null Jos sanoilla voisi halata, ne olisivat todennäköisesti Hanna Kivisalon kynästä – ”Jumala on ikään kuin managerini”

Hanna Kivisalon Hyvän jälki -teosta voi kuunnella ääneen luettuna. Linkki sarjaan jutun lopussa. Kuva: Ina Lähteenmaa.

Hanna Kivisalon Hyvän jälki -teosta voi kuunnella ääneen luettuna. Linkki sarjaan jutun lopussa. Kuva: Ina Lähteenmaa.

Jos sanoilla voisi halata, ne olisivat todennäköisesti Hanna Kivisalon kynästä – ”Jumala on ikään kuin managerini”

Kirjoittaja, uskonnonopettaja Hanna Kivisalon teksteissä etsitään ja löydetään sitä, mikä on hyvää ja arvokasta arjen keskellä.

Hanna Kivisalo kirjoittaa enemmän sydämellään kuin päällään. Teoksen Hyvän jälki ajatelmat ja tarinat eivät syntyneet seesteisesti pöydän ääressä kirjoitellen vaan hetkittäin, kännykkään sanoja näpytellen, pienokaista käsivarsilla kannatellen.

Tekstiä alkoi tulla kirjaksi asti tilanteessa, jota varjosti monen ongelman tukko: puolison perheyrityksen konkurssi, taloudelliset ongelmat, yöt valvonut vauva ja oma loppuunpalaminen.

– Silloin tuntui, että kaikki paha tuli kerralla kohdalle. Koin todella vahvasti kaikki tunteet, ja ne olivat välillä musertavia. Kirjoittaminen oli selviytymiskeino. Se piti päätäni pinnalla, ja sen myötä sain kiinni siitä, mikä minulla on. Se oli myös omien tunteiden, traumojen ja ihmissuhteiden käsittelyä. Puin sanoiksi pelkotilojani ja ahdistustani, Kivisalo kertoo.

Hän toivoo voivansa teksteillään valjastaa pahatkin asiat hyvän palvelukseen. Kivisalon tekstien taustalla olevaa henkilökohtaista kipua lukijat eivät ehkä hahmota, eikä hän sitä halua alleviivatakaan. Mutta yksityinen on yleistä, ja niinpä moni lukija on löytänyt itsensä Kivisalon rehellisen avoimesti kuvaamista tunnelmista.

– Eräs henkilö kertoi lukevansa tekstejäni töistä tullessaan, ratikassa tai junassa istuessaan. Kun hänestä tuntuu, että pää poksahtaa, hän käyttää lukemaansa itsensä maadoittamiseen, Kivisalo kertoo.

– Olen kuullut, että eräs psykiatrinen sairaanhoitaja on käyttänyt Hyvän jälkeä sairaalassa perheiden kanssa työskennellessään. Joku toinen on lukenut tekstejä kuolevan läheisen sängyn vieressä.

Nyt Hyvän jälkeä on luettu ääneen 15-osaiseksi audiosarjaksi Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Elämän yksinkertainen hienous

Hyvän jälki oli Kivisalon esikoiskirja, ja parhaillaan on tekeillä jo kolmas teos. Hän pitää myös suosittua Sekunnit ja tunnit -blogia, jolla on Facebookissa 35 000 tykkääjää ja Instagramissa liki 17 000 seuraajaa. Blogiinsa hän kirjoittaa myös enemmän hengellisistä aiheista. Raamatun teksteille on kuulemma tilausta.

– Kristillisille, mutta vahvasti uudelleen tulkituille Raamatun teksteille on tavattoman iso tarve tällä hetkellä. Kirjoitin blogiin kaksi vuotta sitten oman versioni Isä meidän -rukouksesta. Sitä jaettiin niin paljon, että se tavoitti yli 150 000 ihmistä, teologi Kivisalo ihmettelee.

Kuva: Taina Renkola

Kuva: Taina Renkola

Mikä Kivisaloa ylipäätään ajaa kirjoittamaan? Alun perin kirjoittaminen on ollut jonkinlainen pakokeino arjesta, kuin pieni lomamatka omille ajatuksille. Isojen haasteiden ja vastoinkäymisten myötä kirjoittamisesta tuli keino käsitellä tunteita. Erityisen suuren merkityksellisyyden tunteen hän saa voidessaan kertoa, miten vastoinkäymisiä on voinut kääntää myös siunaukseksi niin omalla kuin muiden kohdalla.

– Minulla on alusta saakka ollut jääräpäinen tarve, että haluan kirjoittamalla panna hyvän palvelukseen ne pahat asiat, jotka olisivat voineet tuhota minut. Näin pystyn ehkä auttamaan jotakuta muutakin.

Jos olet kuin puu, etkä voi vaihtaa paikkaa, niin kaiva juuret syvemmälle.

Hyvän jälki -tekstienkin läpi kulkee ajatus elämän yksinkertaisesta hienoudesta.

– Onnellisuus tulee lopulta aika vähistä ydinasioista. Yksi kirjoittamiseni kulmakivistä on lisätä ihmisten tyytyväisyyttä siihen, mitä heillä jo on. Toivoisin, että tekstiäni lukiessa tulisi olo, että se riittää, minkälainen olen tänään. Tällaisena ihmisenä voin olla onnellinen.   

Elämä ei hellästi ohjannut vaan Kivisalon mukaan pakotti hänet ajattelemaan näin.

– Vastoinkäymiset ikään kuin riisuivat niin totaalisesti, että ei jäänyt jäljelle enää muuta kuin perusasiat. Taloudellisesti ei ollut enää minkäänlaista mahdollisuutta etsiä helpon ja kivan elämän tunnetta, joten jouduin hakemaan merkitystä kaikkeen syvemmältä.

Se löytyi läheisistä ihmissuhteista ja erityisesti jumalasuhteesta, ja siitä näkökulmasta, minkä hengellisyys tuo ihmissuhteisiin.

– Olenkin kirjoittanut joskus myöhemmin tuosta tilanteesta, että jos olet kuin puu, etkä voi vaihtaa paikkaa, niin kaiva juuret syvemmälle, Kivisalo toteaa.

Paastota voi myös itsetutkiskelusta

Kivisalo on leijonaemo, jolle perhe ja omat lapset ovat pyhä ja loukkaamaton asia. Pyhää on myös suhde Jumalaan. Sielun ruokaa Kivisalo saa rukoilemalla – tai huokailemalla sydämen ajatuksia Jumalalle, niin kuin hän itse kuvailee – sekä kuuntelemalla hengellistä musiikkia ja saarnoja.

– Kutsumuksen ytimessä on kirjoittaa ja vakuuttaa myös lukijani siitä, että Jumala on hyvä.

Nyt kun arki rullaa aiempia vuosia kevyemmin, Kivisalo nauttii joka hetkestä ja tuntee kiitollisuutta. Onnellisuutta synnyttää myös levollisuus ja luottamus siihen, että se tapahtuu, minkä pitääkin.

– Minun ei tarvitse yrittää hallita elämää. Ajattelen, että Jumala on ikään kuin managerini ja pitää huolen siitä, että jos jokin tehtävä minulle kuuluu, se minulle tulee. Minun ei tarvitse kilpailla, ylisuorittaa tai käyttää kyynärpäitä, vaan osakseni kuuluvat tehtävät, ajatukset ja paikat minut jollain tavalla löytävät.

Paasto ei juurikaan ole näkynyt Kivisalon vuodenkierrossa aiemmin, mutta nyt hän on ajatellut kokeilla sitä pitämällä somevapaita päiviä – tai ainakin rajoittamalla päivittäistä nettiaikaansa.

– Jos paasto tarkoittaa rauhoittumista ja hiljentymistä, niin minulle sosiaalinen media on siinä kaikkein suurin häirikkö.

Vaikka paasto merkitsee monelle ajatusten kääntämistä pois maailman hälinästä ja keskittymistä oman sydämen tutkisteluun, arvelee Kivisalo itse tarvitsevansa melkeinpä päinvastaista.

– Joskus tuntuu, että minulla on käynnissä jatkuva itsetutkiskelu, joten paasto voisi olla minulle taukoa siitä. Itsetutkiskeluun liittyy joskus suurikin rauhattomuus, koska silloin kaivan kaivamistani ja yritän järkeistää ja selittää asioita sen sijaan, että olisin rauhassa ja luottaisin.

– Jos haluan valmistella sydäntä pääsiäisen sanomalle, niin ehkä ennemmin lasken kierroksia ja annan itselleni luvan vain olla, koska koen kuulevani Jumalan puheen vähän paremmin, kun en niin kovasti käy vääntöä itseni kanssa.

Kuuntele Hyvän jälkeä osoitteessa kirkkojakaupunki.fi/hyvanjalki tai Souncloud-tililtämme.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: