Kakarat aamuksi metsään, vanhemmat vapaalle! – Näinkin kirkko auttaa Helsingissä
Tytär ja äiti Ida (vasemmalla) ja Anu Lönnqvist kaitsevat mussukoita puistossa Lauttasaaren kirkon takana.

Tytär ja äiti Ida (vasemmalla) ja Anu Lönnqvist kaitsevat mussukoita puistossa Lauttasaaren kirkon takana.

Kakarat aamuksi metsään, vanhemmat vapaalle! – Näinkin kirkko auttaa Helsingissä

Lauttasaaren seurakunta järjestää ilmaista lastenhoitoa joka arkiaamu. Ilmoittautua ei tarvitse.

Oi voi, mutisen aamulla.

Sataa vettä. Maaliskuun taivas on harmaa. Kohta pitäisi lähteä metsään.

Kun kerroin illalla kaksivuotiaalleni, että huomenna mennään kirkon metsäkerhoon, hän hymyili leveästi. Yritän ottaa hänestä mallia.

Jokainen kuvehedelmiään kotona hoitanut vanhempi tietänee ne päivät, kun tunnit matelevat ja mökkihöperöyden mörkö kurkkii tiskien ja joka puolelle levinneiden Duplojen takaa.

Silloin on hyvä, että jossain kodin ulkopuolella on ohjelmaa.

Seurakunnat ympäri pääkaupunkiseutua järjestävät monenlaista tekemistä lapsille ja lapsiperheille. Lauttasaaren seurakunnassa pidetään muun muassa metsäkerhoa.

– Tänne voi tulla niinä päivinä kuin itselle sopii, kertoo seurakunnan lastenohjaaja Anu Lönnqvist.

– Meille ei tarvitse ilmoittautua, ja tämä on ilmaista. Vanhemmilta on tullut hyvää palautetta.

Metsäkerho kokoontuu joka arkiaamu yhdeksästä yhteentoista. Vanhemmat voivat jättää lapset seurakunnan työntekijöiden hoitoon ja viettää itse hauskan aamupäivän vaikka imuroiden tai pyykäten.

– Moni lapsi on päiväkodissa osan viikosta, mutta kotipäivinä vanhemmat voivat tuoda heidät pariksi tunniksi metsäkerhoon, Lönnqvist kertoo.

Metsäkerhossa on tällä hetkellä kuutisen vakkarikävijää. Kaksivuotias Alex ja neljävuotias Thomas ovat mukana joka päivä.

Kotona lapsia hoitava äiti Nina Anjala on iloinen, että pojat saavat metsäkerhossa omanikäistään seuraa.

– Ja jotain muuta seuraa kuin vanhemmat, Anjala lisää ja naurahtaa.

Anjalasta on tärkeintä, että lapset pääsevät ulos. Raitis ilma tekee kuulemma hyvää. Sadekaan ei poikia häiritse.

– Heillä tuntuu olevan vain kivempaa, kun sataa vettä. Tulee lätäköitä.

Lastenohjaaja pääsi kielikylpyyn

Lauttasaaren seurakunnan suomen- ja ruotsinkieliset kerhot yhdistettiin vastikään. Nyt valtaosa Anu Lönnqvistin ryhmän lapsista puhuu ykköskielenään ruotsia.

– Ymmärrän kyllä ruotsia, mutta puhumisen kanssa on ollut vähän harjoittelemista, Lönnqvist kertoo.

Onneksi kaikki metsäkerholaislapset ymmärtävät myös suomea.

Lauttasaaren kirkon takana on metsäinen leikkipuisto. Myrsky on kaatanut ison kuusen, ja lapset ihmettelevät sen juurakkoa. Oksista on rakennettu maja.

Metsikössä on kaatunut puu!

Metsikössä on kaatunut puu!

Lönnqvist huhuilee lapsia hiekkalaatikolle yhteiskuvaan, mutta kaksivuotias Lukas ei aio tulla. Hän on kiivennyt liukumäkeen ja ilmoittaa, että se on hänen kotinsa.

Oma kaksivuotiaani seuraa muita lapsia ujona vierestä. Hän haluaa mieluummin mennä keinumaan. Sopii sekin.

Vesisade ei tunnu häiritsevän pikkutyyppejä. Sää on pukeutumiskysymys, opetettiin armeijassa.

Kerho päättyy välipalaan kirkolla

Kesällä metsäkerho viettää parituntisensa pääasiassa ulkona. Talvella ja syksyllä viimeinen tunti ollaan yleensä kirkolla. Siellä on välipalahetki, sisäleikkejä, laulamista ja loppurukous.

Metsäkerhoon ovat tervetulleita kaikki yli kaksivuotiaat. Tällä hetkellä ikähaitari on kahdesta viiteen vuoteen. Cedric muistaa olevansa kolme. Thomas kertoo täyttävänsä huomenna viisi.

Kotimatkalla kysyn kaksivuotiaaltani, oliko metsäkerhossa kivaa.

– Joo.

Mikä oli kivaa?

Kaksivuotias hymyilee kurahousuissaan.

Oliko kivaa, kun oli muita lapsia?

– Mmh, kaksivuotias sanoo. Yleensä se tarkoittaa kyllä.

Lauttasaaren Metsäkerholaiset Anu Lönnqvist ja Alex

Lauttasaaren Metsäkerholaiset Anu Lönnqvist ja Alex

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi