Elina Viinamäen novellit alkoivat syntyä hieman vaivihkaa päiväkirjan kirjoittamisen ohessa.
Kuolemakin pitää suorittaa hyvin ja tehokkaasti – Elina Viinamäki kirjoittaa hulvattomia novelleja eutanasiasta, terveysfasismista ja pöpöjen pelosta
Elina Viinamäen mielestä suurin osa asioista on vähän koomisia ja absurdeja. Novellisti haaveilee rauhoittumisesta ja onnellisista lopuista.
Helsinkiläinen Elina Viinamäki on julkaissut hulvattoman novellikokoelman Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita (Atena).
– Suurin osa asioista on vähän koomisia ja absurdeja. On vain harvoja aiheita, kuten natsien holokausti, joista ei voi kirjoittaa komiikkaa, Viinamäki sanoo.
Rituaalien ystävänä hän kokee, että esimerkiksi häistä ja hautajaisista saa mainiosti revittyä huumoria.
– Rituaalien merkityksen huomaa viimeistään silloin, kun ne katoavat. Minulle on tärkeää käydä sukuhaudallani, ja tuntuisi pahalta, jos sitä muistopaikkaa ei enää olisi.
Kuoleman teemaa Elina Viinamäki käsittelee kahdessa kertomuksessa. Novellissa Puku leski pohtii koko hautajaisten ajan, onko miehen päällä arkussa varmasti se Bossin puku, jonka hän vei vainajaa varten hautaustoimistoon. Novellissa Päätös puolestaan nainen sairastuu vakavasti, ja kärsimysten minimoimiseksi hänen puolisonsa alkaa suostutella vaimoaan Sveitsissä tehtävään eutanasiaan.
– Eutanasiaa käsittelevä novelli lähti siitä, että nykyään tuntuu olevan sellainen henki, että kaikki elämässä pitää suorittaa mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti, kuolemakin. Samalla kuolemaan suhtaudutaan entistä pelokkaammin.
– Lomamatkaankin suhtaudutaan kuin suoritukseen. Ei riitä, että matkalla on kivaa ja rentouttavaa, vaan lisäksi on käytävä tietynlaisella rannalla ja tietyssä paikallisten suosimassa ravintolassa.
Tätä Viinamäki kuvaa novellissaan Loma.
Sairauden pelko on tuonut uusia vaatimuksia ja myös tietynlaista vihamielisyyttä.
Myös terveysfasismia ja ylihygieenisyyttä Elina Viinamäki käsittelee kokoelmassaan. Kauppias-novellissa nainen ahdistuu lähikaupan pitäjän ja asiakkaiden terveysintoilusta. Mieheni-novellin nainen taas kärsii miehensä bakteerikammosta, minkä vuoksi kotona kaiken on oltava siistiä ja steriiliä.
– Erityisesti korona-aikana likaisuus kiinnittää huomiota, koska se voi olla pahimmillaan tappavaa. Sairauden pelko on tuonut uusia vaatimuksia ja myös tietynlaista vihamielisyyttä. Se on saanut miettimään, miten suhtautua muihin ihmisiin, jotka ovat nyt potentiaalisia uhkia, Viinamäki pohtii.
Viinamäki on ammatiltaan opettaja, ja hänellä on kolme lasta. Novellit alkoivat syntyä hieman vaivihkaa päiväkirjan kirjoittamisen ohessa. Lasten ollessa pieniä hänellä oli viikossa yksi päivä, jolloin hän saattoi käyttää aikaa kirjoittamiseen.
– Näin ei tarvinnut kokea kovin suuria paineita. Tällä hetkellä minulla on koossa jo 160 sivua uutta materiaalia.
Viinamäki kertoo haaveilevansa onnellisista lopuista. Tällä hän viittaa myös siihen, että oppisi levottomana ihmisenä rauhoittumaan, ilman että koko ajan tarvitsisi pyrkiä johonkin.
Tärkeä esikuva hänelle on edesmennyt isä.
– Hän ei tehnyt uraa eikä saavuttanut asioita sanan perinteisessä merkityksessä. Silti hän oli sinut itsensä kanssa ja koki merkityksellisyyttä elämässään.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jos sanoilla voisi halata, ne olisivat todennäköisesti Hanna Kivisalon kynästä – ”Jumala on ikään kuin managerini”
HengellisyysKirjoittaja, uskonnonopettaja Hanna Kivisalon teksteissä etsitään ja löydetään sitä, mikä on hyvää ja arvokasta arjen keskellä.
