Keittiömystikko: Voisiko elämäntehtävä olla ihan vaan se, että elää?

Keittiömystikko: Voisiko elämäntehtävä olla ihan vaan se, että elää?

Mikä sinusta tulee isona? Olet ehkä joskus kysynyt tätä, mutta onko elämäntehtävä aina suuri tarina joksikin tulemisesta? Entä jos kysyisitkin: Mikä olit pienenä, ja mitä olet jo nyt?

Nainen tuli mietteliäänä luokseni luennon jälkeen. Olin käsitellyt monia teemoja ja elämäntehtävä askarrutti kuulijaa. Hän pohti: "Voisiko elämäntehtävä olla ihan vaan se, että elää?" Kuinka pysäyttävä kysymys, yksinkertaisuudessaan. Voisiko?

Elämäntehtävästä ja kunkin omasta jutusta puhuminen luo sekä innostusta että paineita. Käytänkö mahdollisuuteni, potentiaalini ja Luojan luomat lahjani? Riittääkö ihan tavallinen työ, vai pitääkö toteuttaa unelmaa? Kenen unelmaa? Entä onko elämäntehtävää, jos ei ole työpaikkaa tai edes keikkatyötä?

Elämäntehtävää voi lähestyä esimerkiksi työnä, kutsumuksena ja elämän palvelemisena. Työn piiriin kuuluvat ammatti, elämäntyö, vapaaehtoistyö, ura ja tienestit. Kutsumuksessa on kyse siitä mitä tarkoitusta varten sinut on tehty. Jotain merkityksellistä tuntuu olevan aivan nurkan takana tai jo tässä. Elämä kutsuu lastaan. Elämän palvelemisessa taas on kyse siitä, mitä voit tehdä elämälläsi ja ketä voit suojella tai auttaa lahjoillasi. Mitä tehtäviä löydät edestäsi?

Oman paikkansa voi löytää vain itsestään, ei maailman ääristä.

Kuilu sen välillä minkä tuntee mahdolliseksi, ja mikä käytännössä toteutuu, on joskus suuri. Elämäntehtävästä saattaa tulla mörkö, joka ärisee, ettet vieläkään ole saavuttanut. Ehkä se kysyy: Kuka sinusta piti tulla, täytitkö paikkasi, oliko elämällä enemmänkin varastossa varallesi? Elämässä ei kuitenkaan ole kyse optimaalisesta suorituksesta.

Jospa riittäisi, että ihan vaan elää ja kokee omalla ainutlaatuisella tavallaan ‒ mitä sitten tekeekään. Jospa riittäisi, että näkee, kuulee, ajattelee ja yrittää rakastaa, päivästä ja hetkestä toiseen. Siinäkin on jo paljon.

6-vuotias tietää: "Musta ei tuu mitään. Koska mä oon jo kaikkea. Musta tulee oma itteni." Maailma ei ole vielä sotkenut hänen suoraa näkemystään. Olennainen on mukana ja käytettävissä, aina. Jokaisella on ominaislaatu ja ikioma elämänhehku, kuin makuyhdistelmä tai sisimmän väri, jota ei löydy keneltäkään muulta. 8-vuotias pohtii: "Mun on vaikeeta miettiä että miten mä oon just mä, enkä kukaan muu. Niinkuin just nytkin, mä oon mä!"

Viisaat kautta aikojen kertovat: ei ole mennyttä tai tulevaa, on vain tämä hetki. Se on paitsi syvästi totta, myös hokema, joka haastaa oivaltamaan merkityksensä arjessa. Elämäntehtävä ei ole vain tulevaisuuteen heijastettu unelmasuunnitelma, vaan jotain joka kannattelee ja auttaa jakamaan, tässä ja nyt. Toki lahjojaan saa kehittää ja tavoitteita asettaa, mutta hyvä myös muistaa että elämisen tehtävää voi toteuttaa vaikka heti, siellä missä on ‒ oli se sitten kotona lapsen kanssa, vanhuksen vuoteen vieressä, ammatti-ihmisenä, kiireisenä, yrittäjänä, harrastusvalmentajana, ystävänä, työnhakijana, huolettomana lapsena tai urapolulla.

Oman paikkansa voi löytää vain itsestään, sieltä missä on ‒ ei maailman ääristä, menneestä tai tulevasta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi