Ilmasta katsottuna Kellonummen hautausmaan vehreys ja puiden pitkät varjot korostuvat.
Kaipaus ja rakkaus näkyvät Kellonummen hautausmaalla – vehreällä alueella voi käydä vaikka lammenrantapiknikillä
Kellonummen hautausmaalla Espoossa katse kiinnittyy haudoilla oleviin kukkiin ja monenlaisiin koristeisiin. Yhden muistomerkin viereen on tuotu pehmeä Nuuskamuikkunen.
Alkukesän vehreys, lintujen laulu ja kukkien tuoksu toivottavat tulijat tervetulleiksi jo Kellonummen hautausmaan pysäköintipaikalla. Pienen sadekuuron jälkeen on aika astua sisään portista tutustumaan vuonna 1986 vihittyyn hautausmaa-alueeseen. Kellonummen hautausmaa sijaitsee kolme kilometriä Kehä kolmosen pohjoispuolella. Espoon keskuksesta Kunnarlantietä pitkin sinne tulee matkaa vajaat kuusi kilometriä.
Hautausmaan pääportista avautuvan leveän käytävän kummallakin puolella on lehtomainen viherkaistale, jossa korkeiden puiden lomassa kasvaa saniaisia ja kieloja. Kaistale erottaa asfalttikäytävän nurmipeitteisistä hauta-alueista.
Olen pyytänyt mukaani sairaalapappi Taina Latvalan, joka työskentelee Jorvin sairaalassa.
Kallistuneita ja kaatuneita hautakiviä
Poikkeamme ensimmäiselle hauta-alueelle. Hautakivien teksteistä näkyy, että monet on haudattu alueelle 1980-luvun lopulla tai 1990-luvun alussa eli pian hautausmaan avautumisen jälkeen. Muistomerkeistä ilmenee myös, että samaan paikkaan on jo haudattu kaksi, kolme tai neljä henkilöä.
Muutama hautakivi on kaatunut ja joidenkin vinossa olevien ympärille seurakunta on kiinnittänyt valkoisen nauhan, jossa kerrotaan muistomerkin olevan vaarallinen.
Haudoille on istutettu erilaisia kesäkukkia ja monivuotisia perennoja. Alueella on myös hautoja, joilla ei ole kasveja. Monia hautakiviä reunustavat kynttilälyhdyt. Arvelemme, että pimeällä koko alue on kaunis valomeri, kun sadat lyhdyt valaisevat maisemaa.
Taina Latvala kertoo, että hänen oma äitinsä kuoli noin kymmenen vuotta sitten. Äiti haudattiin Latvalan synnyinseudulle Rovaniemen maalaiskunnan hautausmaalle.
– Pääsin käymään hänen haudallaan hautajaisten jälkeen ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä. Oli jännittävää katsella hänen hautaansa ja todeta, että tässä se nyt on, Latvala sanoo.
– Pääkaupunkiseudulta äidin haudalle on pitkä matka, ja elämäntilanteeni takia en ole päässyt sinne aiemmin. Olen käynyt suruani läpi omalla tavallani. Moni käy usein läheisen haudalla osana suruprosessia, mutta minulle se ei ollut mahdollista.
Sairaalapappi Taina Latvala pelkäsi nuorena hautausmaalle menemistä, mutta havainnoi nykyisin paikan kauneutta.
Kävelemme eteenpäin aurinkoiselle niittyhautausmaalle, jonka läpi virtaa puro. Keskellä aluetta on lampi, jonka reunassa kohoaa iso katos. Sen sisällä on iso pöytä ja reunoilla penkit. Katoksessa voi nauttia vaikka eväskahvit tai piknik-lounaan, kunhan ei häiritse muita.
Niittyhautausmaalla on lukuisia uusia hautoja, ja hautakivet ovat yllättävän matalia. Monet niistä ovat perinteisiä kivisiä suorakaiteen muotoisia muistomerkkejä, mutta alueelta löytyy myös erilaisia ja erimuotoisia muistomerkkejä.
Hautakivien päällä istuu enkeleitä
Näemme lukuisia koristeita sekä kuvina että patsaina. Monen hautakiven päällä on pikkulintu tai istuva enkeli. Silmiimme osuu erilaisia patsaita kuten orava, lasinen norsu, koira ja ruusu varsineen. Yhden muistomerkin vierustalla lepää pehmoinen Nuuskamuikkunen.
Hautakiviin on kaiverrettu tai maalattu erilaisia kuvioita, kuten kala, mikrofoni, moottoripyöräkypärä, rekka-auton nuppiosa ja purjevene. Erään hautakiven edustalla näyttää olevan aurinkokenno ja valaisin suunnattuna muistomerkkiin.
Haudalla, jossa on vuonna 1997 haudatun henkilön nimi, on seurakunnan asettama lappu. Siinä kerrotaan hautaoikeuden päättyneen 31.12.2023. Kellonummen hautausmaalla hautaoikeus kestää 25 vuotta.
Kävellessämme mietimme, miten paljon surua, rakkautta ja kaipausta hautausmaan porttien sisään mahtuukaan. Jokainen haudalle tuotu kukka, koriste tai lyhty kertoo, että kuollut henkilö on ollut rakastettu.
– Hautausmaalle saa tulla itkemään ja purkamaan pahaa oloaan. Jokainen suree ja ikävoi kuollutta läheistä omalla tavallaan. Joskus tilanteet voivat olla hyvinkin vaikeita, ja menetykseen voi liittyä monenlaisia asioita ja kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia, Latvala sanoo.
– Toivon, että sureva voi olla rehellinen itselleen ja ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat. Menetystä saa surra, mutta toivon, että ajan myötä surusta voisi päästää vähitellen irti. Kun suurin suru alkaa hiljalleen hellittää, on tärkeää jatkaa omaa elämää.
Hautausmaat olivat pelottavia paikkoja Latvalalle
Hautausmaat olivat Taina Latvalalle nuorena pelottavia paikkoja, joiden lähelle hän ei halunnut mennä. Hänen sisarensa sai kuitenkin houkuteltua hänet mukaansa käymään tuttavan haudalla Ruotsissa. Latvala lähti hänen mukaansa vastentahtoisesti. Siellä hautausmaalla hän koki hengellisen heräämisen, ja elämä sai uuden suunnan.
– Sen jälkeen hautausmaat ovat olleet minulle merkittäviä paikkoja. Täällä Kellonummella näen kauneutta ja elämää. Täällä elämä ja kuolema ovat rinnakkain, Latvala sanoo.
Kellonummen hautausmaa
• Kirkkovaltuusto päätti vuonna 1956 ostaa Lukkarinpuron 5,5 hehtaarin alueen. 1980-luvulla ostettiin lisämaita. Koko hautausmaa-alueen pinta-ala on noin 20 hehtaaria.
• Opetusministeriö antoi vuonna 1960 luvan alueen käytölle hautausmaana. Alueen suunnittelu alkoi 1970-luvulla, jolloin kirkkovaltuusto julisti aatekilpailun. Hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1986.
• Alueella on arkku- ja uurnamuistolehto, lapsimuistolehto, muistelupaikka ja tunnustukseton hautausmaa-alue.
• Kellonummen hautausmaalle on haudattu reilut 6 500 vainajaa. Alueella on vielä 1 369 uutta arkkuhautaa ja 1 751 uurnahautaa, jotka sisältävät useita hautasijoja. Vuosittain vapautuu noin sata hautaa uudelleen käytettäväksi.
• Kellonummelle arkkuhautapaikan saavat espoolaiset. Uurnalehto-, muistolehto- ja sirottelupaikan saavat myös muiden paikkakuntien asukkaat. Sukuhautaan voidaan haudata asuinpaikasta riippumatta kaikki ne, joilla on paikkaan hautaoikeus.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rakkaus jatkuu, vaikka kuolema erottaa – My Little Pony ja muut uudenlaiset muistoesineet haudoilla kertovat kaipauksesta
HengellisyysLäheisten muistaminen on muuttunut 2000-luvulla. Kävimme katsomassa, mitä hautausmaille tuodaan kynttilöiden ja kukkien lisäksi.
