Jussi Nikkilän ohjaaman oratorion ristiriitaisesta tohtori Faustista löytyy suuren pahuuden jälkeen myös lempeää hyvyyttä.
Faust-oratorion ohjaaja Jussi Nikkilä näkee Faustin hahmossa nykyajalle tyypillisiä piirteitä – ”Tässä ajassa on paljon itsekkyyttä”
Helsingin juhlaviikoilla nähtävässä oratoriossa nähdään Faustin monet puolet ja Islannissa kuvatut taivaskohtaukset.
Jussi Nikkilä on viime aikoina tutustunut Faust-myyttiin. Perehtyminen alkoi, kun häntä pyydettiin ohjaamaan Helsingin juhlaviikoille Robert Schumannin oratorio Kohtauksia Goethen Faustista. Ilmeni, että jo 1500-luvulta lähtien on ollut olemassa erilaisia versioita sielunsa paholaiselle tiedon ja taikuuden salojen vuoksi myyneestä tohtori Faustuksesta. Hänellä on ollut myös esikuvia todellisessa elämässä.
Schumannin oratorio perustuu Johann Wolfgang von Goethen 1800-luvun alussa kirjoittamaan runomuotoiseen näytelmään. Teokseen sisältyy myös omaelämäkerrallisia aineksia, sillä Faustin tavoin Goethe hallitsi lukemattomia tieteenaloja.
Sielunsa paholaiselle myynyt Faust on kulttuurimme ikonisimpia hahmoja. Paholaisen edustajana tarinassa esiintyy Mefistofeles-niminen hahmo.
– Meidän näyttämötulkinnassamme Faust tuhoaa joka kohtauksessa jotakin, koska hänelle tärkeintä on se, miten saada itselleen eri tavoin onnea ja tyydytystä. Myöhemmin tapahtuu käänne, ja Faust alkaa haluta myös muille ihmisille hyvää. Siksi Mefistofeles jää tyhjin käsin, Nikkilä selvittää.
Lempeys ja anteeksianto riipaisevat
Faustin hahmossa on Jussi Nikkilän mielestä piirteitä, jotka näkyvät myös meidän ajassamme.
– Tässä ajassa on paljon itsekkyyttä ja tyytymättömyyttä, ja ihmiset haluavat koko ajan kaikkea lisää. Me olemme myyneet eräänlaiselle paholaiselle itsemme ja koko maapallon.
Faust saa Goethen versiossa lopulta kokea Jumalan armon ja taivaan valon, sillä Goethen mukaan kukaan ihminen ei ole pelkästään paha tai hyvä. Nikkilä uskookin Schumannin teoksen loppuosaan sisältyvän lempeyden ja anteeksiannon riipaisevan kuulijaa julmien tapahtumien jälkeen.
– Esitykseen on haluttu tuoda myös yhteisöllisyyttä. Taivaassa vietetään lopuksi kohottavaa camping-hetkeä.
Me olemme myyneet eräänlaiselle paholaiselle itsemme ja koko maapallon.
Nikkilä on suunnitellut esitystä Radion sinfoniaorkesterin intendentin Tuula Sarotien ja koreografi Ingrid Andrén kanssa. Musiikin ja teatterin ohessa nähdään screeniltä Islannissa ja Helsingissä kuvattua materiaalia, jonka tuotannosta vastaa YLE Draama.
– Kuvasimme oratorion kolmannen osan taivaaseen sijoittuvat kohtaukset Islannin maisemissa. Niihin Schumannin jumalallisen kaunis musiikki sointuu todella hyvin, Nikkilä sanoo.
Faustia näyttelee Hannu Kivioja, Mefistofelestä Sanna-Kaisa Palo ja Gretcheniä Alise Polacenko. Heillä ja muilla näyttelijöillä ei ole puheosuuksia, vaan äänessä on kymmenkunta oopperalaulajaa, Tapiolan kamarikuoro, Emo Ensemble ja Cantores Minores sekä Radion sinfoniaorkesteri. Kuoroja ja orkesteria johtaa Hannu Lintu.
Ajaton Shakespeare kiehtoo
Monipuolisena näyttelijänä tunnetuksi tullut Jussi Nikkilä on saanut viime vuosina nimeä myös ohjaajana. Erityisesti hänen Kansallisteatterissa nähdyt Shakespeare-ohjauksensa, Rikhard III ja Julia ja Romeo, ovat saaneet kiitosta.
Nikkilä kiinnostui William Shakespearesta jo nuorena. Hän lähti vastentahtois Heesti äitinsä kanssa Nuorisoteatteriin katsomaan Romeota ja Juliaa, mutta innostuikin näytelmästä palavasti.
– Minun aikanani Teatterikorkeakoulun opetuksessa ei kauheasti käsitelty Shakespearea. Myöhemmin lähdin opiskelemaan Shakespearea puoleksi vuodeksi lontoolaiseen oppilaitokseen, jossa aihepiirin paneuduttiin perusteellisesti.
– Siellä oli samaan aikaan Kristo Salminen opettamassa näyttämötaistelua. Jossain vaiheessa saimme idean Rikhard III:n tekemisestä.
Nikkilää kiehtoo Shakespearen tuotannossa kieli, jota hän pitää erityislaatuisena. Näytelmissä on myös kiinnostavia roolihenkilöitä ja tilanteita.
– Shakespeare käsittelee teoksissaan ikuisia kysymyksiä, ihmissuhteita, valtaa ja kuolemaa. On hämmästyttävää on, miten 450 vuotta vanha materiaali resonoi myös tässä ajassa.
Tulossa kirja ja sukellus oopperaan
Ennen Schumannin Faust-oratoriota Jussi Nikkilä oli saanut tuntumaa musiikkiteosten ohjaamiseen Radion sinfoniaorkesterin Fideliossa. Musiikkitalossa esitetyssä teoksessa yhdistettiin teatteria Ludvig van Beethovenin oopperamusiikkiin.
Ensi vuonna Nikkilällä on edessä jälleen uusi haaste, sillä hän ohjaa Kansallisoopperaan Wolfgang Amadeus Mozartin Don Giovannin.
– Se on ensisukellukseni oopperan maailmaan. Odotan innolla sitä, että pääsen ohjaamaan niin mielettömän hienon teoksen.
Koen, että kirjoittaminen ja teatterityö lähtevät samasta juuresta.
Toisen ensisukelluksen Nikkilä on tehnyt kirjallisuuden maailmaan. Hänen esikoisromaaninsa Näyttelijä ilmestyy syyskuussa. Fiktiivinen teos perustuu osittain hänen omiin kokemuksiinsa.
Kirjan julkaiseminen on ollut Nikkilän pitkäaikainen haave. Kirjoittaminen on tuntunut tärkeältä ilmaisumuodolta.
– Olen työstänyt romaania rauhalliseen tahtiin kaksi ja puoli vuotta. Koen, että kirjoittaminen ja teatterityö lähtevät samasta juuresta. Molempiin sisältyy saman tyyppistä ajatustyötä, toinen vain on luonteeltaan sosiaalisempaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Laulava lehmäkuoro, viisas kemisti ja navettatontut ryydittävät uutta tiedekomediaa
Hyvä elämäVantaan Näyttämö Navethalia toimii tilalla, missä työskenteli Nobel-palkittu A.I. Virtanen.
