Success (vas), kasvattaja Marja Ahti, Ayesha (takana), Maya (edessä), Fatima ja Maida kuvattiin Iceheartsin treeneissä helmikuun lopussa. "Marja Ahti on kiva tyyppi, chilli ja mukava", sanovat 5.–6.-luokkalaiset tytöt hänen joukkueestaan.
Iceheartsissa aikuinen kulkee tukea tarvitsevan lapsen rinnalla ekaluokasta täysi-ikäisyyteen – samalla harrastetaan joukkueurheilua hymy korvissa
”Iceheartsiin pitäisi saada lisää tyttöjä”, sanoo alakoululainen Success, joka on ollut mukana toiminnassa eskari-iästä saakka.
Kun pallo uppoaa maaliin, riemun äänet kimpoilevat Esport Areenan katosta ja seinistä Iceheartsin tyttöjen salibandyvuorolla.
Tuntuu, että kaikki iloitsevat: ikä- ja kokoeroilla ei ole väliä, eikä tuloksellakaan. Tärkeintä on yhdessä tekeminen.
– Peli voi päättyä vaikka 8–0, eikä ketään yleensä harmita, sanoo peliä kentän laidalta seuraava Iceheartsin kasvattaja Lotta Riksman.
Icehearts tarjoaa pitkäaikaisen kokonaisvaltaisen ihmissuhteen sellaista tarvitsevalle lapselle, määrittelee Iceheartsin tiimimentori Timo Löppönen.
– Samalla tarjotaan mahdollisuus liikkua ja harrastaa sellaisille, joilla ei ehkä muuten olisi siihen mahdollisuutta.
Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa, että kasvattaja on mukana lapsen koulupäivissä, kuljettaa harrastuksiin ja tukee myös tämän perhettä.
Vantaalla vuonna 1996 aloittaneen Iceheartsin toiminnassa on mukana yli 1 000 lasta 13 kunnassa. Espoossa Icehearts aloitti vuonna 2013.
Joukkueiden perusrahoitus tulee kunnilta. Joukkueilla voi olla lisäksi yksittäisiä tukijoita, jotka mahdollistavat toimintaa. Esimerkiksi espoolainen jääkiekkotähti Jere Lehtinen on tukenut pitkään Iceheartsia.
Espoon Iceheartsin tyttöjä kokoontui treenaamaan salibandyä helmikuun lopussa Esport Areenalle Tapiolan urheilupuistoon.
Kiekko-Espoo puolestaan on tukenut vuosien ajan Lotta Riksmanin joukkuetta, joka aloitti vuonna 2017. Nyt tytöt ovat teini-ikäisiä, eikä urheilu pitkän koulupäivän päälle aina innosta. Riksman on kuitenkin nähnyt heitä jo päivällä koulussa.
Tytöt viettävät aikaa myös esimerkiksi Espoon Tyttöjen Talossa, joka on joukkueen yhteistyötaho.
Joukkueurheilu on kuitenkin olennainen osa Iceheartsia. Pojilla urheilu on säännöllisempää, tyttöjen kanssa kasvattajat harrastavat ryhmänä usein jotain muuta: käyvät uimassa, lätkämatsissa ja elokuvissa tai kokkaavat yhdessä.
Liikunnan riemu voi myös yllättää.
– Eräs tyttö ei olisi halunnut pelata, mutta pyysin häntä kuitenkin kokeilemaan. Pelin jälkeen hänellä oli hymy korvissa. Kysyin, huomasiko tyttö, että hänellä oli aika hauskaa. Hän alkoi nauraa, muistelee kasvattaja Marja Ahti.
Kasvattaja Lotta Riksmanin joukkue aloitti vuonna 2017. Hänen joukkueensa tytöt ovat jo teini-ikäisiä. "Syksyllä alkaa yhdeksäs vuosi ja ihmettelen, mihin aika on mennyt näin nopeasti", Riksman sanoo.
Verrattuna moneen muuhun ennaltaehkäisevään työhön Iceheartsissa on poikkeuksellista kasvattajien sitoutuminen. Joukkuetoiminta alkaa, kun lapset menevät kouluun, ja jatkuu täysi-ikäisyyteen saakka.
Kasvattaja lupautuu siis lapsen arjen tukijaksi 12 vuodeksi. Se on valtava lupaus. Se mietitytti myös Lotta Riksmania – mutta vain hetken.
– Syksyllä alkaa yhdeksäs vuosi ja ihmettelen, mihin aika on mennyt näin nopeasti, Riksman sanoo.
Hänen mukaansa jokainen päivä ja vuosi on ollut erilainen. Lasten kasvaessa myös kasvattajan rooli muuttuu: teini-iässä koko porukkaa ei tarvitse paimentaa, vaan tarvittaessa voi keskittyä kohtaamaan yhden tai kaksi nuorta.
– Silloin keskustelu on paljon hedelmällisempää kuin jos ympärillä on kymmenen ja heitetään vitsiä.
Riksmanin mukaan palkitsevinta työssä ovatkin hetket, joissa huomaa, että lapsi luottaa.
– Ne voivat olla aika pieniäkin arkisia asioita. Tai jos lapsi suuttuu minulle, ajattelen, että hän luottaa niin paljon, että voi suuttua ja silti voi tulla mukaan toimintaan.
Tarve Iceheartsin kaltaiselle toiminnalle on ilmeinen. "Erityisesti poikien keskuudessa on jengiytymisen tapaista oirehdintaa", sanoo Iceheartsin tiimimentori Timo Löppönen.
Iceheartsilla on Espoossa kahden tyttöjoukkueen lisäksi neljä poikajoukkuetta. Espoon ensimmäisten Icehearts-joukkueiden 12-vuotinen taival tulee maaliin keväällä. Näillä näkymin syksyllä Espoossa on vain neljä joukkuetta.
Tarve toiminnalle on ilmeinen. Lotta Riksmanilta ja Timo Löppöseltä kysellään tuon tuosta, pääseekö joukkueeseen tai tuleeko joukkueita lisää.
– Leppävaarassa olisi paljon tarvetta, ja muuallakin. Erityisesti poikien keskuudessa on jengiytymisen tapaista oirehdintaa. Pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä, Löppönen sanoo.
Icehearts-toiminnan ytimessä on luotettavan aikuisen läsnäolo arjessa. Luottamus nousee esiin myös tyttöjen kommenteissa, kun peli on ohi.
– Marja Ahti on kiva tyyppi, chilli ja mukava, sanovat 5.–6.-luokkalaiset Emma, Success, Maida, Fatima ja Haneen.
– Se kuuntelee jos sulla on asiaa, auttaa jos on riitaa. Sille voi kertoa salaisuuksia, eikä se kerro niitä eteenpäin, tytöt kuvailevat.
– Iceheartsiin pitäisi saada lisää tyttöjä, eskari-iästä asti Marjan tuntenut Success lisää.
Mikä on Icehearts?
Toiminta on pitkäkestoista ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Joukkueurheilun avulla opetellaan ryhmässä toimimista ja sosiaalisia taitoja. Iceheartsin perustivat Ilkka ja Ville Turkka. Ensimmäinen joukkue aloitti toimintansa Vantaalla 1996. Toiminta on kunnan ja Iceheartsin yhteistyötä. Kasvattajan työ kokopäivätoiminen. Eniten joukkueita (17) on Tampereella. Icehearts-toiminta on saanut useita palkintoja ja nimetty EU:n terveyden edistämisen hyväksi käytännöksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Olemme empaattisia ja pehmeitä, mutta samaan aikaan hirveän löysiä” – Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen muistuttaa, että hyvä kasvatus on muutakin kun mahdollistamista
Hyvä elämäEriarvoistuminen ja syrjintä osuvat kipeästi lapsiin ja nuoriin. Meillä on kuitenkin viisaus ja taito parantaa maailmaa, uskoo lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.
