Annastiina Heikkilä kokee usein luonnossa pyhän läsnäoloa, minkä hän pyrki tuomaan esiin kirjassaankin.
Lohtua hautausmaalta ja uskonlahkosta – Annastiina Heikkilän romaani Rakkaus ja armo kuvaa läheisen ihmisen menetystä
Romaaniin sisältyy paljon omakohtaista kokemusta, sillä kirjailija kävi teosta kirjoittaessaan läpi omaa suruaan sisarensa poismenosta.
Romaanin päähenkilö, Pariisissa asuva suomalainen Rebekka, käy kutsumattomana vieraana tuntemattomien ihmisten hautajaisissa. Eräissä hautajaisissa Rebekka kohtaa Célinen ja päätyy etsimään tämän sisarta Etelä-Ranskassa toimivasta Neitsyt Mariaa palvovasta uskonlahkosta. Simo-veljensä mystistä katoamista surevalla Rebekalla on vahva tunne siitä, että myös veli voisi löytyä samasta yhteisöstä.
Rakkaus ja armo -romaanin (WSOY) lähtökohtana oli Annastiina Heikkilän mukaan nimenomaan henkilö, joka vierailee eräänlaisena surun turistina ihmisten hautajaisissa. Tarina oli luontevaa sijoittaa Ranskaan, koska Heikkilä työskenteli tuolloin Ylen Pariisin-kirjeenvaihtajana.
– Rebekka peilaa näissä hautajaisissa omia tunteitaan muiden ihmisten tunteisiin, heidän kokemaansa suruun ja ikävään. Myöhemmin uskonlahko toimii hänelle samantyyppisenä varaventtiilinä.
Päähenkilö peilaa hautajaisissa omia tunteitaan muiden ihmisten tunteisiin, heidän kokemaansa suruun ja ikävään.
– Minulla oli heti alussa mielessä myös jonkinlainen lahkokuvaus. Sain siihen lisäinspiraatiota uutisesta, joka kertoi ranskalaisesta uskonlaskosta ja sen karismaattisesta johtajasta. En kuitenkaan kuvaa kirjassa kyseistä lahkoa.
Rebekan soluttautumisessa ulkopuolisilta tiukasti suljettuun lahkoon upean luonnon keskellä sisältää jännittäviä, suorastaan trillerimäisiä piirteitä.
– Se liittyy osaltaan taustaani toimittajana. Siinä työssä ovat jännite ja juoni aina jotenkin mukana.
Uskonlahkoja tutkiessaan Annastiina Heikkilä huomasi, miten uskonnolliset kultit noudattavat paljolti samaa kaavaa.
Taustatutkimusta uskonlahkoista
Annastiina Heikkilä teki romaaniaan varten taustatutkimusta uskonlahkoista ja Neitsyt Marian myytistä. Hänestä on kiinnostavaa, miten uskonnolliset kultit noudattavat paljolti samaa kaavaa, esimerkiksi yhteydet ulkomaailmaan katkaistaan lähes kokonaan.
– Nykyisin on tietysti vaikea toimia täysin pimennossa, mutta joka tapauksessa tällaiset lahkot tuntuvat edelleen vetoavan ihmisiin, Heikkilä sanoo.
Erityisen paljon erilaisia uskonlahkoja on hänen mukaansa Etelä-Ranskassa sijaitsevalla Oksitanian alueella, jonne hänen romaaninsakin tapahtumat sijoittuvat.
– Kerrotaan, että Jeesuksen seuraajat pakenivat aikoinaan alueelle ja etsivät sieltä ristiinnaulitun Jeesuksen verta sisältävää Graalin maljaa. Vielä tänä päivänäkin maljaa tullaan etsimään sinne eri puolilta maailmaa. Katolinen mystiikka ja eri uskonlahkot luovat näin mielenkiintoisen sekoituksen.
Sisaren kuolema järkytti syvästi
Romaanin Rebekan suruun ja tuskaan sisältyy paljon kirjailijan omakohtaista kokemusta. Annastiina Heikkilän sisar sairastui korona-aikana syöpään ja kuoli kaksi vuotta diagnoosin jälkeen.
– Se oli minulle ja perheelleni hyvin järkyttävää ja dramaattista aikaa. Tulin tuolloin siskoni tueksi Suomeen, sillä hänellä oli pieni tytär.
