null Anteeksi antamisen voima yllättää – Toimi näin, jos menneisyyden asiat vaivaavat sinua

Kirkko ja kaupungin kyselyyn vastanneet lukijat kertovat elämänvaiheista, joiden aikana viha on muuttunut anteeksi­annoksi ja joskus suruksi.

Kirkko ja kaupungin kyselyyn vastanneet lukijat kertovat elämänvaiheista, joiden aikana viha on muuttunut anteeksi­annoksi ja joskus suruksi.

Anteeksi antamisen voima yllättää – Toimi näin, jos menneisyyden asiat vaivaavat sinua

Kun ihmistä kohdellaan kaltoin, teon antaminen anteeksi voi tuntua mahdottomalta. Kirkko ja kaupunki kysyi lukijoilta, miten sovinnon tekeminen onnistui ja mitä sen jälkeen tapahtui.

“Olen tajunnut, että ­anteeksianto on ainoa mahdollisuuteni jatkaa elämää”, kirjoittaa 73-vuotias nainen, joka sai tietää puolisonsa vuosia jatkuneesta ­sivusuhteesta vasta tämän kuoleman jälkeen. Suhde paljastui miehen kännykkään jääneistä teksti­viesteistä.

Kirkko ja kaupunki pyysi lukijoitaan kertomaan, miten anteeksi antaminen on vaikuttanut heidän elämäänsä ja mistä sovinnon tekemisessä oli kyse. Pappi ja toimittaja Hilkka Olki­nuora sekä Ystävyyden Majatalo -toipumisyhteisön johtaja ja sovintokonsultti Daniel Nylund tutustuivat lukijoiden vastauksiin ja pohtivat, mistä anteeksipyynnössä ja anteeksi antamisessa on kyse.

Lukijat kuvaavat anteeksi antamisen seurauksia vahvoilla sisäistä vapautumista, helpotusta ja henkisen kuorman kevenemistä kuvaavilla ilmaisuilla. Menneisyyden asiat eivät enää vaivaa.

– Anna anteeksi, jos voit. Sinulle itsellesi tekee hyvää antaa anteeksi. Katkeruus on sitä, että otat itse myrkkyä, Olkinuora sanoo.

Ote Kirkko ja kaupungin anteeksiantokyselyn vastauksesta.

Ote Kirkko ja kaupungin anteeksiantokyselyn vastauksesta.

Neljä vastaajaa on lähtenyt anteeksiantamisen polulle käsitellessään oman isän tai äidin vakavaa alkoholiongelmaa. ”Isäni oli itsekeskeinen alkoholisti, joka pahoinpiteli äitiä ja kutsui minua sekä sisartani syöpäläisiksi. Olimme isälle vain jaloissa pyörivät riippakivet ja henkisesti pelkkää ilmaa”, kirjoittaa 61-vuotias nainen.

Vastauksissa nousi esiin myös muita omien vanhempien puutteita ja virheitä, kuten poikalasta tyttären kustannuksella suosinut kasvatus sekä toisen vanhemman kaltoin kohteleminen erotilanteessa.

Vastaajat kertovat antaneensa anteeksi myös riitaisassa tai julmassa parisuhteessa koettuja loukkauksia, oman puolison pettämisen, parisuhteessa koetun raiskauksen, vuosia jatkuneen koulukiusaamisen, appivanhempien syntipukiksi joutumisen, sukulaisen kuoleman salaamisen, rahavelan sekä työtoverin epäreilun kantelun esimiehelle.

Anteeksi pyytäminen onnistuu vasta sitten, kun todella haluan sitä. 
– Hilkka Olkinuora 

Lukijat kertoivat myös asioista, joita ovat itse katuneet ja pyytäneet anteeksi. Tällaisia ovat vihaisena huutaminen omalle isälle, kaverin aiheeton syyttäminen kellovarkaudesta, kiukunpuuskat sekä huono käytös päihtyneenä. Yksi vastaaja pyysi anteeksi ja nieli kiukkunsa työpaikkasovun säilymiseksi, vaikkei ollut mielestään käyttäytynyt väärin.

