Iisakki Sepän elämän täyttää opiskelun lisäksi erilaiset tehtävät Leppävaaran seurakunnassa. – Etenkin nuoret vapaaehtoiset ovat samanhenkisiä, sanoo Iisakki Seppä.
Iisakki Seppä: "Parasta vapaaehtoistehtävissä ovat fiilis ja samanhenkiset ihmiset"
Rippileiriltä alkoi Iisakki Sepän vapaaehtoistoiminnan ura: ensin yksi soittokeikka messussa, sitten vakituisemmin, sitten isoskoulutukseen ja lisää vastuutehtäviä. Pian seurakunnan touhut täyttivätkin nuorukaisen elämän.
Iisakki Seppä, teet vapaaehtoistyötä Leppävaaran seurakunnassa. Millaista tekemistä siellä on nuorille?
Vapaaehtoistoimintaa on todella paljon ja monipuolisesti. Nuori voi osallistua kerhojen ja ryhmien vetämiseen. Seurakunnalla on erilaisia kerhoja. Jos jokin kerho puuttuu, sellaisen voi aina tehdä!
Nuoret voivat myös osallistua kaksivuotiseen isoskoulutukseen, josta sulavasti siirrytään Nuiskuun, jossa pohditaan tarkemmin erilaisia kommunikoinnin taitoja. Apuohjaajillekin on oma lyhyt koulutus. Sen käyneet pääsevät apuohjaajiksi rippikouluihin. Messuihin pääsevät aina avustamaan kaikki halukkaat ja ne jotka ovat saaneet ehtoollisen jakamiseen pienen koulutuksen. Saapas-toimintaankin voi osallistua.
Nuorille on myös avoimia musiikkiryhmiä, kuten Liekki-bändi, joka säestää konfirmaatiomessuissa.
Mikä oli ensimmäinen vapaaehtoistehtäväsi?
Olin Lepuskimessun bändin kokoonpanossa soittamassa saksofonia. Nykyään se tunnetaan nimellä Nuorten bändi Liekki. Mukaan soittoporukkaan minut houkutteli kanttori Outi Noponen, joka oli omalla rippikoululeirilläni bongannut minun soittavan saksofonia ja sai suostuteltua minut soittamaan Lepuskimessuun. Hänen ei tosin tarvinnut kuin kysyä tuletko ja olin jo valmiina tulossa.
Olisi todella uskomatonta päästä johonkin ulkomaille tekemään jotain - melkein ihan mitä vain."
Iisakki SeppäMiten innostuit tällaisista tehtävistä?
Soitettuani ensimmäisen kerran messubändissä Outi Noponen pyysi minua toisiinkin messuihin ja tietenkin lähdin mukaan. Jossain vaiheessa huomasinkin jo olevani isoskoulutuksessa, ja seurakunta oli jo osana arkipäiväistä elämääni.
Opin tuntemaan pappeja, diakoneja, nuorisotyönohjaajia, kanttoreita ja suntioita. Oli jotenkin luontevaa ottaa enemmän vastuuta kaikesta vapaehtoisuudesta ja vetää muitakin mukaan, kun sitä oli tehnyt jo jonkun aikaa.
Enää ajattele vapaaehtoistoimintaa minkäänlaisena työnä, vaan mahdollisuutena kuulua yhteisöön, joka tekee sitä samaa, jonka kautta saa uusia ystäviä ja ennen kaikkea pitää hauskaa porukassa. Toki vapaaehtoistyöt ovat muuttuneet paljon mielenkiintoisemmiksi vuosien varrella.
Viime vuonna aloin soittaa myös urkuja konfirmaatioissa ja yllättäen minua tarvittiin soittamaan myös liturgisia sävelmiä viime konfirmaatiossa.
Huikein vapaaehtoistyö, mitä olen päässyt tekemään tähän mennessä, on Turun kirkkopäivät 2017, jossa olin kourallisen muun Leppävaaran seurakuntalaisen kanssa edustamassa seurakuntaamme. Pääsin myös Leppävaaran seurakuntaneuvoston valtuuttamana Suomen Lähetysseuran vuosikokoukseen.
Mikä vapaaehtoistyössä on parasta?
Ehdottomasti parasta se yhteisö: kaikki muutkin jotka tekevät sitä ja se fiilis. Yleisesti kaikki vapaaehtoiset ovat samanhenkisiä – varsinkin nuoret. Hyvin tehdystä työstä tulee hyvä mieli, samoin auttamisesta. Ja kun tekee vapaaehtoistoimintaa, auttaa yleensä jotakuta tai tekee asioista mielekkäämpiä, esimerkiksi Liekki-bändi soittaminen konfirmaatiomessuissa.
Voisitko jatkossa tehdä muunkinlaista vapaaehtoistyötä?
Tulevaisuudessa pyrin jatkamaan ainakin seurakuntien tarjoamia kanavia vapaaehtoistyölle ja lähden mielelläni tekemään kaikkea mikä siltä saralta minulle vain osuu eteen. Olen myös miettinyt tekeväni vapaaehtoistyötä kirkon ulkopuolella. Olisi todella uskomatonta päästä johonkin ulkomaille tekemään jotain - melkein ihan mitä vain.
No, oma kanttini ei kestäisi lähteä kriisiapuun mihinkään, mutta esimerkiksi auttamaan niinkin arkipäiväisessä asiassa meille kuin julkinen liikenne. Tai eläinten turvallinen siirtäminen paikasta toiseen tai puutarhaan kastelemaan ja hoitamaan kasveja. Mahdollisuuksia on miljoonia. Ja kun itse on aktiivinen, voi päästä tekemään ihan mitä vain. En keksi mitään paikkaa missä vapaehtoisia ei tarvittaisi.
Espoon ensimmäiset vapaaehtoistoiminnan messut la 2.9. klo 12–16 Ison Omenan palvelutorilla, kauppakeskuksen laajennusosan 3. kerros. Mukana 20 vapaaehtoistoimijaa, musiikkia, teatteriesityksiä, taidetta ja teatteria.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
"Enemmän saan kuin pystyn antamaan"
AjankohtaistaSeurakuntien vapaaehtoistyö antaa iloa ja ystäviä.
