Joka päivä erilainen

25-vuotias Myyrmäen kirkko elää valon mukana.

06.08.2009 12:34
Kaisa Halonen
Hans von Schantz

On perjantai-iltapäivä Myyrmäen kirkolla. Aulan naulakoissa roikkuu tummia päällystakkeja. Siunaustilaisuus kirkkosalissa on juuri päättynyt ja saattoväki siirtynyt muistotilaisuuteen seurakuntasaliin. Vahtimestarit keräilevät virsikirjoja ja kukkalaitteista varisseita roskia. Huoltomiehille perjantai on päivä, jolloin vaihdetaan palaneet lamput uusiin.

Turisteja ei marraskuisessa hämärässä näy, mutta vilkkaimpina kuukausina kirkkoon saattaa käydä tutustumassa parikin sataa vierasta. Suurin osa heistä on japanilaisia, monet ovat arkkitehteja tai tulevia sellaisia.

Mutta on nytkin paikalla arkkitehti: akateemikko Juha Leiviskä, joka on suunnitellut 25 vuotta sitten valmistuneen kirkon. Hän on kävellyt parkkipaikalta seinän viertä vastamäkeen, kääntynyt pääovelle, astunut sisään matalaan aulaan ja sitten kirkon takaosaan, josta lopulta avautuu valossa kylpevä kirkkosali.

— Matka on kuin seikkailu. Kirkko on elävä tilasarja, jossa on huipentumia ja kohokohtia, ja myös taukoja, kuten musiikissa, Leiviskä sanoo.

Leiviskän ajattelussa musiikki ja arkkitehtuuri ovat sukulaisia, taiteenlajeista lähimpänä toisiaan. Ne ovat liikkumista tiloissa ja niiden kokemisessa on mukana ajan ulottuvuus.

— Kumpikaan ei kerro tarinoita, vaan ne puhuvat omaa, abstraktia kieltään.

Päivänvalo saa kirkon elämään

Sateisena iltapäivänä niukka luonnonvalo antaa kirkkosalille sinisen sävyn, jota vasten lukuisat riippuvat valaisimet hehkuvat lämpöistä, kultaista valoa.

— Onnistuneinta kirkossa on seurakuntasalien ja kirkkosalin muodostama tilojen sarja. Päivänvalo saa sen elämään vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan. Moni on sanonut, että se on joka päivä erilainen, Leiviskä sanoo.

— Kirkkosalissa ei ole perinteistä keskiakselia. Olen joskus laskeskellut, että kirkkoon on kahdeksan erilaista mahdollisuutta tulla sisään. Alttari on pitkällä seinällä. Sali on lyhyt puhetta varten ja pitkä musiikkia varten.

Leiviskä lisää, että hänelle itselleen musiikki on tärkeämpää kuin puhe ja musiikkielämykset pyhiä kokemuksia. Niinpä hän on iloinen, että kirkko on osoittautunut toimivaksi konserttisaliksi.

Kirkkosalissa kierrellessään Leiviskä istahtaa hetkeksi flyygelin ääreen — ihan vain kokeillakseen, onko se vireessä. On.

— Täällä on hieno soitin.

Musiikki, erityisesti pianonsoitto, on ollut Leiviskän harrastus nuoruudesta lähtien. Hän kertoo, että tällä hetkellä Schubertin musiikki tuntuu läheiseltä, nuorempana hän soitti klassisia sonaatteja ja Bachia.

— Niiden pariin haluan palata vielä ennen kuin kuolen. Mutta en ole vielä töiltäni ehtinyt. Niitä riittää niin paljon, ettei eläkkeelle jääminen tunnu realistiselta toiveelta, 73-vuotias Leiviskä pohtii.

Juha Leiviskä haluaa suunnitella tiloja, jossa ihmiset voivat hyvin.

