Vapaaehtoinen meripelastaja Maria Arvonen päivystää juhannuksena merellä
Maria Arvonen toimii SAR-pelastusveneen aliperämiehenä. Kypärä on avoveneissä tarpeen, sillä veneen matkavauhti on 30 solmua eli yli 55 kilometriä tunnissa.

Maria Arvonen toimii SAR-pelastusveneen aliperämiehenä. Kypärä on avoveneissä tarpeen, sillä veneen matkavauhti on 30 solmua eli yli 55 kilometriä tunnissa.

Vapaaehtoinen meripelastaja Maria Arvonen päivystää juhannuksena merellä

Köysi potkurissa. Kone rikki. Bensa loppu. Nämä ovat tavallisimpia avustustehtäviä, joihin merivartiosto hälyttää vapaaehtoiset meripelastajat.

Joskus on suurempia hankaluuksia. Toukokuussa meripelastaja Maria Arvonen, 24, oli mukana tehtävässä, jossa ensimmäistä kertaa uutta venettään ajanut henkilö eksyi iltapimeällä saaristoon.

– Merivartiosto ilmoitti meille etsintäalueen ja veneen tuntomerkit. Kun eksynyt löydettiin, puhelimen akku oli jo tyhjä, samoin bensatankki. Veneessä oli vain yksi airo eikä lainkaan navigointivälineitä, Arvonen kertoo.

Meripelastajia tarvittiin myös viime juhannuksena, kun pieni moottorivene törmäsi aaltoon, kuljettaja suistui veteen ja tyhjä vene alkoi kiertää ympyrää. Ohi ajanut vesibussi onnistui pelastamaan kuljettajan, mutta meripelastajien piti saada köysi veneen kaasuvivun ympärille ja sammuttaa moottori.

Huollon ja taitojen puute tuovat ongelmia

Partiokeikoilla Maria Arvonen on huomannut, ettei sillä ole niinkään väliä, onko vene vanha vai uusi, moottori- vai purjevene. Se ratkaisee, onko venettä jaksettu huoltaa ja tunteeko miehistö veneensä.

– Jos esimerkiksi moottorin polttoainesuodatin on puhdistamatta, kone voi sammua. Me osaamme kyllä neuvoa suodattimen vaihtamisessa, jos veneestä löytyy varaosia. Mutta jos ei löydy, hinaamme veneen lähimpään turvasatamaan tai korjaamopalveluiden luo.

Alkoholi on usein mukana ongelmatilanteissa näin kesällä. Mutta suurin syy ongelmiin on Arvosen mukaan tietämättömyys ja viitseliäisyyden puute perehtyä veneen ominaisuuksiin.

Jokaisen avustustehtävän jälkeen meripelastajat käyvät veneen miehistön kanssa läpi, miten pulaan on jouduttu ja miten sen voi välttää jatkossa.

– Tässä työssä on mukavaa nähdä ihmisten helpottuneet hymyt, kun he ovat saaneet apua, Arvonen hymyilee.

Maria Arvonen toimii SAR-pelastusveneen aliperämiehenä. Kypärä on avoveneissä tarpeen, sillä veneen matkavauhti on 30 solmua eli yli 55 kilometriä tunnissa.

Maria Arvonen toimii SAR-pelastusveneen aliperämiehenä. Kypärä on avoveneissä tarpeen, sillä veneen matkavauhti on 30 solmua eli yli 55 kilometriä tunnissa.

Sankaritöitä tehdään muualla

– Yleensä tehtävämme ovat kiireettömiä, ei hengenpelastusta eikä sankaritöitä, Maria Arvonen summaa kahden kesän kokemuksella.

Hengenpelastus kuuluukin hänen palkkatyöhönsä, sillä Arvonen opiskelee ensihoitajaksi ja työskentelee nyt Seinäjoella ambulanssissa. Vapaa-aikanaan hän toimii Helsingin Meripelastusyhdistyksessä ja vähän Turunkin. Turussa käydessään hän ehtii välillä pyörähtää vanhempiensa kanssa vesillä.

– Perheellämme on aina ollut moottorivene. Kun muutin Helsinkiin, halusin edelleen päästä merelle. Minua kiinnostaa ihmisten auttaminen maalla ja merellä.

Köydet irti ainakin 70 päivää kesässä

Monen viikon veneilylomat Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla perheen kanssa ovat nyt korvautuneet meripelastusharrastuksella.

– Minulle tulee 70–80 meripäivää kaudessa. Lasken siihen ne päivät, kun köydet ovat irti eli partioimme saaristossa. Toimin myös yhdistyksen tulokasvastaavana, Maria Arvonen kertoo.

Tapaamishetkellä hän on juuri viettänyt viikonlopun Inkoossa koulutuksessa. Siellä harjoiteltiin esimerkiksi ihmisen pelastamista palavasta veneestä. Vaikka meripelastus on vapaaehtoistyötä, tehtävät tulevat merivartioston johtokeskukselta. Rajavartiolaitoksen merivartijat ja vapaaehtoiset meripelastajat tekevät osittain samoja tehtäviä, ja tehtäville hälytetäänkin lähin ja tarkoituksenmukaisin yksikkö. Sen sijaan viranomaisen voimankäyttöoikeutta vapaaehtoisilla ei ole.

Kesällä meripelastajat ovat lähtövalmiudessa ympäri vuorokauden. Helsingin yhdistyksen tukikohta on Jollaksen Matosaaressa, josta on tullut Arvoselle toinen koti, ja meripelastusporukasta toinen perhe.

Mikä meressä kiehtoo?

– Jokin taika siinä on. Se on oma maailmansa, jossa pystyy unohtamaan kaiken. Nautin tuulesta ja meren äänistä. Maalla sitä on paikallaan, merellä taas vesi vie koko ajan. Järvi ei siihen riitä.

P.S. Ihmettelen sitä, miten sokeasti ihmiset luottavat elektroniikkaan. Veneessäkin saatetaan tuijottaa puhelimen karttaa, vaikka sen paikannus voi heittää monta mailia ja akku loppua.

Pisin merimatkani on kahden viikon koulutusreissu Helsingistä Kemiin meripelastusveneellä.

Juhannuksena olen pari päivää töissä ja sitten pari päivää merellä partioimassa. Se on kiireisin sesonkimme!

www.meripelastus.fi/helsinki

 

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi


Minuutissa mystikoksi

Villi city