Hyvää pyhää: Toivon lapsi lepää heinillä
Kankaaseen kääritystä pienestä enkelitkin iloitsivat.
”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.” Näin yksinkertaisesti jouluevankeliumi kuvaa yöllä työtään tekeviä paimenia. Laidun ja lampaat, joita he paimensivat, eivät välttämättä olleet heidän omiaan, vaan joidenkuiden toisten omistuksessa. Kun muut nukkuivat, he tekivät työtään, josta saivat niukan elantonsa. He tekivät töitä toisten puolesta, näkymätöntä ja silti välttämätöntä työtä, josta ei tehty numeroa.
Nuo köyhät paimenet kuulivat ensimmäisinä Jeesuksen syntymästä. Heille enkeli ilmestyi. Hetkeksi heidät ympäröi taivaallinen valo ja kirkkaus kaiken väsymyksen, pimeyden ja huolien keskellä.
Ensi töikseen enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö.” Enkeli kertoi ilouutisesta, joka koski kaikkia ihmisiä – ei vain harvoja ja valittuja ja hyväosaisia vaan myös kaikkia yksinäisiä, osattomia ja hylättyjä. Merkkinä siitä paimenten oli määrä löytää kankaaseen kääritty pieni lapsi heinien päältä eläinten suojasta. Tästä lapsesta nuo taivaan enkelit iloitsivat! Hänen oli määrä tuoda rauha maan päälle ja hyvä tahto ihmisten välille.
Juuri nyt rauha ja sopusointu ihmisten kesken ja taivaan ja maan välillä tuntuvat kaukaisilta. Joulun lapsi on yhä suojaa vailla ja etsii paikkaa, missä syntyä.
Vieläkin tämä lapsi vetoaa meihin, että lähtisimme paimenten lailla etsimään häntä. Joulun rauha ja tulevaisuuden toivo löytyvät sieltä, missä yhdessä toisten kanssa ihmettelemme heinillä lepäävää lasta. Siellä voivat pelkomme ja vihamme murtua ja sydämemme avautua.
Joulun rukous
Jeesus, joulun lapsi,
avaa sydämemme,
että näkisimme sinut
jokaisessa ihmisessä
ja varsinkin lapsessa,
jolla ei ole kotia
eikä turvapaikkaa
mihin mennä.
24.12.
Joulun evankeliumi (Luuk. 2:1–20) kertoo Jeesuksen syntymästä ja enkelten ilmestymisestä paimenille Betlehemin kedolla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Valoisa kädenojennus
HengellisyysKun sielu tottuu valoon, se alkaa kaivata sitä yhä enemmän.