Sisareni etsi hengellisyydestä tukea vaikean sairautensa aikana.
Sisaren poismeno on saanut Heikkilän pohtimaan elämän rajallisuutta ja hengellisyyttä uudesta näkökulmasta.
– Sisareni etsi hengellisyydestä tukea vaikean sairautensa aikana. Osaltaan siihen vaikutti se, että pienelle lapselle oli vaikea selittää sairauteen ja kuolemaan liittyviä asioita.
Heikkilä suuntasi sisarensa kuoleman jälkeen usein askeleensa pariisilaiskotinsa lähellä sijaitsevalle Pére-Lachaisen hautausmaalle.
– Sain hautausmaalta kaipaamaani lohtua ja rauhaa. Kukaan ei kysellyt, miksi istuskelen siellä yksinäni. Hautajaisissa en kuitenkaan ole kuokkinut, enkä tiedä ketään, joka olisi niin tehnyt. Pére-Lachaisen hautausmaalla käveleminen on kiehtovaa myös paikan vaikuttavan historian vuoksi.
Pariisi oli pitkään Annastiina Heikkilän työ- ja asuinpaikka, ja sinne hän suuntaan yhä lomillaan.
Uskonnot luovat poliittista jännitettä
Uskonnon rooli on Annastiina Heikkilän mukaan Ranskassa suuri, vaikka maa on hyvin maallistunut. Valtio ja kirkko on erotettu selkeästi toisistaan, minkä vuoksi esimerkiksi kouluissa ja muissa julkisissa tiloissa ei saa näkyä uskonnollisia symboleja.
– Poliittista jännitettä aiheuttaa jatkuvasti se, että Ranskassa on Euroopan suurimmat muslimi- ja juutalaisyhteisöt, Heikkilä kertoo.
Olen nähnyt, että ihmisillä on tässä materialistisessa maailmassa suuri kaipuu pyhän äärelle.
Pariisin maamerkkeihin kuuluvan Notre Damen tulipalo sai kuitenkin eri näkemyksiä omaavat kansalaiset reagoimaan vahvasti.
– Olin paikan päällä raportoimassa tulipalosta. Silloin näytti siltä, että kirkko palaisi maan tasalle. Oli liikuttavaa nähdä ihmisten voimakas tunnereaktio. Kirkon ulkopuolella itkettiin ja rukoiltiin. Notre Damehan on suomeksi ”Meidän äitimme”.
Notre Dame tuntuu pyhältä paikalta
Eri uskonnot ovat kiinnostaneet Annastiina Heikkilää aina. Hänestä toimittajien pitäisi tuoda ihmisille enemmän tietoa uskonnoista, mikä lisäisi ymmärrystä ja keskustelua niistä.
– Olen nähnyt, että ihmisillä on tässä materialistisessa maailmassa suuri kaipuu pyhän äärelle. Ajattelen itse pyhästä laajasti, esimerkiksi Notre Dame on minulle jo rakennuksena pyhä. Myös luonnossa koen usein pyhyyden tunnetta, mitä olen pyrkinyt tuomaan esiin kirjassanikin.
Vaikka Heikkilä lopetti työt Ylen kirjeenvaihtajana ja työskentelee nyt Helsingissä viestintätoimisto Milttonilla, lomillaan hän suuntaa edelleen Ranskaan.
– Minulla on Pariisissa pieni tukikohta, jossa on kiva pistäytyä. Lisäksi minulla on Etelä-Ranskan maaseudulla ystäväporukan kanssa yhteisomistuksessa asunto vanhassa linnassa. Rakennuksessa on kaikkiaan yli 20 asukasta.
– Ranskassa minua kiehtovat sen kulttuuri, historia ja estetiikka ja samalla myös eri asioissa vallitseva ristiriitaisuus, sillä kieltämättä maassa on myös ärsyttäviä piirteitä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kaipaus ja rakkaus näkyvät Kellonummen hautausmaalla – vehreällä alueella voi käydä vaikka lammenrantapiknikillä
Hyvä elämäKellonummen hautausmaalla Espoossa katse kiinnittyy haudoilla oleviin kukkiin ja monenlaisiin koristeisiin. Yhden muistomerkin viereen on tuotu pehmeä Nuuskamuikkunen.
