Hengellisyys

Hyvää pyhää: Iloitse myös toisen saamasta hyvästä

Jumalan hyvyyden koskettamina voimme oppia, mitä myötätunto ja solidaarisuus voivat parhaimmillaan olla.

11.02.2025 16:45
Lauri Maarala
Matti Pikkujämsä

Tämän päivän opetustuokiossaan Jeesus herättää kuulijansa näkemään Jumalan pohjimmaisen hyvyyden. Jumala katsoo meitä myötätuntoisesti elämän kovuudenkin keskellä.

Jeesus tunsi oman aikansa tilapäistöitä tekevien päivätyöläisten haavoittuvan aseman. Heidän elämänsä oli satunnaistöiden varassa. Jos heillä oli perhettä, heidän lapsensakin elivät köyhyysrajalla.

Näistä pätkätyöläisistä Jeesus puhuu kertomuksessaan viinitarhan työmiehistä ja sen omistajasta. Jeesus sanoo isännän etsineen työntekijöitä viinisadon korjuuseen aamuvarhaisesta alkaen pitkin työpäivää. Harva näistä miehistä seisoi omasta tahdostaan joutilaana torilla töitä odottamassa. Jeesus kuvaa uskottavasti heidän hädänalaista asemaansa ja herättää oikeutetusti kriittisiä kysymyksiä.

Vertauksen päähuomio on kuitenkin isännässä, joka maksaa kaikille saman päiväpalkan, myös viimeksi palkatuille nollasopimuksen työläisille. Jeesus vertaa Jumalaa kertomuksen viinitarhan isäntään. Jumalan hyvyys ja armo ylittää aina kaikki meidän laskelmamme siitä, mitä kukin ansaitsee ja mitä hänelle kuuluu. Katsommeko pahalla silmällä sitä, että Jumala on hyvä ja ”palkitsee” heidätkin, joiden me emme katso ansaitsevan sitä?

Hyvä on vain yksi – Jumala, sanoi Jeesus hieman aikaisemmin rikkaalle nuorukaiselle heidän keskustellessaan. Kaikkivaltiaassa hyvyydessään Jumala voi tehdä, mitä tahtoo ja mikä hänelle sopii.

Maailma tuntuu pyörivän kateuden ja kilpailun ympärillä kehää, jolta heikommat suistuvat. Jumala toimii toisin. Hänen hyvyytensä koskettamina voimme oppia, mitä myötätunto ja solidaarisuus voivat parhaimmillaan olla: iloa myös siitä hyvästä, mitä toisille tapahtuu.

Jeesus sanoo: Ota omasi ja iloitse siitä. Iloitse myös toisen hyvästä. Kulkekaa yhdessä ja iloitkaa. Voisiko se joskus olla totta?

Oman kateuden mietiskely

Mieti hetki rauhassa, miksi joskus on niin vaikea iloita toisen saamasta hyvästä?  Onko se itseltä pois? Mistä oma kateus kumpuaa? Mikä voisi auttaa luopumaan vertailusta?  

Mieti myös, mikä – edes yksi asia – on elämässäsi hyvin. Ketä kiität siitä?  

Entä missä arkisessa asiassa koet Jumalan hyvyyden kosketuksen?