Hilkka: On aika seurata pyhää Franciscusta, joka oli tymäkkä eläinaktivisti
Maapallo pitää saada taas kihisemään elämää.
”Pyhä Franciscus vaeltaa jälleen,
ja se voi merkitä maailmalle jatkoaikaa
”Hänet on rouhittu ylös ja räjäytetty,
mutta hän ei ole kuollut, vain haavoittunut,
ja hän suree ihmissurua
ja itkee ihmiskyyneleitä.”
Elämme tietämättämme koko ajan tärkeitä aikoja. Kaikilla sisäelimillä, vähemmistöillä, sairauksilla ja jaloilla aikeilla on omat päivänsä, viikkonsa ja kuukautensa. Vähemmälle huomiolle näyttää kuitenkin jääneen yksi suurimmista muistettavista, se, josta Vladimir Vysotski kirjoitti tuon yllä olevan Laulun Maasta.
Vaan eipä hätää! Mukaan ehtii! Syyskuun ensimmäisenä päivänä alkoi kansainvälinen, ekumeeninen Luomakunnan aika, joka kehottaa ja kokoaa toimimaan ja rukoilemaan yhteisen kotimme, tämän planeetan puolesta. Se päättyy sopivasti pyhän Franciscuksen päivään 4.lokakuuta.
Sikäli sopivasti, että hän ei ollut ollenkaan se terveyssandaaleissa haahuileva, lempeästi huhuileva pulunruokkija, jollaiseksi hänet on kiiltokuvitettu, vaan tymäkkä kirkkopöhön kriitikko, lintuja ja lampaita vapauttava eläinaktivisti, kulutusyhteiskunnan sinnikäs vastustaja, yhteyden evankelista. Tämän vuoden teema onkin sopivasti yltiöyhteiskunnalliselta profeetta Amokselta lainattu: ”Virratkoon oikeus ja rauha”.
Onneksemme Franciscus oli myös valoisa ja toiveikas: ”Iloisesta ihmisestä ei paholainen saa otetta.” Niinpä tämä luomakunnan ajan taustaryhmäkin kehottaa meitä viettämään sen yhdessä ”juhlimalla, muuttumalla ja omistautumalla”. Ekopyhän kaiman paavi Franciscuksen leikkisä sananvalinta ei siis hämmästytä: Hän toivoo että saamme ”yhteisen kotimme kihisemään jälleen elämää”.
Näe itsesi Jumalan työtoverina, jonka tehtävänä on edistää omalla jokapäiväisellä työlläsi kaikkea luotua elämää.
Meidän kirkkomme on viettänyt jo pitkään omatoimista luomakunnan sunnuntaita, kuka seurakunta milloinkin. Tämä luomakunnan aika on kuitenkin oma, maailmanlaajuinen kokonaisuutensa.
Nimenomaan Franciscus, katolisen kirkon virallinenkin luonnonsuojelun pyhä, on antanut hankkeelle vetoapua. Kesällä oli F-vaelluksia, näyttävimpänä suomenruotsalaisen kirkollisuuden kokoontumisajo Kökarin perinteisille Franciscus-juhlille
Kolme viikkoa sitten Helsingin tuomasmessulaiset viettivät tutustuttavaa F-iltaa. Ihan kohta eli lokakuun ensimmäisenä koko viikonloppuna on Raumalla F-seminaari aidon luostarin sijoilla aidoin sääntökunnan veljin, ja siitä viikon päästä F-vaelletaan taas Kökariin. Pieni ja ponteva Franciscus-Sällskapet ylläpitää myös läpivuotista luontotietoisuutta, kuten sinnikkäät ekoteologimmekin. Matkaevästä ei puutu.
Jo puoli vuosisataa sitten John Vikström ohjeisti tuoreena piispana: ”Näe itsesi Jumalan työtoverina, jonka tehtävänä on edistää omalla jokapäiväisellä työlläsi kaikkea luotua elämää sen kaikissa muodoissa.” Sandaalit siis jalkaan ja menoksi.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Milloin eläin saa kärsiä ja kuolla ihmisen käytössä, piispa Kaisamari Hintikka? – ”Eläinten kaltoinkohtelu on syntiä”
HengellisyysKaisamari Hintikasta esimerkiksi turkistarhaus, häkkikanalat ja tehosikalat välineellistävät eläimet. ”Kaikella luodulla on itseisarvo.”