Joissakin tilanteissa elämän jatkaminen on vaatinut anteeksi antamista itselle. Yksi vastaaja antoi itselleen anteeksi sen, että katkaisi välit alkoholisoituneeseen äitiinsä. Lapsensa menettänyt äiti antoi itselleen anteeksi sen, ettei pystynyt hoitamaan sairasta poikaansa niin hyvin kuin olisi halunnut.

Ote Kirkko ja kaupungin anteeksiantokyselyn vastauksesta.

Ote Kirkko ja kaupungin anteeksiantokyselyn vastauksesta.

Selvitä omat motiivisi ennen kuin pyydät tai annat anteeksi

Hilkka Olkinuora on vakuuttunut anteeksi­annon voimasta keskustellessaan kuolemaa lähestyvien ihmisten kanssa sekä toimiessaan evankelis-luterilaisen kirkon rippiäitinä. Hän vertaa anteeksiantoa aseeseen tai painavaan työ­kaluun, jota on syytä käyttää taiten.

– Kokemukseni mukaan anteeksi antamiseen tai anteeksipyyntöön ei kannata tölmähtää kiireellä. Anteeksiannon pitää tulla kierrätetyksi ihmisen oman minuuden kautta. Mitä isompi ja raskaampi asia on kyseessä, sitä tärkeämpää on keskustella asiasta luotettavan ihmisen kanssa, jotta myös oma osuus siinä tulee käsitellyksi.

Sovinnon tekeminen on ollut tärkeää myös Daniel Nylundin ohjaamissa ryhmätyöprosesseissa, joissa erilaisista kriiseistä toipuvat ihmiset ovat käsitelleet kokemuksiaan. Nylundin mukaan ihminen on juuri niin ehjä kuin hänen suhteensa ovat. Siksi anteeksi antamisen tielle on viisasta lähteä, vaikka ”potut pottuina” on maailman herkullisin lohturuoka.

– Katkeruus jää harvoin kahdenkeskiseksi asiak­si. Hoitamaton kauna kanavoituu muihin suhteisiimme, ja siitä joutuvat kärsimään myös täysin syyttömät osapuolet. Monet parisuhde­ongelmat syntyvät siitä, että suhteeseen kannetaan vanhoja, selvittämättä jääneitä asioita, ­Nylund perustelee.

Anteeksi antavan ja pyytävän on myös Nylundin mielestä syytä olla tarkkana. Hutiloitu anteeksipyyntö tai -anto voi aiheuttaa enemmän ongelmia kuin sillä yritettiin ratkaista. Nylund vertaa huolimatonta anteeksiantoa kehnosti tehtyyn leikkaukseen, jonka lopputulos voi olla huonompi kuin se, ettei leikkausta tehdä ollenkaan.

Anteeksi antamisen yritys voi johtaa sisäiseen umpikujaan, jos ihminen ei salli itselleen oikeutettua suuttumusta.

Anteeksi antamisen yritys voi johtaa sisäiseen umpikujaan, jos ihminen ei salli itselleen oikeutettua suuttumusta.

Anteeksianto on sekä pyytäjälle että antajalle prosessi, jonka kuluessa omat motiivit on syytä selvittää huolella. Hilkka Olkinuora huomauttaa, että oikea anteeksi antaminen tarkoittaa ihmisen vapauttamista, mutta moni käyttää sitä toisen kahlitsemiseen.

– Anteeksi antaminen voi olla voimakas mani­pulatiivinen teko, jossa ihminen ilmaisee, että minä annan sinulle oikeuden olla sellainen kuin minä haluan. Joskus koen jumalanpalveluksissa pahoinvointia, kun kuulen esirukouksen, jossa joku sanoo antavansa anteeksi tunnistettavan ­ihmisen teot ja rukoilevansa tämän puolesta.

Sovinto toisen kanssa on aina myös sovintoa oman elämäntarinan kanssa. 
– Daniel Nylund

Myös anteeksipyyntöön on syytä valmistautua huolella. Olkinuora kuvaa anteeksipyynnön vakavuutta klassisen teologian termillä contritio. Tämä latinan kielen sana kuvaa anteeksipyyntöä edeltävää katumusta ja syyllisyydentuntoa ja tarkoittaa kiven jauhautumista soraksi.

– Anteeksi pyytäminen onnistuu vasta ­silloin, kun todella haluan sitä. Jos minulla ei ole rohkeut­ta sanoa rehellisesti ”anteeksi, että tein väärin”, päädyn pahoittelemaan vain sitä, että sinulle tuli paha mieli, etkä kestänyt sitä, miten ilmaisin ­itseäni.

Daniel Nylundin mukaan anteeksi antaminen tarkoittaa pelkistetyimmillään sitä, että ihminen pidättäytyy kokemansa pahan kostamisesta. Syvemmälle menevä emotionaalinen anteeksi antaminen alkaa sisäisestä tahtotilasta, jonka Nylund tunnistaa 54-vuotiaan naisen vastauksesta: ”­Hyväksyin kuitenkin oman vihani. Ja toivoin sydämestäni, että voisin joku kaunis päivä antaa heille anteeksi.”

– Toisin sanoen tahdon tahtoa antaa anteeksi ja alan toimia sen mukaisesti, kunnes sisin tulee mukaan, Nylund sanoo.

Ote Kirkko ja kaupungin anteeksiantokyselyn vastauksesta.

Ote Kirkko ja kaupungin anteeksiantokyselyn vastauksesta.

Anteeksianto ei aina korjaa sitä, mikä on mennyt rikki

Anteeksi antamisen yritys voi johtaa sisäiseen umpikujaan, jos ihminen ei anna itselleen lupaa kokea oikeutettua suuttumusta. Siksi Daniel Nylund suosittelee asian lähestymistä ajatuskokeella, joka auttaa tapahtuneen vääryyden ja omien tunteiden selkiinnyttämisessä.

Anna ensin tilaa sille, miltä anteeksiantamattomuus näyttää ja tuntuu, Nylund ehdottaa. Mieti rauhassa, mikä olisi sopiva tapa kostaa kokemasi vääryys. Tämän harjoituksen kautta avautuu se, mistä anteeksi antamisessa on kyse.

Anteeksi antaminen on Nylundin mukaan usein prosessi, joka johtaa itsetuntemuksen syvenemiseen. Anteeksiantamattomuuteen liittyy nimittäin usein harha, jonka mukaan toinen on minua pahempi ja perustavalla tavalla erilainen kuin minä.

– Huomaamme yleensä tämän siinä vaiheessa, kun kasvamme aikuisiksi ja tulemme itse vanhemmiksi. Silloin katkeruus omia vanhempia kohtaan alkaa muuttua myötätunnoksi, ja anteeksi antaminen toteutuu kasvavan ymmärryksen kautta. Sovinto toisen kanssa on aina jollain lailla myös sovintoa oman elämäntarinan kanssa, Nylund sanoo.

Rippipapit kohtaavat työssään ihmisiä, jotka pyytävät syntejään anteeksi, vaikka eivät olisi tehneet väärin. Anteeksipyynnön aiheena voi olla myös jokin ihmisen olemuksessa. Tämä teema ei noussut suoraan esiin lukijoiden vastauksissa, mutta 44-vuotias nainen kirjoittaa samankaltaisesta kokemuksesta: ”Joskus tietää olleensa ­uhri, mutta kantaa silti syyllisyyttä tai häpeää. Se ei lähde pois käskemällä eikä järkeilyllä.”

– Kun ihminen pyytää anteeksi olemassaoloaan, hän on jäänyt häpeän vangiksi. Vaikka muuttuisit kokonaan, et välttämättä kelpaa yhteisölle, joka on tuominnut sinut häpeään. Todellisuudessa anteeksiantoa ei kaipaa häpeän uhri vaan ne, jotka tuomitsevat ihmisen ulkopuolelle, Olkinuora sanoo.

Ote Kirkko ja kaupungin anteeksiantokyselyn vastauksesta.

Ote Kirkko ja kaupungin anteeksiantokyselyn vastauksesta.

”Sain lääkkeitä ja terapiaa, mutta lopulta tulin pisteeseen, jossa tuntui, etten pääse asiasta yli, ellen anna anteeksi. Mielessäni hiljaa annoin teon anteeksi”, kirjoittaa entisen puolisonsa raiskaamaksi pari vuosikymmentä sitten joutunut nainen.

Lukijat kertovat vastauksissaan elämänvaiheista, joiden aikana viha on muuttunut anteeksi­annoksi ja joskus suruksi. Prosessin alussa anteeksi antaminen on mahdotonta, mutta vuosia myöhemmin ihminen huomaa antaneensa anteeksi tai olevansa valmis siihen.

Myös omassa elämässäni on asioita, joita en ole vielä antanut anteeksi. 
– Hilkka Olkinuora

Joskus anteeksi antamisella ja pyytämisellä on ollut odottamattomia seurauksia. Kun oma katkeruus on käsitelty, syntyykin uudenlainen, lämmin suhde omaan äitiin tai äiti näyttäytyy uudessa valossa ja osoittautuu voimakkaaksi ja viisaaksi naiseksi.

Kasvatuksessa virheitä tehnyt isä ymmärtää tehneensä väärin ja välit korjaantuvat. Edesmenneeseen alkoholisti-isään syntyy anteeksiannon jälkeen myönteinen sisäinen suhde, ja tytär kokee saavansa tältä voimaa ja siunauksia.

Anteeksipyyntö on johtanut ystävyyden lämpenemiseen entistä aidommalta pohjalta. Raskaasti pettäneestä nuoruuden rakastetusta on tullut henkinen tuki ja turva, jonka kanssa voi puhua kaikesta. Facebookin kautta löytynyt lapsuuden koulukiusaaja on helpottunut, kun saa mahdollisuuden pyytää anteeksi.

Joissakin tapauksissa anteeksianto on johtanut jonkinlaiseen linnarauhaan kuten elämää helpottavaan työpaikkasopuun. Eronnut pariskunta kohtasi toisensa treffisivustolla ja puhui asiat selviksi, mutta sovinnon jälkeen kumpikin jatkoi omaa elämäänsä.

Anteeksianto ei aina korjaa sitä, mikä on mennyt rikki. Puolison pettämisen kokenut mies antoi anteeksi pitääkseen lapsiperheen koossa, mutta luottamus kumppaniin ei ole palautunut. Toinen vastaaja erosi pettäneestä puolisosta sovinnosta huolimatta ja kokee ratkaisun oikeaksi. Seksuaalisen väkivallan uhri ei ole kertonut anteeksiannostaan tekijälle.

– Myös omassa elämässäni on asioita, joita en ole vielä antanut anteeksi, Hilkka Olkinuora ­sanoo.

Ote Kirkko ja kaupungin anteeksiantokyselyn vastauksesta.

Ote Kirkko ja kaupungin anteeksiantokyselyn vastauksesta.

Inhimillisen anteeksiannon rajalla on hyvä pysähtyä

Kun Hilkka Olkinuora oli lukiolainen, hänen äitinsä vei salaa tyttärensä koiran teurastamoon lopetettavaksi. Koiran päähän ammuttiin ja sen ruumis päätyi biojätteeksi. Kyse ei Olkinuoran mukaan ollut vain koiran brutaalista kuolintavasta tai siitä, ettei hän saanut haudata lemmikkiään.

– Koira oli minulle terapeutti ja hengenpelastaja. Kyseessä oli suuri minuuteni loukkaus, osa sitä, miten minua tuolloin kohdeltiin. Symboli­tapahtumia on hyvin vaikea antaa anteeksi, Olkinuora sanoo.

Joskus teko on tehty ihmiselle niin varhaisessa iässä, että anteeksi antamisen haaste olisi kohtuuton. 
– Daniel Nylund

Rippipappina Olkinuora on kuullut synnintunnustuksia iljettävistä teoista, jotka ylittävät hänen inhimillisen kykynsä antaa anteeksi. Kerran Olki­nuora sai kaksi peräkkäistä rippipuhelua, jotka osoittivat hänelle Jumalan armon radikaalin järjettömyyden.

– Ensin soitti insestin tekijä ja sen jälkeen insestin uhri. Jos puhelut olisivat tulleet toisessa järjestyksessä, en ehkä olisi pystynyt olemaan oikeasti pappi insestin tekijälle. Sellaisessa tilanteessa ajattelen, että nyt minun on aika astua sivuun ja antaa sen armon toimia, johon en itsekään pysty järjellä uskomaan. Siihen, mihin ihminen ei pysty, Jumala pystyy.

Joskus on viisasta pysähtyä ja hyväksyä se, mihin saakka on päässyt anteeksi antamisessa.

Joskus on viisasta pysähtyä ja hyväksyä se, mihin saakka on päässyt anteeksi antamisessa.

Ystävyyden Majatalon kursseja ja toipumisryhmiä ohjatessaan myös Daniel Nylund on kohdannut hetkiä, joissa anteeksiantamisen inhimillinen raja tulee vastaan. Kerran sovintoa oman isänsä kanssa etsivä aikuinen tytär kirjoitti isälleen kirjeen. Hän oli valmis ylittämään paljon pettymyksiä, kipuja ja vääryyksiä, mutta sitten tuli kohta, jossa naisen oli sanottava: ”Mutta sitä minä isä en tule koskaan antamaan sinulle anteeksi…”

Nylund ei aistinut sanoissa läpäisemätöntä armottomuuden seinää, vaan ankaran sovinnon hiljaisen jylinän. Sellaisessa tilanteessa on hänen mielestään viisasta pysähtyä ja hyväksyä se, mihin saakka on päässyt satuttaneen ihmissuhteen käsittelyssä.

– Joskus teko on tehty ihmiselle niin varhaisessa iässä, niin pienenä lapsena, että anteeksi antamisen haaste olisi kohtuuton, koska omasta haavoittuvuudesta irrottautuminen ei ole uhrille mahdollista. Ehkä sellainen ihminen pystyy aikuisena antamaan anteeksi sisällään olevan lapsen puolesta, Nylund sanoo.

Olkinuora kiinnittää huomiota anteeksi antamisen ja pyytämisen oikeaan ajoitukseen. Kiirehtiminen ei toimi, mutta lukijoiden vastauksissa on esimerkkejä myös myöhästyneistä sovinnon yrityksistä. Nylund uskoo, että jokainen myöhästynytkin anteeksipyyntö on arvokas. Hän on itse etsinyt aikuisena henkilön, jota kiusasi kansakoulun ensimmäisellä luokalla, ja pyytänyt ­tältä anteeksi.

– Henkilö, jota olen kohdellut kaltoin, on saattanut jäädä kokemukseen kiinni ja alkanut kohdella itseään kaltoin. Kun menen pyytämään anteeksi, ilmaisen hänelle, että minä olen tehnyt väärin eikä hän ansaitse sitä tapaa, jolla kohtelee itseään.

Olkinuora vertaa inhimillistä anteeksi antamisen prosessia portaiden nousemiseen, jota kuvataan monissa Jumalan armahtavaisuudesta kertovissa virsissä. Tällaista matkaa kuvaa omakohtaisesti nainen, jota edesmenneen puolison sivusuhteen paljastuminen on järkyttänyt.

”Olen anteeksiannon tiellä, mutten vielä aivan perillä. Perillä olen vasta, kun en enää tunne kipua haavoittuneessa sydämessäni. Rukoilen pääseväni perille.”

Osaatko pyytää anteeksi vierailla kielillä? Tunnetko anteeksi-sanan taustatarinat? Testaa tietovisalla, kuinka hyvin tunnet anteeksipyytelyn.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi