Merja Hållfast on tehnyt työtä vanhusten parissa yli 25 vuoden ajan: ”Yhteiskunta on kadottanut vanhuuden arvon”
Merja Hållfast on Myllypuron seniorikeskuksen sairaalapappi. Seniorikeskus toimii tällä hetkellä väistötiloissa Herttoniemen sairaalassa.

Merja Hållfast on Myllypuron seniorikeskuksen sairaalapappi. Seniorikeskus toimii tällä hetkellä väistötiloissa Herttoniemen sairaalassa.

Merja Hållfast on tehnyt työtä vanhusten parissa yli 25 vuoden ajan: ”Yhteiskunta on kadottanut vanhuuden arvon”

Ikäihmisten elämänkokemus ja vuosikymmenten tuoma hiljainen viisaus ei juuri kiinnosta. Sairaalapappi Hållfastin mukaan juuri sitä kannattaisi kuunnella.

Yli 25 vuotta vanhusten parissa työtä tehnyt sairaalapappi ­Merja Hållfast ihmettelee, mihin yhteiskunnasta on kadonnut vanhuuden arvostus. Ennen puhuttiin vanhuudesta ja viisaudesta. Nyt vanhuudesta puhutaan usein rasitteena yhteiskunnalle.

Toki virkeät seniorit nähdään myös kuluttajina, ja maratonia juoksevia teräsvaareja nostetaan julkisuuteen. Sen sijaan ikäihmisten elämänkokemus ja vuosikymmenten tuoma hiljainen viisaus ei juuri kiinnosta. Hållfastin mukaan juuri sitä kannattaisi kuitenkin kuunnella.

Hållfast on toiminut koko pappisuransa ajan vanhusten parissa. Tällä hetkellä hän työskentelee Myllypuron seniori­keskuksessa ja Helsingin kotisairaalassa. Hän käy myös vanhusten kodeissa.

Vanhus-sanan pitäisi olla kunnianimike

Merja Hållfåst tekee töitä erityisesti muistisairaiden parissa, mutta hän kohtaa työssään monenlaisia vanhuksia. Potilaiden läheisissä on vanhuksia. Päiväkeskuksissa käy kotona asuvia vanhoja ihmisiä, paitsi nyt kun ne on koronan takia suljettu. Aktiivisia eläkeläisiä toimii vapaaehtoisina. Lisäksi Hållfast keskustelee henkilökunnan kanssa ja seuraa, mitä vanhuksista mediassa puhutaan.

– Se, milloin ihminen kokee elävänsä vanhuutta, on hyvin henkilökohtainen asia. Ei vanhuutta voi rajata esimerkiksi iällä, sillä jotkut ovat jo varhain huonokuntoisia ja toiset elävät vielä ysikymppisinä niin, etteivät tarvitse apua.

– Usein vanhuuteen suhtaudutaan niin, ettei koko sanaa saisi käyttää, mutta ei sekään ole hyvä. Vanhus-sanan pitäisi olla kunnianimike eikä parasta ennen leima, Hållfast sanoo.

Sairaalapappi Merja Hållfast muistuttaa, että vanhukset ovat olleet rakentamassa Suomesta hyvinvointiyhteiskuntaa.

Sairaalapappi Merja Hållfast muistuttaa, että vanhukset ovat olleet rakentamassa Suomesta hyvinvointiyhteiskuntaa.

Vanhuuteen suhtautuminen kertoo Hållfastin mukaan paljon ihmisten arvomaailmasta. Esimerkiksi hyvässä hoitoyksikössä ymmärretään, että siellä olevilla vanhuksilla on yhteensä aivan valtavasti elämänkokemusta ja heitä kunnioitetaan.

Toisessa ääripäässä kaikki muu paitsi välttämätön karsitaan pois, koska vanhukset nähdään kulueränä. Tai sitten halutaan ajatella, että vanhuksen on parempi asua kotona, vaikka hän ei edes tiedä, missä koti on. Eli tosiasiassa raha ratkaisee.

Vanhukset rakensivat hyvinvointiyhteiskunnan

Yhteiskunnassa arvostetaan kuluttamista. Niinpä välillä muistetaan, että virkeät seniorit ovat asiakkaita. Vaikka ihmiset elävät keskimäärin pidempään terveinä, niin ennemmin tai myöhemmin vastaan tulee se vaihe elämässä, johon kuuluu raihnaisuutta. Sen ei Hållfastin mukaan pitäisi tarkoittaa sitä, että vanhuksesta aletaan aktiivisten seniorivuosien jälkeen puhua vain kansakunnan huoltosuhdetta rasittavana numerona.

– Olisi hyvä muistaa, että tämän päivän vanhukset ovat olleet rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa nyt elämme. Esimerkiksi nyt korona-aikana he osoittavat omalla elämällään, että monenlaisista vaikeista ajoista, kuten vaikkapa sotavuosista, on voinut selvitä, Merja Hållfast sanoo.

Vaikka nykyteknologia vanhenee jo vuodessa eikä eilispäivän osaamisella tunnu olevan huomenna käyttöä, elämän isot perusasiat eivät muutu, Hållfast muistuttaa. Niistä monella vanhuksella on paljon sanottavaa. Heiltä saa arkista elämänviisautta.

Tärkeintä elämässä ei kuitenkaan ollut työ tai raha, vaan läheisyys, rakkaus ja se, että kuuluu johonkin.

– Kun viereen pysähtyyy ja kysyy, millaista elämä on ollut, aukeaa usein varsinainen aarreaitta. Monet kuulemani tarinat kertovat siitä, että tärkeintä elämässä ei kuitenkaan ollut työ tai raha, vaan läheisyys, rakkaus ja se, että kuuluu johonkin, Hållfast sanoo.

– Vanhuksilta voi oppia suhteellisuudentajua ja pitkäjänteisyyttä, jota nykyelämästä usein puuttuu. Myös yhteisvastuullisuus korostuu. Asioita ei ole tehty yksin, vaan yhdessä.

Parasta on ollut tavallinen arki

Nykyään moni käyttää paljon aikaa rakentaakseen sosiaalisessa mediassa hyvää kuvaa itsestään ja saadakseeen näkyvyyttä. Kun vanha ihminen katsoo elämäänsä taaksepäin, ei tuollainen ole lainkaan tärkeää.

– Parasta on ollut tavallinen, rauhallinen arki, Merja Hållfast kiteyttää.

– Hektisyys ja säntäily eivät tuo viisautta. Siihen tarvitaan aikaa pysähtyä ja katsoa myös taaksepäin, Hållfast lisää.

Hän toivoo, että koronarajoitusten helpottaessa aletaan pitää enemmän yhteyttä yli sukupolvirajojen. Keski-ikäisille hän vinkkaa, että kannattaa jutella vanhempien ja isovanhempien kanssa heidän elämästään ja juuristaan niin kauan kuin siihen on mahdollisuus.

Päättäjien puolestaan kannattaa tutustua nykyisten vanhusten elinolosuhteisiin pitäen mielessä, että heistä itsekin tulee vanhoja.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi