Hyvinvointivaltio ja markkinat ovat moderneja uskontoja

Hyvinvointivaltio ja markkinat ovat moderneja uskontoja

Luterilainen talousajattelu synnytti pohjoismaisen hyvinvointivaltion siinä missä kalvinismi Wall Streetin.

Syyskuun alussa Helsingin Sanomat kertoi, että SDP on harkinnut arkkipiispa Kari Mäkisen pyytämistä presidenttiehdokkaaksi. Yllättävä idea puolueelta, jonka suhde kirkkoon on ainakin perinteisesti ollut kriittinen.

Aatteellisesti luterilaisuuden yhdistäminen sosiaalidemokratiaan on kuitenkin ihan järkevää. Yhdysvaltalaistutkija Robert H. Nelsonin mukaan todellinen pohjoismainen uskonto on nimittäin sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltiomalli, jonka taustalla vaikuttaa luterilaisuus. Emme vain tunnista yhteyttä, sillä luterilaiset juuremme ovat meille vieraat.

Nelson ei ole teologi, vaikka puheenparren perusteella niin saattaisi luulla, vaan Marylandin yliopiston ympäristöpolitiikan professori ja koulutukseltaan taloustieteilijä – tosin omien sanojensa mukaan kerettiläinen. Parhaillaan hän viimeistelee luterilaisuuden ja pohjoismaisen sosiaalidemokratian suhdetta käsittelevää kirjaa.

– Pohjoismaisen sosiaalidemokratian keskeiset arvot, kuten sosiaalinen yhteisvastuu, tasa-arvo, koulutuksen ja kovan työn arvostus sekä omantunnon vapaus, ovat myös perinteisen luterilaisuuden ydintä, Nelson sanoo.

Hänen mukaansa hyvinvointivaltiomalli on niin paljon velkaa luterilaisuudelle, että kysymys on maallistuneesta luterilaisuuden muodosta. Siinä Jumalan on korvannut taloudellisen kehityksen idea, joka tuo pelastuksen ainakin Pohjolaan ellei koko maailmaan.
 

Ketä varten työtä tehdään?

Raha on yksinkertaisimmillaan väline, jonka avulla voimme vaihtaa tavaroita ja palveluita. Se on kuitenkin vain osatotuus. Rahalla on meille paljon muutakin merkitystä kuin välineellinen arvo.

Jeesus opetti rahasta varoittaen: elämäänsä ei voi rakentaa omaisuuden varaan, yhtä aikaa ei voi palvella sekä Jumalaa että Mammonaa, eikä rikkaan ole helppo päästä taivasten valtakuntaan.

Sittemmin kristinusko on synnyttänyt menestyksen teologian, jonka mukaan Jumala siunaa uskovia rikkauksin, ja toisaalta vapautuksen teologian, joka opettaa vapauttamaan sorretut jo tässä maailmassa.
 

Jumalan on korvannut taloudellisen kehityksen idea, joka tuo pelastuksen ainakin Pohjolaan ellei koko maailmaan."
Robert H. Nelson
 

Saksalaisen sosiologin Max Weberin kuuluisan teesin mukaan kristinusko ja erityisesti protestanttinen etiikka loi pohjan kapitalismille.

Protestantteja yhdistää ajatus kutsumuksesta, jonka mukaan työ on jumalanpalvelusta arjessa. Eri protestanttisilla kirkkokunnilla on kuitenkin eri näkemyksiä siitä, ketä varten työtä tehdään.

Weber tarkoitti protestanttisesta etiikasta puhuessaan nimenomaan kalvinistista etiikkaa. Sen taustalla vaikuttaa kalvinistinen oppi pelastuksesta.

Ranskalainen uskonpuhdistaja Jean Calvin opetti, että osa ihmisistä on ennalta määrätty pelastukseen ja osa kadotukseen. Calvinin seuraajat ovat nähneet taloudellisen menestyksen merkkinä pelastettujen joukkoon kuulumisesta, eikä voitontavoittelua siksi kalvinistien keskuudessa karsasteta.

