Tapani asuu neljättä vuotta Y-säätiön vuokralaisena Itä-Helsingissä. Hän nauttii siitä, että omassa asunnossa saa sammuttaa ja sytyttää valot juuri silloin, kun itse haluaa.
Helsinkiläinen Tapani, 68, sinnitteli asunnottomana yli kaksikymmentä vuotta – ”Vankila on kaikkein turvallisin paikka ja katu turvattomin”
Tapani lähti lapsuuskodistaan 15-vuotiaana, koska riiteli jatkuvasti isäpuolensa kanssa. Hän työskenteli ensin rakennustyömailla, joilla miehet olivat humalassa rakennusmestaria myöten. Myöhemmin hän ”tasapainotti talouttaan” kovemmilla keinoilla.
Vahtimestari herätti Tapanin jouluaattoaamuna Pelastusarmeijan asuntolassa. Parikymppinen mies punkesi ylös metallisängystä. Elettiin 1970-lukua, jolloin Alppikadulla Kalliossa sijaitsevassa isossa huoneessa oli vieretysten kymmeniä sänkyjä.
Tapanin petikumppanina oli hänen kassiin pakattu omaisuutensa, jota piti suojella varastamiselta nukkuessakin. Nyssäkkä sisälsi ruokaa ja vaatteita. Kodinavaimia ei ollut.
Asuntolassa haisivat vanha viina ja likaiset miehet. Moni oli krapulassa, todennäköisesti myös Tapani. Muistot tuolta ajalta ovat epäselviä. Se on kuitenkin painunut lähtemättömästi mieleen, että asuntolasta piti lähteä joka aamu kello 8, ja takaisin pääsi vasta kello 16.
Tapani muistaa, että häntä paleli, ja tuntui ankealta kuluttaa päivä kulkemalla yhtä katua ylös ja toista alas. Muut juhlivat joulua valaistujen ikkunoiden takana.
Suurin osa paikoista oli kiinni, mutta lopulta Tapani pääsi Vanhalle ylioppilastalolle, jossa pidettiin kaikille avointa kristillistä joulujuhlaa. Siellä sai lämmitellä ja syödä. Luettiin jouluevankeliumi: ”heille ei ollut sijaa majatalossa”.
Tapani on paljasjalkainen helsinkiläinen.
Ex-asunnoton arvostaa kristallia ja sukuvalokuvia
Pesuaineen tuoksu työntyy ovella vastaan. Ensimmäisen kerroksen 47-neliöinen kaksio on tahraton ja täynnä koriste-esineitä: kristalliastioita, laivan pienoismalleja sekä kuvia merimaisemista ja menneiden aikojen elokuvatähdistä.
Itähelsinkiläisen olohuoneen ikkunasta näkyvät paljaat oksat, joista killuu pieniä punaisia hedelmiä kuin joulupalloja. Tapani esittelee A3-kokoista valokuvasuurennosta keväisestä koristeomenapuusta, joka röyhyää pinkkejä kukkia.
– Katsopa, millainen puu minulla on ikkunan takana. Kuinka voi käydä näin hyvä tuuri!
Isoon kirjahyllyyn on kehystetty muutama valokuva. Niissä on thaimaalaista äitiään muistuttava tyttö ja mustatukkainen poika, jotka ovat ensimmäisessä kuvassa lapsia ja myöhemmissä parikymppisiä aikuisia. Heillä on nykyään jo omat lapset, Tapanin kaksi lastenlasta.
Tapani näkee aikuista adoptiotytärtään harvoin. Hän kertoo tyttären ottaneen etäisyyttä, koska tämän biologinen äiti, eli Tapanin ex-vaimo, on toivonut sitä. Tapanin poika syntyi 13-vuotisen avioliiton aikana.
– Minulla on hyvät välit pojan kanssa. Juuri puhuttiin, että lähdetään ehkä yhteiselle matkalle kahden vuoden päästä, kun täytän 70.
Tapani napsuttelee puhuessaan lakkaamatta oranssin kuulakärkikynän terää esille ja piiloon. Hän asuu neljättä vuotta Y-säätiön vuokralaisena. Se on voittoa tavoittelematon vuokranantaja, joka tarjoaa asuntoja asunnottomille ja asunnottomuusuhassa oleville ihmisille, päihdeongelmaisille, mielenterveyskuntoutujille ja vapautuville vangeille.
Osa koriste-esineistä on koottu valaistuun vitriinikaappiin.
Teini korjasi kaaleja pellolta alkoholistiparantolassa
Lähiönuoret hengailivat Kontulan ostarilla vuonna 1969. Tapani joi siellä ensikänninsä 14-vuotiaana.
– Olin arka. Hain juomisesta puhtia tunne-elämään.
