Keittiömystikko: Ihmeet ovat luonnollisin asia maailmassa – pysähdytkö näkemään ne?
On olemassa monta ihmettä, jotka eivät ole uskon asioita. Riittää kun avaat silmäsi ja katsot, vaikkapa lumisadetta. Olet pyhän äärellä.
Mieti hetki elämääsi, kaikkea kohtaamaasi. Milloin elämä tuntui eniten elämältä? Niitä hetkiä on jokaisella. Ehkä joku syntyi tai kuoli. Ehkä rakastuit tai rakastelit. Mitä teitkin, tuntui ettet voinut ohittaa hetkeä vain yhtenä niistä tavanomaisista. Elämä pyysi sinua katsomaan itseään suoraan silmiin kuin intohimoinen tai huomiota vaativa rakastettu. "Näe minut! Älä ohita! Tässä olen."
Tai sitten kyse ei ollutkaan suuren suuresta hetkestä. Ehkä oli juuri päinvastoin. Pienen pieni hetki sai huomiosi kokonaan. Höyhenen hipaisu tai tuulenvire poskella, jonkun ohimenevä olemus tai linnun laulu – tulit kosketetuksi. Huomasit mustikan varvussa tai unohduit taivaalta tippuvan hiutaleen matkaan, kuten minä eräänä hitaana aamuna olohuoneessa. Makasin patjalla, eikä peiton ulkopuolinen elämä kutsunut vielä puoleensa. Lumihiutaleet kuitenkin pyysivät taltioimaan hetken ja itsensä.
Taivaalta leijailevat ihmeet. Näetkö sinäkin? Kun elämän elokuvan tahtia hidastaa vähän, portit hiljaisuuteen avautuvat auliimmin.
Lumihiutaleen tarina on ihmeellinen. Jokaisen lumikiteen muodostumiseen on tarvittu hiukkanen pölyä, jonka ympärille kide on muodostunut. Kun katsot lumisadetta, katsot tapahtumaa, jossa Saharan pölyä, siitepölyä tai nokea tippuu taivaalta maahan ainutkertaisissa muodoissa.
Lumitöitä tehdessä ei välttämättä tunnu, että kärräisit justiinsa lumikolassasi miljoonia uniikkeja pakkasen ja vesihöyryn lapsia, mutta niin se on. Silloinkin kun portin pieli on lumen valtaama ja kinos päivän askareitten tiellä. Siinä tavallinen ja taivaallinen kohtaavat.
Elämän ihme katsoo silmiin ja odottaa, että vastaisit katseeseen.
Ihmeen voi määritellä yliluonnolliseksi, selittämättömäksi tapahtumaksi, ja voi se toki olla sitäkin. En silti ymmärrä, miksi ihmeistä puhutaan ennen kaikkea yliluonnollisina asioina. Ihmeethän ovat luonnollisin asia maailmassa! Ei niihin voi olla uskomatta, jos avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen.
Elämme Maa-planeetalla avaruudessa miljardien (!) galaksien syleilyssä paikassa, jossa valtava tulipallo lämmittää meitä juuri sopivasti taatakseen elämän olosuhteiden toteutumisen. Uusi ihminenkin syntyy kuin tyhjästä. Ensin ei ollut mitään, sitten oli, jotain täysin ainutkertaista ja silti samankaltaista. Luomisihme, joka ikinen päivä, sinisellä planeetalla. Takkatuli lämmittää ihoasi ja joskus myös toisen ihmisen lämpö. Ja kun on aikasi jättää keho, se maatuu tai tuhkataan sen saman maan syliin, jonka päällä esivanhempasi astelivat. Astelet elämän kiertokulun kaikuna itsekin, parhaillasi. Jos ei se ole ihme, niin mikä on?
Arjen kiireen, tekemisen ja tapahtumisen lomassa elämän ihme katsoo silmiin ja odottaa, että vastaisit katseeseen.
Kirjoittaja on luokan- ja uskonnonopettaja, kirjailija, retriitinohjaaja, entinen lumilautailija, vaimo ja neljän lapsen äiti, jonka sydän sykkii hiljaisuudelle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keittiömystikko: Taivasikävä iskee, kun maailma uuvuttaa
PuheenvuorotMaterialistisessa maailmankuvassa totta on vain näkyvä. Silti voi kaivata myös jotakin, jota ei ihan tunne.