”Näin kaupan lihatiskillä kuvan possusta, jossa oli lihaleikkauskaavio. Halusin maalata taulun, jossa merkit pestään pois, ja käyttötavarasta tulee elävä olento ja luotu”, Limppu Witick sanoo. Kuva on yksityiskohta Witickin maalauksesta.
Katsojat ovat itkeneet Limppu Witickin eläinoikeustaiteen edessä – kuolemaantuomittuja maalaava teologi haluaa kolme muutosta kirkkoon
”Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”, Limppu Witick siteeraa Raamattua.
Jeesus johdattaa ketut turkistarhalta vihreille niityille. Toisessa akryylimaalauksessa jyrsijän silmästä heijastuu valkopukuinen hahmo, joka ojentaa siemeniä. Kolmannessa albaan verhottu käsi puhdistaa lihanleikkauskaaviota possusta, jonka korvamerkissä lukee Joh. 13: 13–19. Kyseisessä raamatunkohdassa Jeesus pesee opetuslasten jalkoja ja opettaa, että muiden palveleminen on johtajan tehtävä.
– Vaikka ihminen olisi eläimiä ylempänä, hän voi kohdella kanssaluotujaan myötätuntoisesti. Valtaa ei pidä käyttää väärin, sanoo maalaukset tehnyt Laura ”Limppu” Witick.
Witick on tamperelainen taiteilija, teologi ja eläinoikeusaktivisti. Hän on pitänyt useita näyttelyitä ja kohdannut ihmisiä, joita teokset itkettävät.
– Minulle on sanottu, että on niin helpottavaa nähdä maalauksia tällaisesta aiheesta.
”Lähes kaikki ihmiset tunnustavat eläintuotannon ongelmat, mutta en ole kuullut, että eläinten kärsimyksiin otettaisiin kantaa ääneen rukoillen”, Limppu Witick sanoo. Perheeseen kuuluu lopetusuhan alta pelastettu Devon Rex -kissa Ruffe. Kuva: Matias Koivurova.
Witickin maalaukset kuvittavat rukouskirjaa Suojele luotujasi – Huokauksia eläinten puolesta (Kirjapaja 2023). Hän on kirjoittanut myös osan teoksen teksteistä, kuten alla olevan rukouksen:
Hiljaisuudessa huudetaan
Jumala, sinua huudetaan!
Sinua huudetaan avuksi!
Niin hiljaisia ovat nuo huudot.
Ne ovat kuolemaantuomittujen rukouksia.
Lannistettujen rukoukset nousevat ilmaan ja humisevat kaikkialla, Jumala.
Ne täyttävät ilman kuin sumu.
Mylvintää ja muitakin ääniä, mutta ennen kaikkea armonvaatimuksia.
Ne virtaavat teurasautojen aukoista ja teurastamoiden raoista.
Niitä me emme voi teljetä.
Ilma on niistä sakea.
Jumala, sinua huudetaan!
Witick kutsuu eläinoikeusteoksiaan lohtumaalauksiksi. Hän maalasi sarjan ensimmäisen teoksen vuonna 2015 Itä-Suomen yliopiston teologian opiskelijoiden joulujuhlan jälkeen.
Juhlissa puhuttiin Kristuksen syntymästä ja hyvyydestä, syötiin kinkkua ja laulettiin Juice Leskisen Sika-kappaletta: ”Sika, se kuulan kalloon saa / Sika, sen setä teurastaa / Sika, ja setä verta juo / Sika, se joulumielen tuo.”
– Ristiriita oli iso.
Kristinusko sopii eläinoikeuksien ajamiseen
”Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Raamatunkohta muistuttaa Limppu Witickiä ihmisten armoilla elävistä eläimistä.
– Kristinusko sopii eläinoikeuksien ajamiseen, koska siinä mennään myötätunto ja rakkaus edellä. Jeesus pyrki parantamaan maailmaa, ja niin kristittyjenkin pitäisi tehdä.
”Eräs rouva kysyi näyttelyssä, että kuinka ketut pärjäävät luonnossa, jos Jeesus johdattaa ne sinne. Vastasin, että varmaan Jeesus vie ne iäisille niityille eikä lähimetsiin. Tarkoitukseni ei ole rohkaista turkistarhaiskuihin”, Limppu Witick sanoo.
Jos Witick saisi päättää, kirkko muuttaisi tapojaan kolmessa asiassa. Ensinnäkin kirkon tilaisuuksissa tarjottaisiin vain kasvisruokaa. Hän on vegaani, puoliso ja lapsi ovat joustavampia kasvissyöjiä.
– Kasvisruoan tarjoaminen olisi kirkolta vahva viesti, jolla olisi ilmastovaikutuksiakin.
Toiseksi eläimet sisällytettäisiin vahvemmin kristilliseen kieleen, joka on nyt kovin ihmiskeskeistä.
Kolmanneksi kirkko tunnustaisi, että ihmisen suhde eläimeen voi olla syvä ja merkityksellinen. Witick on työskennellyt useasti kesäteologina, ja silloin moni ikäihminen on kertonut hänelle surevansa kuollutta lemmikkiään kuin ketä tahansa perheenjäsentä. He ovat kokeneet, ettei tästä surusta sovi puhua kirkossa.
– Kirkon pitäisi reagoida lemmikin suremiseen muuten kuin vähättelemällä.
Outolintu aktivistien ja kristittyjen joukossa
Intohimo eläinoikeuksiin ja kristinuskoon on harvinainen yhdistelmä. Limppu Witick on ollut kymmenen vuotta aktiivinen Animaliassa, jossa toimii paljon ”uskontoepäileväistä sakkia”. Myös lukion kuvataidelinjalla kiinnostus uskontoon erotti hänet luokkakavereista.
– Puolisoni, kukaan kaveripiiristäni tai lapsuuden perheeni ei ole uskonnollinen. Olen tottunut olemaan ainoa. Tutustuin kristinuskoon seurakunnan kerhossa.
Witick tunsi olevansa erilainen myös yliopistossa. Hän tapasi joitakin ilmastonmuutoksesta kiinnostuneita teologian opiskelijoita, mutta ei ketään, joka olisi puhunut eläinoikeuksien puolesta.
– Kiinnostukselleni eläinteologiaan vähän naureskeltiin, että aiotko kastaa tai vihkiä eläimiä. Kun opiskelijakaverit kuulivat, miten eläinten puolesta voisi rukoilla, he alkoivat suhtautua paremmin.
Witick teki gradunsa siitä, millaisia teologisia perusteita Oxfordin eläineettisen keskuksen professori Andrew Linzey näkee eläinten oikeuksien edistämiselle kristillisenä velvollisuutena. Witick kirjoitti samasta aiheesta tutkimusartikkelin kirkkohallituksen maaliskuussa julkaisemaan kirjaan Eläinteologia ja eläinoikeudet kirkon kysymyksenä.
Eläinoikeudet eivät näytä olevan kirkossa naurun asia.
Jeesus aloitti julkisen toimintansa erämaavaelluksella. ”Kenties villieläimet olivat Jeesuksen tekojen ensimmäisiä todistajia. Mietin, millainen Jeesus oli niille”, Limppu Witick sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hilkka: On aika seurata pyhää Franciscusta, joka oli tymäkkä eläinaktivisti
PuheenvuorotMaapallo pitää saada taas kihisemään elämää.
