Taidekuvat Johanna Elolan tekemään muistokirjaan on tehnyt Sofia Amberla.
Pojan menetyksestä syntyi kirjaidea – täytettävään muistokirjaan voi tallettaa surun synkimmätkin hetket
Vauvakirjan tapaan täytettävään kirjaan voi lisätä valokuvia tai kirjoittaa vaikka sen, mitkä musiikkikappaleet toivat menehtyneen mieleen.
Surun keskellä sanat tuntuvat takertuvan kurkkuun. Kirjoittaminen voi olla puhumista helpompi tapa purkaa mieltään. Se on myös hyvä keino tallettaa asioita. Elämä läheisen kuoleman jälkeen voi nimittäin myöhemmin näyttäytyä hyvin sumuisena aikana, jonka yksityiskohdat ovat unohtuneet.
Vuonna 2014 Johanna Elola menetti 12-vuotiaan poikansa Villen tapaturmassa. Suru oli niin musertava, että Elola alkoi kirjoittaa tunteitaan paperille, kaiken mitä mieleen tuli. Myöhemmin Elolasta tuli lapsen kuoleman kokeneita perheitä tukevan Käpy ry:n tukihenkilö sekä vertaisryhmän ohjaaja ja Surevan kohtaaminen -hankkeen kokemuskouluttaja.
Johanna Elola ajatteli, että kirjoittamisesta ja täytettävästä muistokirjasta voisi olla apua muillekin läheisensä menettäneille. Sanoita surusi – täytettävä muistokirja ilmestyi lokakuussa.
– Julkaisupäivä oli 14. lokakuuta, jolloin Ville olisi täyttänyt 18 vuotta, Elola kertoo.
Muistokirjassa on paikkoja valokuville, tilaa omille ajatuksille ja täytettäviä kohtia, vähän niin kuin monille tutuissa vauvakirjoissaotteita. Niihin voi kirjoittaa esimerkiksi muistot kuolinpäivästä, hautajaispäivästä, kuolleeseen liittyvistä unista, hänestä muistuttavasta musiikista, mahdollisista vihan ja syyllisyyden tunteista sekä siitä, mitä haluaisi sanoa rakkalleen, jos voisi vielä kerran kohdata hänet.
Kirjassa on myös otteita Johanna Elolan teksteistä sejä Sofia Amberlan maalauksia.
– Minun suruni lapseni menettäneenä äitinä oli omanlaistaan, mutta kirja on tehty niin, että se sopii ihan kaikenikäisille ja kaikenlaisille sureville. Ei suruja voi laittaa mihinkään järjestykseen. Muistokirjaa voi täyttää yhtä hyvin iäkäs ihminen, joka on menettänyt puolisonsa, Elola sanoo.
Johanna Elola kokee, että kirjoittaminen oli ainakin hänelle asia, joka vei synkkinä hetkinä eteenpäin. Hän suosittelee kirjoittamista muillekin: se on hyödyllistä, vaikka teksteihin ei palaisikaan enää koskaan ja säilyttäisi tekstit vain itsellään.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kuolema ei enää pelota minua”, sanoo lapsen menettämisen kahdesti kokenut Heidi Kjelin
Hyvä elämä AjankohtaistaKaksi lasta menettänyt Heidi Kjelin ammentaa voimaa luonnosta, vertaistuesta ja kirjoittamisesta.
Perheiden suruleirillä on tilaa kipeille kokemuksille
Ajankohtaista
