null Helsingin Pitäjänmäessä kokoontuu 50-vuotias raamattupiiri – Laina Tuomiselle, 95, vertaus hyvästä paimenesta toi mieleen lapsuuden lampaat

Laina Tuomiselle raamattupiiri on viikon kohokohta.

Laina Tuomiselle raamattupiiri on viikon kohokohta.

Helsingin Pitäjänmäessä kokoontuu 50-vuotias raamattupiiri – Laina Tuomiselle, 95, vertaus hyvästä paimenesta toi mieleen lapsuuden lampaat

Raamattupiirissä käyvät kerrostalon asukkaat. Porukka on pieni, mutta uskollinen. 

Pääsisiköhän tällä saavutuksella ennätysten kirjaan: Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevan kerrostalon kerhohuoneessa kokoontuva raamattupiiri täyttää toukokuun lopussa viisikymmentä vuotta. Osallistujat ovat sentään välillä vaihtuneet, mutta on joukossa pitkään mukana olleitakin, kuten vanhin osallistuja, 95-vuotias Laina Tuominen.

– En muista, koska aloin käydä täällä raamattupiirissä, mutta tähän taloon muutin, kun talo oli ollut olemassa kymmenen vuotta, Tuominen laskeskelee.

Se tarkoittanee 1980-luvun alkua, sillä tämä Taavinkujalla sijaitseva talo on valmistunut 1971.

Raamattupiirissä käyvät talon asukkaat, ja sen myös perusti talon asukas, eläkkeelle jäänyt diakonissa. Nyt raamattupiiri kokoontuu kerran viikossa vapaaehtoisen vetäjän johdolla.

– Minulle raamattupiiri on viikon kohokohta, Tuominen sanoo.

Piirissä on jo vuosikymmeniä käynyt myös Metallimessun isänäkin tunnettu Pitäjänmäen seurakunnan pappi Haka Kekäläinen. Hän tuntee porukan ja jakaa kävijöille ehtoollisen.

Keriminen ja paimenessa oleminen on tuttua

Tänään raamattupiirissä puhutaan psalmista 23, joka alkaa sanoilla Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu”.

 – Tämä on tuttua tekstiä, Laina Tuominen sanoo.

Vetovuorossa oleva Pirkko Turunen puhuu siitä, millaisia lampaat ovat: laumaeläimiä, jotka tarvitsevat paimenen ohjausta. Hetkeksi pysähdytään miettimään myös sitä, miten hyvä paimen on valmis antamaan jopa henkensä laumansa puolesta ja etsimään kadonneen lampaan pimeimmästäkin kolosta. Tänään koolla olevalle viiden naisen porukalle tällaiset vertaukset aukeavat hyvin.

– Minä olen kerinnyt lampaita ja ollut paimenessa, Tuominen kertoo.

Turunen kysyy Tuomiselta, oliko hänen paimentamillaan lampailla nimet. Tuomisen muistelee, ettei ollut, muutamaa pässiä lukuun ottamatta.

Sitten naiset pohtivat sitä, miten ihmiset ovat kuin lampaita, paitsi että “he ovat nimeltä kutsuttuja”.

– Ja se on mahottoman hyvä asia, Tuominen sanoo.

 Silja Hämäläinen (vasemmalla), Helga Vehmas, Laina Tuominen, Pirkko Turunen (pöydän päässä), Marja-Leena Kaattari ja Katri Husu olivat koolla 3. toukokuuta.

 Silja Hämäläinen (vasemmalla), Helga Vehmas, Laina Tuominen, Pirkko Turunen (pöydän päässä), Marja-Leena Kaattari ja Katri Husu olivat koolla 3. toukokuuta.

Raamatusta tulevat elämän opit

Laina Tuomisen muistot lampaista sijoittuvat Pielisen rannalle, Pohjois-Karjalaan. Sieltä hän on kotoisin, ja muuttanut Helsinkiin myöhemmin tyttären perässä.

– Kasvoin uskovassa kodissa. Äiti ja isä opettivat ruokarukouksen ja pitivät iltahartauden, hän kertoo.

Tuomisen mukana on paksu, nahkakantinen Raamattu. Se näyttää siltä, että sitä on selattu paljon. Sivuilla on myös alleviivauksia. Monet kohdat hän on osannut ulkoa.

– Olen lukenut koko Raamatun monta kertaa, ja minulla on näitä useita. Tämän olen ostanut itse itselleni, hän kertoo.

Laila Tuomisen nahkakantisessa Raamatussa on alleviivauksia.

Laila Tuomisen nahkakantisessa Raamatussa on alleviivauksia.

Raamattua kannattaisi hänen mielestään kaikkien lukea. 

– Sieltä tulevat kaikki tärkeät elämän opit, kuten kymmenen käskyä. Siellä on sekin, että kunnioita isääsi ja äitiäisi, jotta kauan eläisit ja menestyisit maan päällä.

Tuominen on ilmeisesti noudattanut tuota ohjetta, kun on elänyt niin pitkään. Aikooko hän elää satavuotiaaksi?

– Ei se ole minulle mikään kilvoittelun asia. Elän niin kauan kuin päiviä annetaan. Tunsin kyllä yhden 103-vuotiaaksi eläneen, mutta hän muuttui vanhemmiten vähän lapselliseksi. Sellaista en halua.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: