Päihdekuolema jää usein omaisten ja läheisten salaisuudeksi, josta ei kerrota ulkopuolisille
Läheisen päihdekuolemasta toipuminen alkaa surun ja vaikeiden tunteiden jakamisesta.

Läheisen päihdekuolemasta toipuminen alkaa surun ja vaikeiden tunteiden jakamisesta.

Päihdekuolema jää usein omaisten ja läheisten salaisuudeksi, josta ei kerrota ulkopuolisille

Pyhäinpäivänä avautuu uusi verkkosivu, jossa on mahdollisuus kertoa vaietusta surusta. Toipuminen alkaa tunteiden jakamisesta.

Vain mieheni perhe ja yksi ystäväni tietävät todellisen kuolinsyyn. Muille olemme sanoneet, että sydän petti.

Läheisen ihmisen päihteille menettänyt sanoo työkavereille ja tuttaville, että kyseessä oli sairauskohtaus tai onnettomuus. Hautajaisissa ja muistotilaisuudessa vainajan elämää hallinnutta päihdeongelmaa silotellaan tai asiaa ei edes mainita.

– Lopputuloksena voi olla hämmentynyt tunne: kenen hautajaisissa oikein olin? Epäaito tilanne saattaa aiheuttaa myös kiukkua ja vihaa, jos omainen olisi halunnut puhua vainajan elämästä reilusti ja avoimesti, Helsingin seurakuntayhtymän päihde- ja kriminaalityön diakoniatyöntekijä Virpi Liirus-­Mäkelä sanoo.

Liirus-Mäkelä ja Vantaan seurakuntayhtymän päihde- ja kriminaalityön diakoniatyöntekijä Eeva Nurminen ovat mukana Sininauhaliiton ja sen kumppanien muodostamassa verkostossa, joka tuo päihdekuolemaan liittyvää surua näkyväksi.

Työssään diakoniatyöntekijät näkevät, että päihdekuolemien aiheuttama suru satuttaa suomalaisia sosiaalisesta taustasta riippumatta. Alkoholiin kuolee vuosittain 1 700 suomalaista, ja huumekuolemat ovat muiden Pohjoismaiden tapaan EU:n korkeimmalla tasolla.

Usein omaiset ovat tehneet surutyötä jo vuosien varrella menetettyään ihmisen päihteille.

– Eeva Nurminen

Perinteisessä päihdetyössä omaisten suru jää sivuun, sillä päihdehuoltolain auttamisvelvoite ei ulotu päihdekuolemiin. Päihteisiin kuolleen läheiset kohtaavat myös surun ilmaisemiseen liittyviä tabuja ja leimaamista, joka voi ilmetä aliarviointina, hylkäämisenä ja mitätöintinä.

Liirus-Mäkelä ja Nurminen toteavat, että moni pitää yhä päihdekuolemaa epäluonnollisena tai itse­aiheutettuna. Lapsensa päihteille menettäneet vanhemmat saattavat joutua kuuntelemaan ulkopuolisten syyllistäviä kommentteja.

– Päihdekuolemat ovat niin yleisiä, että niihin liittyvää surua on kohdattu suvussa kuin suvussa. Silti asiaan liittyy voimakas stigma. Ei ole helppoa kertoa työpaikalla, että oma lapsi on kuollut huumeisiin. Sellainen asia on myös vaikea ottaa vastaan, Liirus-Mäkelä sanoo.

Sureva äiti tuli nähdyksi ensimmäisen kerran

Puhuminen päihdekuolemasta voi tuntua vaikealta jopa sururyhmässä. Niin kävi Eeva Nurmisen tapaamalle äidille, jonka poika oli kuollut päihteiden vaikutuksen alaisena. Äiti oli itsekin entinen päihteiden käyttäjä, joka oli toipunut ja raitistunut.

Olin sururyhmässä, mutta ei siellä päihteistä puhuttu, ainoastaan kuolemasta. En itsekään uskaltanut ottaa sitä puheeksi.

Suru kulki äidin mukana vuosikausia, kunnes hän osallistui Nurmisen ohjaamaan päihdesensitiiviseen sururyhmään.

– Vertaisryhmässä hän löysi rohkeuden puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Ryhmän palautteessa nainen kertoi, että hän koki ensimmäisen kerran tulleensa nähdyksi, Nurminen kertoo.

Moni päihteiden käyttäjä kantaa surua ystävistä, joita on voinut mennä monta yhden vuoden aikana.

– Virpi Liirus-Mäkelä

Läheisen ihmisen päihdekuoleman kohdannut tarvitsee paikkoja ja kanavia, joissa oman menetyskokemuksen ja siihen liittyvät tunteet voi jakaa ilman pelkoa leimaamisesta tai syyllistämisestä.

– Päihteisiin kuolleen ihmisen omaiset ovat usein tehneet surutyötä jo vuosien varrella menetet­tyään ihmisen päihteille. Suruviesti saattaa aiheut­taa omaisissa jopa helpotuksen tunteita, Nurminen sanoo.

Takana voi olla pelon täyttämiä kuukausia tai vuosia, joiden aikana läheiset eivät ole tienneet, missä päihteitä käyttävä perheenjäsen on. Lähisuhteeseen on voinut liittyä rahan kiristämistä. Silti helpotuksen tunteeseen voi liittyä syyllisyydentunteita ja sen kyselemistä, olisiko jotakin ollut vielä tehtävissä.

Liirus-Mäkelä korostaa, että kaikki tunteet ovat surutyössä sallittuja.

– Vaikka päihdekuolemaan liittyisi helpotuksen tunteita, vainajan omainen ei halua kuulla muilta, että kuolema oli helpotus.

Päihteiden käyttäjän näkymätön suru

Omasta surusta puhuminen voi olla vaikeaa myös silloin, kun päihteisiin kuolleen läheinen on itse päihderiippuvainen. Nurminen ja Liirus-Mäkelä ovat nähneet, että surun jakaminen voi antaa voimia päihteistä toipumiseen.

Sururyhmän työskentelyyn sitoutuminen ei kuitenkaan onnistu, jos päihteiden käyttö on aktiivisessa vaiheessa. Toisaalta silloin yksittäisenkin keskustelun merkitys voi olla suuri.

Mahdollisuus keskusteluun voi avautua ohimenevässä tilanteessa, kun diakoniatyöntekijä jalkautuu kahvikärryn kanssa kadulle tai päihdetaustaisten ihmisten asumisyksikköön.

– Moni päihteiden käyttäjä kantaa surua ystävistä, joita on voinut mennä monta yhden vuoden aikana. Usein päihteiden käyttäjät kokevat, että heidän surullaan ei ole oikeutusta. Heidän surunsa on tosi näkymätöntä, Liirus-Mäkelä sanoo.

Päihdetaustaisen ihmisen suhteet biologisiin omaisiin saattavat olla katkenneet. Päihteisiin kuolleen omaiset eivät välttämättä osallistu asumispalveluyksikössä järjestettävään muistotilaisuuteen. Usein omaisille on kuitenkin tärkeää saada tietää, millaista vainajan elämä oli viimeisinä vuosina.

Yksikön toisille asukkaille muistotilaisuus voi olla tärkeä hetki, jossa pyhä on vahvasti läsnä.

– Moni on saanut lohtua siitä ajatuksesta, että häntäkin muistetaan sitten aikanaan oman kuoleman jälkeen samalla tavalla. Muistotilaisuus on viesti siitä, että heidän ei tarvitse lähteä elämästä yksin ja tuntemattomana, Nurminen sanoo.

Pyhäinpäivänä 3.11. avautuu Sininauhaliiton ja sen yhteistyökumppaneiden ylläpitämä verkkosivu Vaiettumenetys.fi. Sivulla on mahdollisuus sytyttää tähti päihteisiin kuolleelle läheiselle ja jakaa häneen liittyvä kuva tai muisto.

Kursivoidut lainaukset ovat kirjasta Päihdekuolema ja vaiettu suru (Toim. Katariina Hänninen, Marja-Liisa Laapio, Virpi Liirus-Mäkelä ja Eeva Nurminen).

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi