Hyvää pyhää: Kaipaus pyhyyteen tavoittaa jotakin, mille ei ole sanoja
Kaikkia Ilmestyskirjan kokijan sanoituksia emme enää jaa.
Viinin makua kuvailtaessa ”mineraalinen” tarkoittaa aistimusta, jonka voi saada kielelleen, kun nuolaisee patterin napoja. Tuoksujen kuvailuun ovat omat sanastonsa, jotka yrittävät muuttaa sanoiksi sen, mikä ei oikeastaan ole sanojen tavoitettavissa.
Samalla tavalla yrittää Ilmestyskirja eli Johanneksen ilmestys lähestyä sitä, mihin ei oikeastaan ole sanoja. Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta juhla-asuisena. Kaikki sen ympärillä on uudenlaista, maa ja taivas. Kaoottisia ja tuhoavia voimia edustanut meri on kadonnut, poissa ovat itku, valitus ja vaiva. Jumalan läsnäolo on täydellisen lohduttavaa.
Sanoitus siitä hyvästä, joka on odotettavissa, luo toivoa silloin, kun menetykset painavat maahan.
Kun tuonpuoleinen tulee lähelle, suodattuu se sanoiksi, jotka merkitsevät ilmestyksen kokijalle paljon. Jerusalemin asema erityisenä kaupunkina on kirjoittajalle kiistaton. Jerusalemin temppelissä Jumala oli luvannut olla lähellä ihmisiään. Siinä kaupungissa Jeesus eli viimeiset päivänsä maan päällä, siellä Jumala tuli niin lähelle ihmisiään kuin vain voi.
Kaikkia Ilmestyskirjan kokijan sanoituksia emme enää kahdentuhannen vuoden jälkeen jaa. Käsitys vaikkapa auringon ja maan suhteesta on erilainen, niin on myös tietomme sinitaivaan kerroksista. Niiden sijaan voimme jakaa hänen kaipauksensa sinne, missä pyhyys tuntuu ja on kohdattavissa. Siihen tarvitaan sanoja ja mielikuvia.
Sanoitus siitä hyvästä, joka on odotettavissa, luo toivoa silloin, kun menetykset painavat maahan. Kaipauksen kohde kuvataan sanoin, ja puhuminen pitää muistot elävinä. Sanat kutsuvat etsimään yhteyttä häneen, joka antaa syvän rauhan ja levollisuuden elämässä, kuolemassa ja elämässä kuoleman jälkeen.
Pyhien yhteys
Rukouksenkutojamummot pilven reunalla, näkymättömissä puiden oksilla, juurissa syvällä maan alla, neulovat rukouksiaan lämmöksi jälkipolville.
Vaareilla toinen tyyli – nykäisevät Jumalaa viitanliepeestä ja sanovat: kröhöm, eiköhän lähdetä hommiin.
Ystävillä osansa kudelmassa – lähettävät sydämen, vastaavat rukousemojilla, sytyttävät kynttilän.
Ja Jumala, antaa enkeleilleen käskyn kutitella höyhenillä, että avaisimme silmät ja näkisimme, että alkua seuraa loppu ja lopusta tulee uusi alku.
Ja koko ajan myötätunnon verkko kannattelee.
4.11.
Pyhäinpäivän raamatuntekstissä (Ilm. 21:1–4) kerrotaan uudesta taivaasta ja uudesta maasta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Kiusaukset piinaavat meitä
HengellisyysAhneuden, kilpailun, vallan ja voiman tie ei ruoki sieluamme.