni-vaimonsa haudalla.
2. Muurarin sälli Immanuel Forström (1818–1878) ja puolisonsa Ulrika Serafia (1818–1892). Tässä vanhassa haudassa tekstit ovat säilyneet erityisen hyvin ja tittelinä ”muurarin sälli” on poikkeuksellinen. Hietaniemen hautausmaan vanha puoli 18, rivi 5.
Harvassa 1800-luvun hautamuistomerkissä tekstit ovat säilyneet näin hyvin kuin Immanuel Forströmin haudalla.
3. Nimetön hauta. Muistomerkissä ei ole vainajan nimeä eikä syntymä- tai kuolinvuotta, vain risti ja latinankielinen teksti, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”Jumalat ovat salanneet eläviltä kuolemisen onnen, jotta nämä jaksaisivat elää.” Haudan salaisuuden selvitti 1960-luvulla Lauttasaaren kirkkoherra Voitto Viro, joka kirjoitti Hietaniemen hautausmaasta myös kirjan. Kyseessä on hauta, jossa lepää kauppias Borgströmin rakastajatar neiti Fahlstöm. Hautakivi löytyy hautausmaan uudelta puolelta korttelista 20.
Salaperäiseen hautaan liittyy luokkarajoja uhmannut rakkaustarina.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lohtua hautausmaalta ja uskonlahkosta – Annastiina Heikkilän romaani Rakkaus ja armo kuvaa läheisen ihmisen menetystä
Hyvä elämäRomaaniin sisältyy paljon omakohtaista kokemusta, sillä kirjailija kävi teosta kirjoittaessaan läpi omaa suruaan sisarensa poismenosta.