Tapani riiteli kotona jatkuvasti isäpuolensa kanssa. 15-vuotiaana hän lähti pois tämän, äidin ja pikkusiskopuolten luota. Sen jälkeen hänellä ei ollut vakituista asuntoa pitkään aikaan.
Yöt kuluivat edullisissa matkustajakodeissa tai asuntoloissa. Meno oli hurjinta Katajanokalla, jonka asuntola majoitti kerralla 400 miestä.
– Joka kämpässä juotiin ja joka toisessa myytiin viinaa, jota kiskottiin naruilla ikkunasta. Kun sadat miehet ryyppäsivät, saattoi tapahtua mitä vain.
Päivät menivät rakennustyömailla. Alan alkoholikulttuuri oli sellainen, että rakennusmiehet saattoivat olla juovuksissa aina rakennusmestaria myöten. Tapani ryyppäsi säännöllisesti ja käytti välillä kannabista, mutta hänen pisin työsuhteensa kesti silti kahdeksan vuotta.
Kaduttaa hirveästi, että olen möhlinyt. En meinaa päästä siitä yli.
Tapani joutui ensimmäisen kerran ongelmiin poliisin kanssa jo alaikäisenä, ja hänet passitettiin alkoholistiparantolaan 17-vuotiaana. Hän kertoo, että parantolassa sai lääkettä pahoihin vieroitusoireisiin, mutta muuten hoito merkitsi pakkoraittiutta ja raskasta työtä aikamiesten joukossa. Savipellosta irrotettiin painavia kaaleja puukolla ja heiteltiin niitä auton lavalle.
Poliisi otti asunnottomia ja työttömiä miehiä kiinni irtolaislain nojalla. Tapanille kävi niin vuosien mittaan kymmenkunta kertaa. Se merkitsi kuskaamista työlaitokseen ja katkoa ryyppyputkelle. Irtolaislaki oli voimassa vuoteen 1986.
1990-luvun alun lama oli kauheaa aikaa monelle, mutta Tapanilla alkoi silloin hyvä kierre.
– Pääsin irti alkoholista 19.4.1992.
Malmin A-klinikan lääkäri kertoi tuona päivänä Tapanille nähneensä yhtä huonot maksa-arvot vain ruumiilla. Lääkäri määräsi hänelle serotoniinin takaisinoton estäjää Seronilia, jolla hoidetaan vakavaa masennusta, sekä ahdistukseen käytettyä Busparia. Ne auttoivat Tapania selviämään selvänä.
Helsingin seurakuntayhtymä myönsi raitistuneelle Tapanille tukiasunnon Pukinmäestä. Se oli hänen ensimmäinen vakituinen asuinpaikkansa lapsuuskodista lähdön jälkeen. Tapani oli 37-vuotias.
Rahat eivät riitä, vaikka Tapani syö 1,50 euron lounaita
Tapanin tulot ovat yhteensä 950 euroa kuukaudessa. Ne koostuvat Kelan kansaneläkkeestä ja työeläkkeestä. Lisäksi hän saa asumistukea, joka menee suoraan vuokranantajalle.
Tapani kuuluu niihin 13,2 prosenttiin suomalaisista, jotka ovat viimeisimpien eli vuoden 2021 tietojen mukaan virallisesti pienituloisia. Yhden hengen taloudessa se tarkoittaa korkeintaan 1 350 euron kuukausituloja, kun suomalaisten mediaanitulo on 2 186 euroa kuukaudessa.
Pienillä tuloilla selviäminen vaatii tiukkaa suunnittelua. Tapani lounastaa 1,50 eurolla Hermannin diakoniatalossa lähes joka maanantai, keskiviikko ja perjantai. Sunnuntaisin hänellä on tapana osallistua diakoniatalon pullakirkkoon. Torstaisin hän ruokailee Vapaakirkon soppakirkossa. Kaverit käyvät lisäksi tiistaisin ortodoksisen seurakunnan euron lounaalla. Tapani aikoo lisätä sen viikko-ohjelmaansa.
Ruokajonoista saisi ilmaista syötävää kotiin, mutta Tapani ei pysty seisoskelemaan talvikylmässä. Hänellä on munuaisvika, joka saa palelemaan jatkuvasti.
Usko on yksi asia, joka antaa vähän lohdutusta, ja lääkkeet ovat se toinen.
Tapanille tehdään parhaillaan julkisella puolella isoa hammasremonttia, josta jää hänelle maksettavaksi 500 euroa. Siitä selviäminen hirvittää.
Pienituloiset, matalasti koulutetut, iäkkäät ihmiset sairastavat Suomessa enemmän kuin muut, mutta heillä ei ole aina varaa hoitaa itseään.
Tapanille on määrätty seitsemää eri lääkettä.
– Lopetin juuri oma-aloitteisesti yhden mielialalääkkeen, koska se oli niin kallis. Harmiahan siitä seurasi.
– Kaduttaa hirveästi, että olen möhlinyt. En meinaa päästä siitä yli. Kadun, että koko nuoruus ja aikuisuuden alku meni alkoholinhuuruissa. Kadun, etten taannut lapsille vähän parempaa elämää.
– Usko on yksi asia, joka antaa vähän lohdutusta, ja lääkkeet ovat se toinen.
Pyrkimys tasapainottaa taloutta vei vuosiksi vankilaan
Yksi syöksykierre on vielä kertomatta. 2000-luvun alussa Tapanilla meni melko mukavasti. Hän oli pysynyt erossa päihteistä, löytänyt itselleen vaimon, tullut isäksi ja saanut seurakuntayhtymältä isomman perheasunnon.
Nelihenkinen perhe tarvitsi enemmän rahaa. Tapani kertoo tutustuneensa tässä tilanteessa rikollisjengiin ja alkaneensa ”tasapainottaa talouttaan” myymällä buprenorfiinia.
Kyseistä opioidia käytetään sekä huumeena että huumevieroituksessa. Tapani päätyi huumekaupasta vankilaan kolmesti. Ensin hän istui 7 vuotta 6 kuukautta Keravalla, sitten 3 vuotta Jokelassa.
Tapani vangittiin kolmannen kerran vuonna 2016. Vaimo oli lähtenyt, ja Tapani oli ammattikoulua käyvän poikansa yksinhuoltaja. Hän oli jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveys- ja selkäongelmien vuoksi.
Tapani vietiin tällä kertaa Hämeenlinnan vankisairaalaan.
– Olin masentunut, ja pelättiin, että teen itselleni jotain.
Köyhyys, rikokset ja sairaudet kietoutuvat Suomessa yhteen. Vangeille on kasautunut monenlaista huono-osaisuutta, pitkäaikaissairauksia ja päihdeongelmia.
Kun Tapani oli ollut vankisairaalassa 658 vuorokautta, hänet todettiin syyttömäksi. Kirkko ja kaupunki on nähnyt vapautukseen liittyviä asiakirjoja.
– Juhannusaaton aattona 2018 Helsingin hovioikeudesta tuli ilmoitus, että vapauttakaa mies vankilasta. Minulle sanottiin, että sinulla on puoli tuntia aikaa kantaa kamasi ulos, meidän velvollisuutemme päättyy tähän.
Tapani oli yhtäkkiä tyhjän päällä. Hän kirjautui halpaan hostelliin.
– Vankilassa tiedät missä olet, on lämmin peti ja ruoka tulossa. Vankila on kaikkein turvallisin paikka ja katu on turvattomin.
Korvaus syyttömänä vangitsemisesta kuittasi Tapanin ulosottovelat.
Joulu lisää kulutuspaineita ja vähentää edullisia ruokailuja
Oma rauha. Sitä Tapani arvostaa eniten nykyisessä kodissaan.
– Yhteismajoituksissa piti aina ottaa muut huomioon ja yrittää olla häiritsemättä kavereita, jos halusi vaikka sytyttää valot.
Tapanilla riittää ystäviä yksin asuessakin. Heitä kävi kahvilla, kun hän täytti äskettäin 68 vuotta.
Tapanin pikkusisarukset asuvat Helsingissä, mutta eivät kyläile. Vankilareissut viilensivät välit.
Isäpuolensa kanssa Tapani teki sovun ennen tämän kuolemaa. Äitiään hän tapaa palvelukodissa kerran, pari kuukaudessa. Poika on muuttamassa perheensä kanssa kauas pääkaupunkiseudulta.
Tapani tahtoisi antaa joululahjat ainakin lapsilleen, mutta lisääntyneet terveysmenot saattavat estää sen. Kotiin olisi mukava ripustaa kaapista löytyviä jouluvaloja, mutta Tapani ei raaski. Sähkö maksaa.
Riisipuuro saa tuoda kotiin joulutunnelmaa. Monta peräkkäistä pyhäpäivää merkitsevät hänelle ”helkkarin pitkää viikonloppua”, joka vähentää ikävästi edullisia yhteisöruokailuja.
Aattona Tapani suuntaa Hermannin diakoniatalon pullakirkkoon.
– Se on sovittu. Siellä on aina monta kaveria.
Tapani esittelee kahta isoa lasienkeliään. Hän vie ne jouluna koristeeksi diakoniatalon pianon päälle.
Tapani esiintyy jutussa peitenimellä turvallisuutensa vuoksi. Lähteenä on käytetty myös selvitystä Köyhyysvahti – Suomen köyhyysraportti 2023.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Hallituksen harjoittama varallisuusrasismi on syntiä
PuheenvuorotHeikki Nenonesta on moraalitonta ajatella, että köyhä reipastuu rankaisemalla ja rikas kannustamalla.
