Hilkka: Kaupungin pyhien paikkojen avohakkuut on lopetettava
En ole ainoa pyhän perään vonkaava kaupunkilainen.
Kun suomalainen lähtee maailmalle, hän poikkeaa paikalliseen kirkkoon tai temppeliin ja hiljentyy. Kun häneltä kysyy, mikä kotimaisen kirkon tarjonnassa on tärkeää, kirkossa itsekseen istuminen on aina mitalisijoilla. Kun tämä suomalaisen oma kirkko pähkäilee tehtävänsä ja tavoittavuutensa kanssa, se joko sulkee kirkot tai myy ne pois.
”Löydän kirkosta voimaa. Se on kyseenalaistamaton kotini maailmassa. Siellä on rauha, yksin tai yhdessä”, sanoo tavallisen maallistunut etsijä.
Kesäterveiset kotimaasta kuitenkin kertovat, miten lukemattomissa paikoissa on keskellä päivää ja keskellä viikkoa rynkytetty kirkon ovea turhaan. Tiekirkotkin sulkeutuvat talveksi. Mahtikirkkoja pääsee enää ihailemaan vain maksavana asiakkaana. Todellisten lähikohtaamisten, kuten yhteisen aterioinnin ja sielunhoidon tiloilla varustetut kirkkokiinteistöt amputoidaan liian hintavina. Grillaus kirkon pihalla ärsyttää niin makkaran hajulle kuin puhtaalle kirkko-opille herkkänenäisiä.
Kirkko on kaupunkilaisen metsä.
Numeronisseillä ja strategiasepoilla on tietenkin tuhat ja yksi syytä siihen, miksi me pyhän perään vonkaavat olemme väärässä. Kaikkeen ei ole rahaa. Kiinteistöt homehtuvat käsiin. Meillä ei ole vapaaehtoisia vahtimaan kirkkoa varkailta ympäri vuorokauden. Kirkon ei kannata olla kirkko, kun digi tavoittaa kustannustehokkaammin.
Paikalleen asettumisen pyhä ei priorisoinnissa pärjää.
Mutta onko pyhä aina tarjottava mitattavasti ja tehokkaasti? Ymmärtääkö sanan kirkkomme vain puhuttua julistusta? Missä ovat muut aistit, seiniin tarttunut pyhän tuoksu, jo ovelta vastaanottava rauha, kirkkojen kantama kulttuuriperintö? Tulkaapa huviksenne katsomaan, miten raisut rippikoululaiset asettuvat aloilleen ihan toisella tavalla, kun alttari on hämyisässä riihikirkossa eikä kätevästi avattavassa kaapissa hienhajuisen jumppasalin seinässä.
Metsä on suomalaisen kirkko. Kirkko on kaupunkilaisen metsä. Sen avohakkuiden on syytä päättyä tähän.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Hilkka Olkinuora on Kirkko ja kaupungin uusi kolumnisti. Haastattelussa hän kertoo muun muassa karmeita ja kauniita kokemuksiaan kirkosta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kun sytytät kynttilän itsenäisyydelle, sytytät sen myös isänmaan ja kirkon yhteiselle historialle
PuheenvuorotHuomenna kynttilät syttyvät ikkunoilla isänmaalle. Samalla ne tulevat muistuttaneeksi, miten kirkko ja esivalta, paatos ja politiikka ovat aina kietoutuneet yhteen, Hilkka Olkinuora kirjoittaa.