Kirkossa tila jatkuu eteenpäin ja ylös

Juha Leiviskä on tunnettu erityisesti kirkoistaan. Myyrmäen kirkon lisäksi hän on suunnitellut muun muassa Männistön kirkon Kuopioon ja Pyhän Tuomaan kirkon ja seurakuntakeskuksen Ouluun. Viimeisin hänen kirkoistaan on Hyvän paimenen kirkko Helsingin Pakilassa. Se rakennettiin uudestaan niin, että vanha 1950-luvun kirkko säilytettiin osana kokonaisuutta.

Leiviskä sanoo, ettei kirkon suunnitteleminen olennaisesti poikkea minkä tahansa muun rakennuksen suunnittelusta.

— Tärkeintä on kokemus, se, että ihmiset voisivat tilassa hyvin.

— Se ero tietysti on, että asuintaloissa ja julkisissa rakennuksissa ovat tärkeitä näkymät tiloista ulos: maisemaan ja kaupunkiin. Kirkossa taas tilan pitää jatkua eteenpäin, kohti valoa, ylös ja tuonpuoleiseen. Ei täältä voisi oikein avautua näkymää asemalle, junien aikatauluja seuraamaan.

Junien lisäksi Myyrmäen kirkolla voisi seurata myös lentoliikennettä. Levoton ympäristö tuntuu kuitenkin katoavan, kun kirkon rauhaan astuu. Kirkon tontti, kapea kaistale junaradan ja kadun välissä, ei ollut arkkitehdille helppo.

Rakennuksella on selkäpuoli ja vatsapuoli

Leiviskä osoittaa katonrajassa olevia ikkunoita, joissa ulompi ja sisempi lasi ovat kaukana toisistaan — juuri lentomelun vuoksi.

— Jokainen ratkaisu täällä palvelee useampaa tarkoitusta. Ikkunat ovat instrumentteja, joita valo soittaa, mutta ne on myös tehty niin, että ne toimivat äänieristeinä. Tai nuo seinien puuverhoukset. Ne ovat sekä veistoksellisia että akustiikan kannalta tärkeitä, mutta ne myös peittävät lämpöpattereita ja ilmastointikanavia.

Asemakaavassa tontille oli esitetty neliömäistä rakennusta, sen toiselle puolelle parkkipaikkaa ja toiselle pientä puistikkoa. Leiviskä päätyi jo kilpailuvaiheessa toisenlaiseen ratkaisuun. Hän pakkasi parkkipaikan radan viereen, teki kirkosta pitkänomaisen, asteittain kasvavan kokonaisuuden ja jätti muun osan tontista puistoksi.

— Rakennuksella on selkäpuoli ja vatsapuoli. Se on puistoon päin avoin ja pienipiirteinen ja radan suuntaan suljettu ja monumentaalinen.

Entistä ehompi

Kuluneen vuoden aikana Myyrmäen kirkolla on tehty korjaustöitä. Kirkkosali, Pyhän Martin kappeli ja seurakuntasalit on maalattu ja vuotaneita vesikattoja on kunnostettu. Lisäksi on remontoitu alakerrassa sijaitsevaa kirkkoherranvirastoa ja työhuoneita sekä uusittu lämmönjakokeskus. Parhaillaan nuohotaan ilmanvaihtohormeja.

Kirkkoon on hankittu myös kaksi uutta kirkkotekstiilisarjaa, vihreä ja valkoinen. Ne on suunnitellut Kristiina Nyrhinen, joka on suunnitellut myös alkuperäiset kirkkotekstiilit ja alttarille sijoitetun tekstiilitaideteoksen Valoa kohti.

Uudet alttaritekstiilit ovat pitkäkuituista pellavaa. Niissä on läpinäkymättömiä ja läpikuultavia osia kuten alttarin tekstiilitaideteoksessa. Pappien kasukat ovat raakasilkkiä, stolat ohuempaa silkkiä. Tekstiilit otetaan käyttöön 25-vuotisjuhlamessussa.