Robert H. Nelsonin mukaan kalvinistisella talousajattelulla on ollut erityisen suuri vaikutus angloamerikkalaiseen maailmaan.

Pohjoismaissa vaikuttavat kuitenkin toisenlaiset opit. Saksalainen uskonpuhdistaja Martin Luther tuomitsi itsekkään voitontavoittelun ja opetti, että työtä tulee tehdä lähimmäisenrakkauden ohjaamana koko yhteisön hyväksi.

Luterilaisessa Suomessa kutsumustyöstä onkin tapana puhua silloin, kun työn palkka on matala mutta merkitys yhteiskunnalle suuri. Siinä, missä kalvinisti voi löytää kutsumuksensa esimerkiksi sijoituspankista, luterilaisittain kutsumustyössään ovat sairaanhoitajat ja opettajat.
 

Luterilaisuus korostaa vahvaa valtiota

Luterilaisuuden merkitys hyvinvointivaltiolle ei ole vain aatteellinen. Koulutuksella ja sosiaalipolitiikalla on pitkät juuret kirkollisessa paikallishallinnossa, sanoo hyvinvointivaltioon perehtynyt suomalaisen yhteiskunnan historian professori Pirjo Markkola Tampereen ja Jyväskylän yliopistoista.

Seurakunnat vastasivat Suomessa 1860-luvulle asti paikallistasolla niin köyhäinhoidosta kuin kansanopetuksestakin. Kerjäläisyyttä kirkko vastusti tiukasti.

– Luterilaisuus on korostanut valtion vahvaa roolia.
 

Markkinan on jatkuvasti kasvettava. Jos kasvu joskus loppuu, markkinajumala kuolee."
Harvey Cox
 

Markkolan mukaan luterilaisen kirkon rooli on ollut samankaltainen myös muissa pohjoismaissa.

Kirkon vaikutus ei jäänyt hyvinvointivaltion ensiaskeliin. 1990-luvun lamassa kirkko profiloitui jälleen vahvana hyvinvointivaltion puolustajana, ja piispojen yhteisessä kannanotossa korostettiin, että hyvinvointivaltiolla on luterilaiset juuret.

Markkola arvioi, että viime vuosinakin kirkolla on ollut tärkeä rooli köyhyyden, rasismin ja epäoikeudenmukaisuuden kriitikkona. Hyvinvointivaltiosta ei kuitenkaan enää varsinaisesti voi puhua.

– Valinnanvapautta ja markkinoita korostavat suuntaukset ovat nakertaneet hyvinvointivaltiota.
 

Taloustieteilijät ovat korvanneet papiston

Näkymätön käsi ohjaa markkinoita kohti yhteistä hyvää, vaikka yksilöt tavoittelevat vain omaa etuaan. Näin opettavat liberalismin isänä pidetyn moraalifilosofi Adam Smithin perilliset.

Ei ihme, että kapitalismia on kutsuttu toisinaan uskonnoksi. Vuonna 1999 Harvardin yliopiston teologian professori Harvey Cox kirjoitti The Atlantic -lehden esseessään, että Markkinoista on tullut meille Jumala: kaikkivoipa, kaikkitietävä ja kaikkialla.

Markkinat voivat muuttaa pyhän kauppatavaraksi, esimerkiksi maan tonteiksi, ne tietävät kaikelle hinnan, paljastavat meille tahtonsa talousuutisissa, ja niiden mekanismi laajenee jatkuvasti uusille elämänalueille.
 

Siinä, missä kalvinisti voi löytää kutsumuksensa esimerkiksi sijoituspankista, luterilaisittain kutsumustyössään ovat sairaanhoitajat ja opettajat."
 

Markkinausko on kuitenkin Robert H. Nelsonin mukaan vain yksi lukuisista moderneista ja maallistuneista taloususkonnoistamme, joiden taustalla vaikuttaa joukko kristinuskon suuntauksia ja toisaalta valistus. Uskontoja ne ovat siksi, että ne tarjoavat meille selityksen pahasta ja tien siitä vapautumiseen.

Kun kristillinen selitys pahasta perisynnin vaikutuksena jäi vanhanaikaiseksi, sen korvasi selitys pahasta ympäristön ja erityisesti niukkuuden ja aineellisen puutteen tuotoksena. Pahuudesta voidaan siten vapautua kehittämällä taloudellista järjestelmää, ja niinpä pelastukseen meidät voivat johdattaa taloustieteilijät. Nelsonin mukaan he ovatkin korvanneet papiston linkkinä ihmiskunnan ja paratiisin välissä.
 

Pelastaako jatkuva kasvu meidät?

Jos talousteoriat ovat korvanneet perinteiset uskonnot, onko kirkon tyydyttävä sivustakatsojan rooliin?

Harvey Cox lopetti esseensä toteamalla, että markkinauskon erottaa perinteisistä uskonnoista sen opetus rajattomuudesta. Markkinan on jatkuvasti kasvettava. Jos kasvu joskus loppuu, markkinajumala kuolee.

Nyt elämme matalan talouskasvun aikaa ja uskoamme koetellaan. Robert H. Nelsonin mukaan ilmassa on jo merkkejä sen hiipumisesta. Esimerkiksi ympäristöliikkeessä ei enää uskota, että taloudellinen kehitys ja jatkuva kasvu todella tuovat mukanaan pelastuksen.

– Epäilykset antavat tilaa uusille uskonnollisille ideoille, jotka voivat korvata modernin, maallistuneen taloudellisen kehityksen uskonnon, Nelson sanoo.

Saadakseen tilaa julkisesta talouskeskustelusta kirkon ei kuitenkaan Nelsonin mukaan tulisi tyytyä toistamaan vanhaa, jo 500 vuoden takaista luterilaisuutta vaan muovata sanomaansa vastaamaan uuden vuosituhannen olosuhteita.

Siinäpä kirkolle haastetta reformaation merkkivuodeksi 2017.
 

Keskustelu jatkuu Helsingin tuomiokirkon kryptassa keskiviikkona 12.10. kello 17.30. Maan suola -illassa kysytään, onko talous ihmistä varten vai ihminen taloutta varten. Mukana yhteiskunnallista yrittäjyyttä tutkinut Eeva Houtbeckers Aalto-yliopistosta, taiteilija ja Mustarinda-yhteisön perustajajäsen Antti Majava sekä alivaltiosihteeri, valtiotieteen tohtori Tuomas Saarenheimo valtiovarainministeriöstä. Keittoa on tarjolla jo kello 17 alkaen.

 

Luther ja talous

Martin Lutherille talouden peruskäsitteitä olivat kohtuus ja yhteinen hyvä.

Yksityisomistusta Luther piti välttämättömänä yhteiskunnan toimivuuden kannalta, ja hän oli valmis hyväksymään myös kohtuulliset tuloerot.

Hän suhtautui myönteisesti rehelliseen kauppaan ja Wittenbergin torin porvareihin, mutta omaa etuaan muiden kustannuksella havittelevista pankkilaitoksen keinottelijoista hän ei pitänyt.

Talous ei Lutherin mukaan voi koskaan olla omalakista, sillä ihmisen omistusoikeus on vain rajallinen ja väliaikainen ja kaiken yliomistaja on Jumala. Ihmisen tulee pitää omaisuudestaan hyvää huolta, ja taloudellinen ylijäämä tulee antaa köyhille.

Työ on Lutherin mukaan Jumalalta saatu kutsumus. Se ei kuitenkaan tarkoita, että töitä tulisi paiskia hullun lailla. Luther varoitti niin laiskuudesta kuin liiallisesta työnteosta.

Luther neuvoi kohtuullisuuteen myös omaisuuden haalimisessa. Hän varoitti kerskakulutuksesta ja ahneudesta, joka saa ihmisen keräämään varastoon enemmän kuin tarvitsee. Raha ei ole pahasta, kunhan se ei muutu mammonaksi, joka vie Jumalan paikan.

Mikä sitten on kohtuullista? Sen Luther jätti jokaisen omantunnon arvioitavaksi.

Lähde: Mikko Heikka: Kapitalismi, kristinuskon musta joutsen? Kirjapaja 2016.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: